sunnuntai, 28. elokuu 2016

Lausuntataiteen loistava paluu

Runodemo-normal.jpg

Kuva vuodelta 2014 Niko Saarelan ohjatessa Lahden kansanopiston teatterilinjan runoesitystä

 

Esittävä taide kypsyy kaupungissamme kaupungin muun omaleimaisuuden surkastumisen uhallakin, komeasti lahtelaisuuden kunniaksi kukoistaen.                    Yksi esittävän taiteen monilajikkeinen kasvattamo on Lahden kansanopisto, jonka yli kolmekymmenvuotinen teatteriopetus on jälleen tänä kesänä näyttänyt valtakunnallisella tasolla upeat jalosteensa maailmalle.

 

Kajaanin runoviikon 2016 Veikko Sinisalon nimeä kantavan lausuntakilpailun palkintoraati valitsi Vuoden nuori lausuja -kilpailun alkukarsinnan 24 osanottajasta 10.7.2016 pidettyyn loppukilpailuun seitsemän taiteilijaa. Lahtelaisopetuksen poikkeuksellisen valtakunnallisen vaikuttavuuden todisti loppukilpailuun valittujen seitsemän finalistin taideopiskelun tausta: kaikkiaan kuusi heistä on käynyt Lahden kansanopiston teatterilinjan.

 

Vuoden 2016 nuori lausuja -kilpailun finalistit:

Nunu Ahtiainen, Katariina Havukainen Sara-Maria Heinonen, Eetu Känkänen, Jussi Lankoski,
Mari Naumala, Esa-Matti Smolander

(Luettelon aakkosjärjestyksen 6 viimeistä ovat kaikki opiskelleet Lahden kansanopiston teatterilinjalla.)

 

Lausunnan lyhyt lahtelaishistoria

Sille, että lausuntataide arvotetaan kilpailuna siinä missä soolosoitinten kuten viulun- ja pianonsoiton opiskelu sekä tästä yksilöopiskelusta kypsyvät pitkälle kypsyneet taiteilijat, on taidehistoriallinen perusta. Maamme 1900-luvun alun ensimmäiset viisikymmentä vuotta puhetaide oli lausuntaa, hyvien kirjailijoiden runojen kaunolukuista esittämistä. Sodan seurauksena Lahteen muuttanut Wiipurin musiikkiopisto, nykyinen Concis oli maamme ainoa musiikkioppilaitos, jossa opiskeltiin myös lausuntaa kuin soolosoitinta. Monet kuuluisat silloiset lausuntataiteilijat, kuten Kyllikki Krohn, Tuure Laitinen ja Laina Kalmari olivat täällä Lahdessa vielä 1950-1960 -luvuilla maineikkaita lausunnan opettajia, joilla riitti oppilaita niin, etteivät kaikki pyrkijät opetukseen mahtuneet. Myös temperamenttinen Siiri Franssila-Tiainen oli yksityisopettajana, ohjaajana ja taiteilijana Viipurin menetyksen tuoma lahja kaupungillemme. Kolmen viimemainitun monivuotisissa harjoitusprässeissä ja ohjauksessa olen itsekin saanut olla. Heidän opetuksessaan monet lausujat edistyivät alan taiteilijoiksi läpäistyään pakollisen Suomen Lausujain Liiton korkea-arvoisen raadin edessä suoritetun hyväksytyn tutkinnon. Lausuntakilpailut, lausuntataiteilijoiden pitämät illat sekä matineat olivat vielä 1960-70 -luvuillakin suosittuja kulttuuritapahtumia ja lausuntataiteilijat merkittävän tärkeitä juhlien ohjelmansuorittajia aina 2000-luvulle saakka.

 

Tuskinpa koskaan ennen - itse tuon menneen ajan lausujana, niin sanottuna konsertoineena esiintyjänä jo 1950-luvulta alkaen sekä nuorison lausuntakilpailujen monivuotisena arvostelutuomarina - olen ollut niin innostunut tästä taiteen lajista kuin viime perjantaina. Taas pitkästä aikaa Lahdessa oli koettavissa taiteellinen todellinen herätys, suuri elämys ja nautinto ymmärtää tällä taiteenlajilla tänään olevan iskukykyä ja kiinnostavuutta ei vain runouden vaan suuren yleisön tuoreeksi ja riemastuttavaksi nautittavaksi ja ajateltavaksi taide-elämykseksi. Kaksi tuon Kajaanin runofestivaalin loppukilpailutyötä vieraili entisessä oppilaitoksessaan Lahden kansanopistossa kilpailuohjelmillaan.

 

Kansanopisto%20lausunta%20syksy2016.jpg

 

Eetu Känkäsen Seitsenleukainen mies -esityksestä huokui vastustamattoman lämmin empatiakokonaisuus, joka sisäistettynä, toimivana, puheteknisesti upean hallittuna, hurmasi vastustamattoman luontevalla kontaktiotteellaan meidät yleisön. Upeasti tavoitetulla Hellaakosken Häärunon poljennolla, kontrastina minuustekstien huumoritäyteiset tilittävät sisällöt, esitys välittyi ehyenä menneen ja nykyrunon kokonaisuutena. Nautin erityisesti runojen tekstien limittymisestä toisiinsa ja niiden synnyttämästä vaikuttavasta ajatusten  mielleyhtymästä.

Ehkä kuitenkin liiallinen esineellistyminen ja konkreettinen rekvisiitta turhaan pinnallisti esitystä hieman kauemmaksi kokijasta kuin oli tarkoitus. Esitysvalmiuksiltaan tulkinta muotoutui herkullisen omaperäiseksi luomukseksi, hienon herkäksi ammattitaitoiseksi näyttelijätyöksi missä tahansa koska tahansa nautittavaksi.

 

Kajaanin%20lausuntakilpailu%202016%20c.j

 

Jussi Lankosken ilmaisurepertuaari on pohjattoman rikas, hänellä on ajatus päällimmäisenä ja voimanaan lausujan ja näyttelijän koko arsenaali valmiina: rytmitys, tauotus, imitaatio, huumaavan persoonallinen eläytyminen, kuin nappia painaen vaihtuvat sävyjen valtaisa eri värien kirjo, tempovaihtelut ja volyymivarioinnit. Hänellä on kyky yhdistellä Tabermannin sensuelleja runoja muiden miesrunoilijoiden suurisuisempaan sanottavaan ja sanomistapaan sekä tehdä niistä ilkikurisen häijy, kuin takaa salaa, mutta armottomasti meidät ruoskiva hätähuuto ajallemme ja asenteillemme. Laadussaan hänen lausuntataiteensa on täysin oma-ajateltua tulkintaneroutta. Lankosken esitys menee näyttelijäntyötä paljon pidemmälle, taiteilijan oman sisimmän paljastamiseen elävällä voimalla ja poikkeuksellisen suvereenilla verbalismitaidolla. Kokijalta menee jalat alta ja aivokapasiteetti nollautuu vastaanottamaan ehdoitta Lankosken päivänpolttavan ainutlaatuisen, rohkean ja upeista upeimman Valkoisen miehen taakka - shamaaniesityksen.

 

Paluu lausuntataiteen tuoreeseen, ajatteluttavaan vaikuttavuuteen on tänään näiden loistavien, valmiiden taiteilijoiden käsissä. Lausunta on edelleen valtaosaltaan yksin kypsyteltävää, oman minuuden ja ajattelun jalostamista ilmaistavaksi pienelle tai suurelle yleisölle. Lausunnan laajeneminen on kuitenkin äidinkielemme opetuksen pikaisen täydellisen muutoksen ymmärtämisen varassa. Siksi nämä molemmat taiteilijamestarit pitää laittaa suomalaisen koululaitoksen pakollisiksi koettaviksi vierailijoiksi siinä missä räppärit ympäri suomenniemen. Siihen meillä tänä suomenkielen puhetaidon kuihtumisen ja kielenkäytön surkastumisen aikana pitää olla varaa.

 

PS

Tämänvuotisen Veikko Sinisalo -lausuntakilpailun palkintoraati ojensi 4000 euron palkinnon ja Vuoden 2016 Nuori lausuja -tittelin Jussi Lankoskelle.

perjantai, 26. elokuu 2016

Ihminen vuorossa tulavuonna tuohikuussa

Keskustelu yhteiskunnastamme ja sen tilasta on laitostunut. Tuohon sementtimäisesti pysähtyneeseen ajatteluun on syynä nykyisten äänestämiemme luottamusihmisten flegmaattinen suhtautuminen kaikkeen muuhun paitsi itse esittämäänsä. Kansalaiset on heitetty sivuun vaikuttamisen merkittävältä areenalta koko valtakunnassa ja sen hallinnon perusyksikössä kunnassa.

 

Sauli%20Niinist%C3%B6.jpg

Kuva Ylen uutisten kuvakaappaus

Siksi tervehdin ensi kertaa iloiten presidentti Sauli Niinistöä, joka omasta ultimaattisesta presidentin norsunluutornistaan uskaltaa puuttua vielä korkeamman yhteiskuntatason, EU:n, päätöskulttuurin laitostumiseen ja toimimattomuuteen. Presidenttimme puhui toissapäivänä Suomen ulkomaanedustustolle eduskunnassa. Hän tuntui täysin kyllästyneeltä EU-liturgian kymmeniin ja taas kymmeniin kokouksiin ja neuvotteluihin miltei mistä tahansa asiasta - itse asian edistymättä pätkääkään noissa kalliissa kokouksissa. Hän oli ymmärtänyt nyt sen, mitä me tavalliset kansalaiset jo vuosia olemme ihmetelleet: yhteisten asioiden tärkeysjärjestys, ihmistä koskevien asioiden hoitamattomuus ja yleinen välinpitämättömyys on vallannut sivistyneen ihmiskunnan.

 

Monien pihtien puristuksissa ja kaukana demokratiasta

 

Niinistö Suomen yhteiskuntajärjestyksen ylimmällä näköalapaikalla on ilmeisen tyytyväinen suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Hän ei voi ylhäisessä asemassaan ymmärtää, että paitsi EU myös sekä Suomen valtio ja perusyksikkömme kunta pitävät meitä kansalaisia täysin epädemokraattisessa, sanelevassa päätösvallassaan. Meillä Suomen kansalaisilla on siis presidenttiimme verrattuna vielä kaksi vähintään yhtä yksinvaltaista päällepäsmäriä kuin mitä hänelle on vain EU. Suomessa kansalaiset sätkyttelevät valtion ja kuntien yhä kireämmissä ja ahdistavammissa puristusotteissa elämänsä arkea ja toimeentuloaan henkisen ja aineellisen sietokykynsä rajoilla.

 

Tässä kirjoituksessa yritän keskittyä lähimpään kuristajatasoomme kuntaan eli Lahden kaupunkiin. Otan tässä vuodatuksessa esimerkikseni vain pari tekniikan alan asiaa viime viikoilta Lahdestamme, viittaan lehdistön asenteelliseen kirjoitteluun kaupungissamme ja jatkan seuraavissa kirjoituksissa kaupunkimme henkisen tilan näivettymisen syistä ja seurauksista.

 

 

 

Pyllist%C3%A4j%C3%A4t.jpg

Kuluvan vuoden 2016 alusta alkoi Lahden kaupungissa luottamustoimissa huolettoman tuhlaileva rahalla päättäminen.

 

Lahden kaupungin päättäjistöstä on tullut EU:n kaltainen todellisesta kansanvallasta kauas loitonnut kokousten ja kaupungintalon norsunluutorniin linnoittautuneen, omaa napaansa tuijottavien kaupunginhallituksen jäsenten yksinvaltiasjuntta. Kaupunkilaisia eivät nämä Lahden sopimuspalkalliset päättäjät kuuntele. Kaupunginvaltuustolta on viety valta ja se vain kokoustaa muutaman kerran vuodessa Sibeliustalolla kahvein omaa tyytyväisyyttään ja demokratiauntaan herkullisen makeasti nautiskellen.

Mitä asioille olisi tehtävä?

 

Fellmanin%20ja%20Ainon%20juttu.jpg

Lahtelainen luonto ja taide ovat ainoat jäljellä olevat ja toimivat kansalaisyhteiskuntaa lujittavat sekä virkistävät elementit. Niiden vaaliminen ei tunnu kaupunkimme päättäjiltä onnistuvan. Kuva Ainopuiston teatterin näytelmän Kapteeni Fellman ja rullatehtaan Aino katsomosta elokuussa 2016.

 

 

Keskustaeheytykselle säälinsekaiset naurut

1. Istuin vieressäni vanha tuttavani lahtelainen kokoomusnaisvaltuutettu nyt elokuussa merkittävän lahtelaista historiaa peilaavan teatteriesityksen katsomossa. Esityksen väliajalla otin keskusteluun Lahden keskustan kehittämisen täyden tolkuttomuuden. Hänkin myönsi Lahden keskustan sekasortoisen tilanteen jatkuneen liian kauan, mutta poliitikon tapaan viimein lausahti, että kyllä siitä sitten valmistuttuaan hyvä tulee. Siis milloin? Tulavuonna tuohikuussa? Millä tavoin hyvä muka?

 

Aleksin%20risteys%20elokuussa%202016.jpg

 

Lahden liikenteen pääväylien Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun risteykseen eivät kaupunkilaiset ole uskaltautuneet enää moneen kuukauteen.

 

Jos paikallisen infrastruktuurin toteutus vie kansalaisilta mahdollisuuden käyttää ydinkeskustamme kevyenliikenteen väyliä, jalkakäytäviä ja katuja, ovat suunnittelijat ja tekijät ja päättäjät täysin epäonnistuneet päätöksissään, toimenpiteissään ja heille kuuluvissa virka- ja luottamustehtävissä. Jo yli vuoden heikkokuntoisten, apuvälinein ja lastenvaunujen kanssa liikkuvien kansalaisten mahdollisuudet asioida keskustassa sekä näin koulujen alettua pienten ja suurten lastemme välttämättömät koulumatkat keskustassa ovat olleet pelottavan hengenvaarallisia ja kasvaneet monille suoranaisiksi painajaisiksi.

 

Aleksin%20risteys%20jalankulkijalle.jpg

 

Tätä muovisermein aidattua kapeaa solaa pitkin pitäisi kansalaisten siirtyä Vesijärvenkadulta Aleksanterinkadulle kohti toria jalkaisin, pyörillä, apuvälinein tai lastenvaunuin. Kuvan kävelysolassa on ollut jo viikkoja kuparivaijeri sekä sateella erittäin liukas muoviputki monen kevyenliikenteen kulkijan kompastumiseksi - eipä ihme, ettei liikkujia näy.

 

 

 

Kaavoittamiselle ihmisläheinen näkökulma

 

2. Kaavakysymykset on toinen asia, jota ylin päätösjunttamme ei itse lainkaan ymmärrä. Yleiskaavaa ja asemakaavoja on Lahdessa laadittu kuin tilkkutäkkiä. Mitään todella loppuun asti laajaa ja luotettavaa kokonaisuutta, tulevaisuusnäkymää kaupunkimme rakentumisessa ja rakentamisessa ei ole. Tehdään täsmälleen siten kuin rahakkaille rakennusliikkeille kulloinkin sopii.

 

Lahdessa kaavapäätöksiä tehdään satoja valtuustokauden aikana. Kaavaehdotukset ja tiedotukset julkaistaan sellaisella kaavoittajan omalla byrokratiakielellä, että niihin puuttuminen jää tavalliselta lahtelaiselta mahdottomuudeksi, eikä kaavoihin tottumaton voi niistä niiden lyhyen nähtävilläoloajan kuluessa muutamassa viikossa mitään ymmärtää saati lausua.

 

Kaavoihin voivat kansalaiset ottaa kantaa mielipitein ja muistutuksin ennen niistä päättämistä. Asianomaisen lautakunnan päätöksen jälkeen on vielä mahdollisuus tehdä päätöksestä oikaisuvaatimus. Ja viimein valtuuston leiman saanutta päätöstä voi yrittää muuttaa lain suomaa kuntalaisen valitusoikeutta käyttämällä. Monien satojen hyväksyttyjen kaavaehdotusten määrään suhteutettuna valtuustoperiodin aikana käynnistyy keskimäärin vain kymmenkunta valitusprosessia - alle 1% kaikista kaavapäätöksistä johtaa valitusprosessiin. Valitusoikeutta käytetään siis kaavojen suureen määrään nähden hyvin vähän. Useimmat niistä koskevat ihmisten omaa etua, asemakaavoja tai niiden muutoksia: uusi asemakaava kun miltei aina pilaa täysin viereisen vanhan asuntotontin tai asuntoalueen ihmisten elämänpiirin. (Ohitie ja Launeen asuntoalueet akuuttina esimerkkinä).

 

Rambollin%20kuva-aineistoa.jpg

 

Kuva 1. Lahden kaupunginvaltuustossa on jo neljästi päätetty Eteläisen Ohitien paikka. Viimeisessä ratkaisussa niukka enemmistö äänesti ratkaisuksi kalliin ja ympäristönäkökohdat huomioimattoman, suuronnettomuuksille alttiin ja vanhat asuinalueet tuhoavan Launeen vaihtoehdon. Onneksi tien rakentamiseen ei vielä ole ryhdytty ja toivo asian muuttamiseksi on jäljellä. Kuva konsulttiyhtiö Rambollin havainnekuvasta.

 

Lahdessa on sentään löytynyt monialaista, asiantuntevaa ja kriittistä kansalaisaktiivisuutta ainakin parista yhdistyksestä, jotka vapaa-ajalla, harrastuspohjalta, ilman palkkaa yrittävät meidän kaupunkilaisten ja lähikuntalaisten eduksi muuttaa kiireellä tehtyjä kaavaesityksiä sellaisiksi, että hyvät ja terveelliset asuinolot sekä viihtyisä asuinympäristö ja luonnon monimuotoisuus säilyvät. Nämä yhdistykset rakennusliikkeiden ehdoilla toimiva kaavamonopolimme monikymmenpäinen viran- ja toimenhaltijoiden sekä konsulttien leegio pyrkii säännönmukaisesti tyrmäämään määrällisellä ylivoimallaan.

 

Näiden harvojen yleishyödyllisten yhteisöjen, mm. Salpausselän Luonnonystävien säännöt jo yhdistystä kymmeniä vuosia sitten perustettaessa sisälsivät Maankäyttö- ja rakennuslain sille määrittelemät tehtävät:

Maankäyttö ja rakennuslaki § 191:

Rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä toimialaansa kuuluvissa asioissa on toimialueellaan oikeus valittaa kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

 

Luulisi, että meidän muidenkin näihin yhdistyksiin kuulumattomien lahtelaisten mielenkiinto olisi yhteisen edun nimissä puuttua kaavoihin, jotka jo lähtökohdistaan on ahneessa kaupallisuudessa naamioitu työllistämisen kaapuun, mutta jotka monopolisuudessaan ja useimmiten kiireisessä aikataulussaan, valheissaan ja huonosti huomioivassa terveen ja viihtyisän asuinympäristön perusteluissaan ovat lopputuloksiltaan heikosti laadittuja ja kaupunkimme luontoa ja ominaisilmettä pilaavia.

 

 

 

Valtalehti peittää journalistiset silmänsä tosiasioilta

 

Erikoisesti luulisi, että maakuntamme lehdistö, etunenässä Etelä-Suomen Sanomat ammattiin kouluttautunein sivistynein toimittajin ottaisi asioista selvän ja kertoisi kaavoista puolueettomasti meille lukijoille. Vaan ei, sen on mediamonopoliasemassaan helpompaa asettua hyvien asuinolojen sijasta rahan puolelle ja myötäillä pääkirjoituksissaan tällaista yksioikoista tilkkutäkkikaavatyötä, gryndereitä sekä yksinvaltaista rahalla palkattua päättäjäkermaa. Ja tutkimatta se suomii yhdistystä, joka lain- ja kaava-asiantuntevuudessa sekä laissa velvoitetun tehtävänsä mukaan toteuttaa velvollisuuksiaan. Monopolikaavoittajien kaavojen virheiltä silmät ummistaen on lehden toimituksen helppo saada kermakansan hyväksyntä, sillä vaivautuminen kaupunkimme kokonaisilmeen tutkimiseen ja ymmärtämiseen vaatisi paneutuvaa ja mittavaa työpanosta suurenkin lehden toimitukselta. Valtalehtemme pääkirjoitusten väite siitä, että kaavavalitukset ovat turhia, on osoitus heikosta demokratiakäsitteen ymmärtämisestä ja sisäistämisestä.

Kyn%C3%A4%20alas.jpg

Sitäpaitsi, jos kaupunkimme kaavamonopoli tehtyihin valituksiin antamissaan vastaselityksissä puhuisi totta, useammat valitukset menestyisivät ja kaupunkimme ilme säilyisi monpiuolisena ja kiinnostavana asuinympäristönä toisin kuin tilkkutäkkikaavaisen Lahden.

 

Selkeä esimerkki tästä kaavamonopolimme valehtelusta tapahtui Korkeimman hallinto-oikeuden jalkautuessa 30.3.2012 selvittämään Ranta-Kartanon kaavaa paikanpäälle tänne Lahteen. Kaupunginarkkitehtimme vastasi Historiallisen museon kohdalla kysymykseen museon vanhojen, terveiden ja  arvokkaiden puiden säilymisestä: puut säilyvät, mutta ne kaadetaan.

 

YITn%20M%C3%B6ys%C3%A4nj%C3%A4rvi.jpg

 

Kuva 2. Kunnallinen demokratia on täysin unohtunut Möysän maankuulun uimarannan vireilläolevassa kaavassa. Nyt ihan kaupungin oma kaavoitustoimi levittää oheista YIT:n havainnekuvaa rannalle sijoittuvista, läpinäkyvistä  taloista. Möysän uimarantahan on suomalaisesti harvinainen, kookkaan kaupungin suuri luonnnonuimaranta keskustan välittömässä läheisyydessä. Sillä on suuri käyttäjäkunta ympäri vuoden. Sama YIT-rakennusyhtiö on uimarannan viereisen tien reunaan pystyttänyt myyntijulisteen alueelle rakennettavista asunnoista, joita ei todellisuudessa vielä ole edes piirretty saati missään byrokratiassa hyväksytty tai päätetty. Yhtiö ei liioin omista pystyttämänsä banderollin tonttia tai hallitse sen maapohjaa. Miten tällainen röyhkeys ja vilpillisyys sallitaan suomalaisdemokratiassa?

 

M%C3%B6ys%C3%A4n%20uimaranta%201.jpg

 

Kuva 3. Tämän Möysän uimarannan kaavoituksen satuilukuvan Lahden kaavamonopoli on teettänyt jyväskyläläisellä firmalla (punainen kehys alueesta toimituksen). Tällä tavalla lintuperspektiivistä näytettynä pystytään hämäämään korkeat 5-6 -kerroksiset kerrostalot näyttämään sopusuhtaisen pieneltä rakennusmassalta, vaikka ne tosiasiassa hallitsevat uimarannassa kävijöiden intimiteetin ja peittävät täysin tielläkulkijain päivittäiset rauhoittavan hienot järviluontonäkymät. Tässä kuvitellussa luonnoksessa YIT:n havainnekuvan läpinäkyvyysefektiä ei enää tarvita - lintuperspektiivi riittää hämäämään päättäjät.

 

Kuvat 1., 2. ja 3. ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä. miten suuryhtiöt yhdessä kaupunkimme kaavamonopolin kanssa kuvitelluin piirroksin manipuloivat asiaan vihkiytymättömät päättäjät, jopa lehdistönkin myötäsukaisiksi tällaiselle kaavatyöhuiputukselle.

 

 

Mikä vaarallisinta, valitsemiltamme valtuutetuilta, kaupunginvaltuustolta, on luisunut realistinen ote arjestamme ja lahtelaisesta hyvästä asuinympäristöstä jo muutama vuosi sitten ja se on siirtynyt täysin asuinympäristöstämme ja heikosta taloudestamme ymmärtämättömälle kaupunginhallitukselle ja kaupunginjohtajallemme. Jos kaupunginjohtajallamme olisi edes välttävä kokonaistaju kaupunkimme arjesta, esimerkiksi Lahden keskustan monen kuukauden teknistä mylläystä ei näin pitkään ja loputtomasti tapahtuisi. Samoin hän puuttuisi kaavoihin siten, että kaupunkimme luontainen luonnonläheisyys ja kauneus sekä asumisviihtyvyys säilyisi yleisenä nautintaoikeutena ympäri kaupungin asuinpaikasta riippumatta, ei vain kaupunginjohtajan oman asunnon Vesijärvenrantamaisemassa.

 

Lohduttominta Lahtemme tulevaisuudelle on todeta, että kriittisesti ajattelevaa, epäkohtia muuttamaan pyrkivää virkamiestä ei kaupungistamme enää löydy. Pohja ja luottamus nykyiseen kaupunginjohtoomme on mennyt ja ihminen - kaupungin asukas - unohtunut tulavuosiksi tuohikuiksi.

 

,

 

maanantai, 22. elokuu 2016

Teatterin hellivää nauruterapiaa

821562.jpg

 

Korpilahden teatteri on ollut viitisentoista vuotta yksi teatterillinen mielenkiintomme Lahden, Helsingin ja Tampereen teatterielämän ulkopuolella. Ylistyksilleni sen esityksistä löytyy selkeä vastaus: harvinainen poikkeus suomalaisessa teatterikentässä on ohjaaja, joka pystyy saamaan niin puhuttelevasta klassisesta tekstistä kuin myös täysin älyttömästä, mutta nerokkaasti laaditusta hauskuttamisfarssista mielenkiintoisen tasokkaan, vaikuttavan sekä viihdyttävän esityksen. Niinpä Korpilahden teatterissa jo aivan 2000-luvun alussa näkemäni esitykset soivat teatterifilosofiassani tällaisen ohjaajagurun sädekehän Aleksander Anrialle. Muutamina kesinä hän vieraili Korpilahdella silloisesta työpaikastaan Riihimäen teatterista tekemässä hurmaavia teatteriproduktioita koko suomalaisen kesäteatteritarjonnan taiteellista rimaa näyttelijöineen korkealle nostaen.

 

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2007/08/pieni-suomalainen-taideherkku

 

 

Korpilahden teatterin kesänäytelmien ohjaajien vaihtuessa taso vähin erin laski niin, että mielenkiintomme sen esityksiin sammui ja jätimme esitykset moneksi vuodeksi katsomatta, kunnes tänä kesänä sattumalta huomasimme Anrian jälleen ilmestyneen Korpilahdelle ja kiiruhdimme oitis hänen ohjaamaansa esitystä kokemaan.

 

Laadukas suomalaisfarssi

 

Vanha kunnon sketsikonna Pentti Järvinen, television huvi-ohjelmista ja muutamista ammattiteattereiden tyhjänpäiväisistä pikku farsseista jo edellisen vuosituhannen puolelta kokemamme viihdespesialisti, ja toinen konkari, teatteridramaatikko Olli Tola olivat laatineet yhdessä jo vuonna 2003 Turun kaupunginteatterille silloin ja edelleen vertaansa vailla olevan kunnon farssin. Sittemmin teksti on käynyt kymmenissä paikallisissa teattereissa ympäri maan, ammattiteattereissakin viihdyttämässä synkkämielisiä suomalaisia.

 

Paljon onnea vaan! on näkemieni suomalaisfarssien parhaita. Sen päähenkilölle, diplomi-insinöörille aiotaan järjestää yllätykselliset syntymäpäivät. Järjestelykoneistoja on kuitenkin toisistaan tietämättä kaksi: työkaverit sekä koti vaimoineen, anoppeineen. Kun molemmat järjestäjätahot yrittävät toimia niin, ettei syntymäpäivän kohde saati kukaan muukaan tiedä järjestelyistä - senhän pitää olla kaikille osapuolille yllätys - alkaa tapahtua pelkkiä väärinkäsityksiä, joista kuplii uusien väärinkäsitysten yhä potenssisesti laajeneva jatkuvien pikavalheiden, peittelyjen, puijaamisten ja nerokkaan nopeiden oivallusten todellinen huima ja vauhdikkaan räiskyvä tiimellyskehä, jossa farssi toimii ajoituksiltaan, iskuiltaan, dialogiltaan, käänteiltään ja pienimmiltäkin osiltaan kellosepän tarkasti ja ikiliikkujan pysähtymättömällä armottomalla nerokkuudella sekä hälläpyörän hallitsemattomalla kiihtyvällä vauhdilla.

 

Ehyt  ja tyylipuhtaan hauska tulkinta

 

Korpilahden%20teatterin%20kollaasi.jpg

Aleksander Anrian tilannekomiikan kehykset Korpilahden näyttämöllä ovat tutun taatut: yksi sohva, puhelin ja viisi ovea, tällä näyttämöatmosfäärillä hän operoi todellisen, täysipainoisen hauskan farssin nytkin. Anria on löytänyt kahdeksasta näyttelijästään persoonallisuudet luoda vastakkainasetteluille ja henkilöilleen maukkaan mutta uskottavan tyypittelyn tuoman hauskuuden, joka ottaa mukaansa ja johon katsojan on helppo antautua kaikin vastaanottavin aistein.

Anne Hooli luo sydämellisen railakkaan, ronskin, taitavasti äksyn, luontevan ja dementiassaankin räiskyvän herkun anopistaan, Juuso Metsälä nautittavan epävarman, käänteissään tuhattaiturisen muuttuvan, juonta jatkuvasti vellovan ja varioivan sankarin työkaveri Ranssin, Satu Saikkoinen päivänsankarin Mari-puolison, näennäisesti hillityn, sisältä moneen juoneen ja tuhmuuteen yltävän naisen ja Jorma Suosalo itse päivänsankari-insinöörihahmotelmansa aluksi perinteisen kuivaksi olemukseksi, jonka määrätietoisuus ja jämptiys hajoavat pian tuhansiksi sirpaleiksi tässä täydelliseksi väärinymmärtämiskaaokseksi muuttuvassa menossa, jossa verbaalisesti repliikkirikkaan sankarin lähimmäisviitekehykset sekä insinööriys lentävät taivaan huithapeliin kykenemättömyyden ymmärtää sekasotkua vallatessa miehen lopulta kokonaan.

Jenni Ahonen-Kohon strippari Tanja on vulgäärin osuva, hemaiseva ilmestys, jonka tuoma säpinä täyttää näyttämön tapahtumat tämän tästä - samoin mutta vieläkin hunajaisemmin avuin Eeva-Liisa Saarmanin näyttelemä johtajan puoliso Jane antaa taiturillisessa alkoholisti-henkilökarriäärissään näytelmään lisää arvaamattomuutta eteerisyydessään, hienosti tulkitussa vetoavassa aistillisuudessaan, Reijo Kokkosen johtaja Kosken jäykän asiallisesta olemuksesta kuoriutuu lopulta suurenmoisesti eläytyvä, mielettömyyksiin ja hullutteluun yltävä täyshullu koomikko ja Johannes Aarnion osaavasti näyttelemän Jonden maskuliininen mustasukkaisuus sekä infanttinen tunteikkuus tuovat esitykseen väkevät inhimilliset mausteensa.

 

Korpilahden teatterin farssissa sadat hauskuuselementit seuraavat toisiaan, saamme nauraa täysin rinnoin mukana näissä päivänsankarin juhlien todellisisssa hurlumhei-järjestelyissä anopeille, mustasukkaisuuksille ja loistavan tarkasti kirjoitetulle tilannekomiikalle sekä ihastella taitavan ensemblen huimaavan rikasta heittäytymiskokonaisuutta. Siinä sivussa voimme kajauttaa muutamat hörönaurut päivänpolttavalle valtakunnalliselle ja paikkakuntakohtaiselle päättäjäkoneistollemme - kaikkiosaavalle diplomi-insinööriydelle tänäänkin. Ja taatusti pidentää tässä hulvattomassa nauruterapiassa ikäämme päiviä kenties jopa vuosia!

 

 

Arvio kirjoitettu esityksestä 19.8.2016.

 

Jäljellä olevat esitykset:

ke 24.8., to 25.8., pe 26.8., la 27.8., su 28.8., to 1.9., pe 2.9., la 3.9. ja  su 4.9.  -kaikki esitykset alkavat klo 19.00

http://www.korpilahdenteatteri.fi/

,

lauantai, 20. elokuu 2016

Kaupunkikulttuurin juhlapäivä

Lahti Block Party kaikille avoin ja maksuton, epäkaupallinen kaupunkikulttuurijuhlapäivä tänään 20.8.2016.

 

Block%20PArty.jpg

Tarkemman ohjelmaaikataulun löydät täältä: http://lahtiblock.blogspot.fi/

torstai, 18. elokuu 2016

Teatteria miesten näkökulmasta

Miehen%20kylkiluu%20kuva.jpg

Raisa Vattulainen, Liisa Loponen, Mikko Pörhölä, Anna Andersson, Lumikki Väinämö  Kuva Johannes Wilenius

Lahden kaupunginteatterin suurelta näyttämöltä Maria Jotunin Miehen kylkiluu -esityksestä

 

Kuluneena kesänä Lahti kulttuurikaupunkina paljasti kasvonsa suomalaisen kesäteatterin todellisena mekkana. Kaikkiaan Lahden seudun eri kesäteattereita esiintyi lähes kymmenen erilaista, eritasoista teatterituotantoa: tarjontaa oli yli väestömäärän tarpeen, mutta jokaiselle valinnan onnistuessa jotakin viihdyttävää kesävirkistystä kumminkin.

 

Eilen illalla Lahden kaupunginteatteri raotti harjoituksissaan tulevaa syysnäytäntökautta ja oli kutsunut yleisöä tähän ohjelmistonsa esittelytilaisuuteen.

Vuosi sitten teatterin vastaava esitystilaisuus suorastaan innosti: meille luvattiin aitoa karjalaista syväpohdintaa, siis Lahteemme ja sen syntyyn liittyvää evakkotarinaa, ja monenlaista mielenkiintoista teatterisisältöä. Silloin pitkästä aikaa tuntui, että Lahti on löytämässä vihdoinkin omailmeisen teatteritehtävänsä jo valtakunnallisessa teatteritarjonnassa. Myös odotuksemme toteutuivat aiheeltaan: karjalaisnäytelmä saatiin ja sen mukana Lahteen suuntautui bussiryhmiä ympäri maan tuota evakkotaivalta loppuunmyydyin katsomoin tunnistamaan tai evakko-asiaa ensi kertaa kohtaamaan niin, että näytelmä jatkaa vielä kuluvan syksynkin teatterimme ohjelmistossa.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/01/evakkotyton-tarina

 

Eilisessä yleisötilaisuudessa sitävastoin selvisi, ettei mitään suurta, houkuttelevaa, uudenlaista elämystä jäänyt odotettavaksi teatterimme syyskaudelta. Meille luonnosteltiin Lahden kaupunginteatterin syyskauden sisällöksi mieltämme ja mielialaamme sekä naisen ja miehen välisiä suhteita käsittelevät teemat. Jäin esittelytilaisuuden lopputuloksesta hieman hämmentyneeksi. Ainakin sen miltei uneliaaksi tuudittava verkkaisuus olisi tarvinnut huomattavasti temperamenttisemman juontajan, joita lava näytti olevan pullollaan. Sinänsä joviaalin teatterinjohtajamme juonto oli kyllä asiallisen perusteellista, jopa liiankin harjoiteltua esiintymistä, jossa spontaanin, innostavan inspiraation liekit eivät vain hehkuneet katsomoon.

 

Lahden%20t-syksi2016.jpg

Housut Pois ei tragikomediallisessa kohtauksessaan suuremmalti hauskuutta katsomoon kantanut. Kuvassa Tuukka Leppänen, Panu Kangas, Mikko Jurkka

 

Teatterityötä elämäni seuranneena itselleni jäi tilaisuudesta epäily, että näytteiden ja harjoituskatkelmien keskeneräisyys esitystaidollisesti ja musiikillisesti oli sitä luokkaa, ettei niitä olisi pitänyt suurelle yleisölle vielä tarjoilla. Jäikö eilisestä teatteriesittelystä mitään sellaista koko suuren Juhani-salin täyttäneelle yleisölle mieleen, miksi suunnata nyt syksyllä omaan teatteriinsa?

Housut pois, suuremmissa Suomen kaupungeissa (Helsinki, Oulu, Kuopio, Pori, Tampere, Turku ym.) jo pitkään mennyt musikaaliksi nimitetty musiikkihuvittelu samannimisestä elokuvaversiosta ei juurikaan kansaa kaupunkiamme kauempaa enää vedä. Iso paha susi, (Katja Krohnin uudelleen kirjoittamia punahilkkaisia satusovituksia) on jo Lahden lähiympäristön ei-ammattiteattereissa sekä useissa maamme teattereissa kulutettu viime vuosina lähes loppuun.Okko Leon Orkesteri -näytelmää lavan takahuoneen yhteisön esiintymistunnoista - on nähty, kuunneltu radiossa ja luettu pääkaupunkiseudulla sekä esitetty mm. Hämeenlinnassa, Joensuussa.

 

Eniten odotan syksyn esityksistä Alfred Hitchcockin elokuvaan perustuvalta Vertigo-jännäriltä, jossa korkeanpaikan kammo ja muuta hitchcock-jännityspsykologiaa toteutetaan Lahden kaupunginteatterin pienen Eero-näyttämön teatteriversiossa ensi kertaa Suomessa.

 

Ja yksi hyvä suomalainen huvinäytelmä, Maria Jotunin Miehen Kylkiluu! Siinä hyvin rakennettuna ja näyteltynä on klassista hauskaa suomalaista näytelmää aina annettavaksi ja katseltavaksi. Uutuusilmeen takaa koko näytelmän kattava Esa Helasvuon säveltämä näyttämömusiikki.

 

L-KAUP.T.OHJAAJAT.jpg

Lahden kaupunginteatterin syksyn 2016 uudet näytelmät ja niiden ohjaajat

 

En voi välttyä ihmettelemästä, että koko tilaisuudessa, joka kesti runsaan tunnin, ei esittelypuheenvuoroa saanut yksikään nainen. Tulevan ohjelmiston esittelijät ja syksyn näytelmien ohjaajat, kolme vierailijaakin, ovat kaikki miehiä. Toteutuuko nais ja mies -teema pelkkien miesten ajattelemana?

Tuleeko teatteristamme kohta jotakin yhtä jymähtänyttä ajattelun yksinkertaistamista ja monopolisoitumista kuin mitä on löydettävissä Lahden kaupunginhallituksen silmäätekevien palkattujen luottamusmiesten troikassa, joka sekin on täysin pelkkien miesten miehittämä yksinvaltainen yksinkertaisuus?

 

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-ja-kalenteri

  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com