Lahden lasten 25. Talvikarnevaalit, päiväkoti-ikäisille ja koululaisille tähdätty mittava Lahden kulttuuritoimen kokoama lastentapahtuma on meneillään. Lastenkonsertteja, lukuhetkiä, lastenteatteria, nukketeatteria, tanssia, elokuvia, kantaesityksiä, näyttelyitä, työpajoja, satuseikkailuja Lahti -kaupunki on lähes kuukauden täynnään.

 

Kunnallispoliitikot välittävät tapahtumasta tuskin muuta, kuin että rikkoutuuko näissä karnevaaleissa 20000 kokijan raja. Lapset kun eivät kuulu Lahden kaupungin strategian menestystekijöihin eivätkä kaupungin uhkakuviin. Tosin tilastot puhuvat muuta - Lahti on vuosi vuodelta menettänyt yhä enemmän lapsiperheitä lähikuntiin.

Opetusministeriön valtion lastenkulttuuripoliittinen ohjelmakin päättyy vuoteen 2007, niin mitäpä lapsista!

 

Varaslähtö tälle suositulle lastentapahtumalle oli jo muutama viikko sitten. Lapset saivat seikkailla Sibeliustaloon rakennetussa lähes lumoavassa satumaassa edellisten vuosien talvikarnevaaliohjelmien maisemissa ja tarpeistossa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Aarrearkku Sibeliustaloon rakennetussa satumaassa on löytynyt

 

Satumaan satuhevosia voi salaa taputella

 

Kaupunginkirjaston näyttely kertoi menneistä karnevaaleista ja johdatti tulevaan jo viikkoja ennakkoon

 

 

Tutkailen kokemuksiamme Talvikarnevaalien ensimmäisen viikon lastenteatterikäynneistä.

 

 

 

Lumoava satutulkinta

 

 

Lahden kaupunginteatteri:

Kuninkaantyttären siivet, 3-6 -vuotiaille satuherkun Kaarina Helakisan sadun pohjalta näytelmäksi sovittanut  ja ohjannut  Maarit Pyökäri, visualisointi Tiina Hauta-aho

Rooleissa: Marjatta Kangas, Lotta Lindroos, Marja-Liisa Nisula ja Kaarina Turunen. 

 

Me kolme – kaksi 5-vuotiasta Helmi ja Sara sekä minä vähän heitä vanhempi - onnistuimme viimeinkin saamaan liput Lahden kaupunginteatterin ainoaan  lapsille tarkoitettuun esitykseen.

Onni oli myös esityksen taideanti: mielenkiintoisesti ajateltu, salaperäisen jännittävä ja mielikuvituksen huimaan lentoon tempaava värikäs, ehyt satutulkinta. Herkkävireistä, päämääräistä komeaa lastenteatteria! Yhdestä suusta Sara ja Helmi arvioivat esityksen päätyttyä: "Hyvä ja hieno esitys!"

Teksti oli aikuiselle hienosyinen, sadunomaiseen  verhokudelmaan runoiltu tarina erilaisuudesta, pohdintaan sysäävä kannanotto yhteisön paineesta erilaisuutta hyväksymään.

Mutta lapselle tietenkin Kaarina Helakisan sanoin ihan oikea satu, joka ei voi pysyä tosiasioissa, jossa kaikki on mahdollista ja satuhenkisesti aina totta. Siis kuninkaantyttärelle kasvoi ihan oikeasti siivet ja siitä seurasi ihan oikeasti vaikka  mitä.

 

Pitkän näyttelijäuransa kypsyttämät lahtelaistaiteilijattaret Marja-Liisa Nisula, Kaarina Turunen ja Marjatta Kangas  hehkuvat  ennenkokemattoman täysillä läsnäolevasti sadun maailman tavoittaen ja heitä täydentää tyylikkäästi nuoremman näyttelijäjoukon monitaitoinen Lotta Lindroos.

Lahden kaupunginteatterilla on pitkästä aikaa tarjota taas kunniakkaasti valmistettu, tinkimättömällä ammattitaidolla toteutettu, mielikuvituksellisen näyttävästi teatteriksi ohjattu  lumotenhoinen, lämminhenkinen satu.

 

.
Kysymystulvaa edellisestä

Missä viipyy Lahden kaupunginteatterin lapsinäkökulma?  Riittääkö pienen Aino –näyttämön tarjoama satu 15000 lahtelaisen lapsen ja kaupungissamme vierailevien kymmenientuhansien lasten  teatterinälän tyydyttämiseen? Missä suuren näyttämön lapsille ja perheille soveltuvat näytelmätuotannot luuraavat?

 

 

Sotamies Juan askarruttaa meitä

 

Lontoon prinsessa ja Ritva Sorvali

Teatteri Vanha Juko: Sotamies Juan ja Lontoon prinsessa Libretto ja sävellys: Kaj Chydenius  Rooleissa: Helena Ryti (säestys) ja Ritva Sorvali
Ohjaus Helena Ryti  Lavastus, puvustus, nuket: Tarja ja Roope Kopperi

Teatteri Vanhan Jukon ohjelmistossa jatkaa muutaman vuoden takainen Kaj Chydeniuksen Sotamies Juan ja Lontoon prinsessa, tuo vanhaan espanjalaiseen tarinaan  monipolvisen kiehtovasti, chydeniusmaisesti läpisävelletty pieni satuooppera.

Tarina - nokkelasta sotamies Juanista ja kauniista prinsessasta sekä prinsessan isäkuninkaasta, joka ei tahdo luopua tyttärestään vaan asettelee kosijalle ovelia ja vaarallisia (hirsipuu-uhka) kokeita ennenkuin naimakaupat viimein syntyvät – on tarkoitettu päiväkoti-ikäisille ja alakoulun ekaluokkalaisille.

Jukolaisten ohjelmistoa leimaa rohkeus ja omatuotannon riskinotto: tämän satuoopperan vahvuus on kahden esittäjän näppärin rekvisiitoin toteutettu teatterileikki ja ennen muuta  Ritva Sorvalin monitaitoinen heittäytyminen tarinan monen hahmon sieluttavana, musikaalisena näyttelijänä.

 

Isoisä -katsojana minua kiusasi pianon volyymi, joka peitti liian usein alleen sanat ja juonen, sekä itse pianistin hahmo, jonka pelkkää selkäpuolta piti yleisön katsella.  

Ulkopuolisen ohjaajan silmä ja korva saattaisi virkistää tämän jo hieman väljähtäneen esityksen uuteen lentoonsa.

Katsomossa pari tusinaa 4-6 vuotiasta teatterinkokijaa, yksi seitsenviikkoinen vauvakin, oma katsojakaverini 5 -vuotias Helmi kommentoi:"No, kyllähän se piti loppuun asti seurata, kun oli kerran teatteriin tultu."

 

Ja pari tuntia myöhemmin Helmi tokaisi lumilinnaa rakentaessamme:"Pappa, mikä on hirsipuu?"

Yritin epätoivoisesti kierrellä ja soperrella, että ennen ihmisiä tuomittiin menettämään henkensä ja laitettiin semmoiseen hirsipuuhun roikkumaan narusta...

Helmi lähti pyörittämään nuoskaista palloa yhä suuremmaksi ja suuremmaksi, näin toivoton selittämisyritykseni keskeytyi meidän molempien onneksi.

 

 

Esitys on päättynyt. Kättentaputusten jälkeen pienten katsojien ajatusaskareet  viimeistään alkavat.

 

Meitä aikuisia askarruttaa

Ainakin tarinan hirsipuu oli kohdeyleisölle vieras, selitettynäkin julma ja vaikea käsite, mutta jo meidän aikuisten ajatuksissa pelottavan tuttu, tosi tänäänkin: mukaoikeutemme tappamistavat vieläpä jalostuneet laajoiksi yhä suuremmiksi ja suuremmiksi joukkoteurastuksiksi, lumipalloilmiöiksi....

 

Mitähän mahtaa miettiä  Helmi?

 

Lahden lasten Talvikarnevaalit 2008

 http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/442331ADD03406FAC22570F30049592C