Colosseum ulkopuolelta.

Rooma on ollut jo vuosikymmeniä ajatuksissamme - minkälainen on tuo ikuinen kaupunki? Ulkomailla harvoin liikkuvalle perheellemme matka on ollut ajatuksissa jo kauan. Aina on jokin este tullut aikomuksen eteen - mutta viime viikolla ajatus viimein toteutettiin.

 

Colosseum, pulu ja ihmisiä: tilan suuruusluokka näkyy kaukana näkyvistä ihmishahmoista.

 

Viikko Roomassa lähes neljämiljoonaa ihmistä kuhisevassa maailmanhistorian, menneisyyden, turismin, pastojen, pizzojen, kaupanteon, byrokratian, poliisien, moottoripyörien, metron, raitiovaunujen, nivelbussien, liikennekaaoksen, roomalaiskatolisen kirkon, maahanmuuttajien ja kiireen kaupungissa on noista voimatekijöistä tietämättömälle lähes lintukodossa asuvalle suomalaiselle lahtelaisturistille ihmiselämän eriarvoisuuden, uskonnon lumeen ja kaiken elämän jatkuvuuden oppikurssi.

 

 

Pahvilaatikkohyvinvointia ja pyhyyden irvikuvat

 

Kun pienen matkan päässä hotellihuoneesta, aivan Rooman keskustassa, keskellä jalkakäytävää suuressa pahvilaatikossa vilkkaassa aamupäivän katuvilinässä makaa vielä yöuntaan roomalainen syrjäytynyt mies puku päällä ruskettuneena ja parroittuneena jalat pahvilaatikon toiselta reunalta ja pää sekä kädet vastakkaiselta reunalta roikkuen kaikessa onnellisuudessaan auringon paahtaessa, niin samaan aikaan muutaman kilometrin etäisyydellä, yhden metropysäkin päässä pahvilaatikosta on kahden ja puolen kilometrin pituinen jono, viisi ihmistä rinnakkain odottamassa pääsyä Paavin valtakuntaan tutustuakseen tämän jumalaakin suuremman roomalaiskatolisen kirkon valtiaan arkeen eli Vatikaanin elämään.

 

Taustalla Vatikaani ja sen joka puolelle Roomaa näkyvä mahtava Pietarin kirkko

 

Pahvilaatikossa rauhaisan yön viettänyt on jo tunnin päästä herännyt ja hakeutunut varjoisammalle kujalle, mutta ihmisten kasvava ja hälisevä jonotus Vatikaanin muurien ulkopuolella auringon paahtaessa läkähdyttävästi jatkuu yli kolme ja puoli tuntia.

 

Pyhyys on jo muurien ulkopuolellakin niin konkreettista, että turistia ihan jännittää tuon kirkkojumalan määräykset: hänen valtakuntaansa kun ei saa tulla tutustumaan lyhyissä housuissa tai paljain olkapäin, vaikka helle on jo 25 celsiusta.

 

Edessä suomalainen opas vyötäisillään jokaiselle seurueen jäsenelle jaettavat kuulokkeet. Oikealla takana lippukassat; miljoonien turistien Vatikaanikäynnit ovat suuren luokan bisnestä ajanmukaisine järjestelyineen.

 

Paavin pyhyys ajanlaskullisesti on alkanut jo hieman ennen 400-lukua ja tuntuu jatkuvan voimistuneena tänä päivänäkin. Paavin oikeassaoleminen on ollut vuosisatojen historiassa tavallisen ihmisen ymmärryksen yläpuolella, mutta hänen järjestelmänsä synneistä, armosta ja pelastumisesta synninpäästöineen on nöyryyttänyt vastaanhangottelevimmatkin (mitä nyt Luther ja muut vähän pullikoivat).

 

 

Pitkät sähköportaat johtavat Vatikaanin museoihin - ne ovat päivät pitkät täynnään turisteja.

 

Nöyryys on täällä paavillisessa ympäristössä tuhansien orjien, satojen muihin valtakuntiin suuntautuneiden ryöstöretkien, kansalta kerättyjen aneiden, verojen ja työpanoksen muodossa myös kaiken kansan – maksusta - nähtävillä. Maailman taitavimmat taiteilijat (Michelangelokin) ovat saaneet paavilta työtilauksia.

 

 

Michelangelon Pietà-patsas on taiteilijan itsensäkin mielestä hänen onnistunein työnsä.Tässä sen jäljennös Vatikaanin museossa.

 

 

Tämä alkuperäinen patsas on Pietarin kirkossa. Se on tarkoin vartioitu kalleus. Turisti tärveli sen vasaralla ja nyt se on restauroitu.

 

Vatikaani on täynnä mitä taidokkaimpia ja arvokkaimpia taideteoksia - ajanlaskuamme edeltävältä ja nykyisen ajanlaskumme aikana luotuja veistoksia, maalauksia, seinävaatteita.

 

Tämä patsas on mieskauneuden prototyyppi 300 eKr. Paavit järjestivät aikoinaan näille komeille miespatsaille viikunanlehden perusmiehuutta piilottamaan. Sittemmin viikunanlehdykät on patsailta poistettu.

 

Yksi Vatikaanin monista käytävistä, jotka nekin ovat yltäkylläisesti täynnä taideteoksia.

 

Puolikilometriä pitkät käytävät täyttyvät sekä kauneuksista että kauheuksista (paavien ja pyhimysten kuvat). Oikea kultaa ei ole säästelty, ei marmoria, ei jalokiviäkään  - kaiken pienuus on täällä pilkkasana ja vain suuri ja mahtava on pyhää.

 

 

Lattioiden marmorikuvioita on hehtaarikaupalla.

 

 

Kupolien kulta ei lopu.

 

Katolilaisen pyhiinvaelluksen täyttymys: koskettaa ikivanhan Pietari -pyhimyspatsaan isovarvasta. Satojen miljoonien turistien kosketukset ovat jo kuluttaneet tämän marmorivarpaan litteäksi.

 

 

Sikstiiniläiskappeli on paikoista pyhin: siellä ei saa puhua, ei valokuvata. Sikstiiniläiskappeli näyttelee tärkeää osaa Paavi -instituutiossa. Uusi paavi valitaan tässä tilassa - sieltä lähetetään myös kuuluisa savumerkki maailmalle valinnan merkiksi. Tilan kattoa koristeli Michelangelo seitsemän vuotta. Oppaamme valistaa Vatikaanin pihalla opasteesta ennen kappeliin siirtymistämme sen taideteoksista.

 

 

Eikä museovaelluksen avoimesta ikkunasta avautuva näkymä Paavin yksityiseen puutarhaankaan ole hassumpi.

 

Nelituntisen kierroksen jälkeen palataan Vatikaanin pihalle, jonne on seuraavaa päivää varten järjestetty muutama tuhat tuolia kuulijoita varten. Liput pitää lunastaa jo päivää ennen, jos haluat tilaisuuteen päästä: edessä olevalle lavalle tulee puhumaan Paavi.

 

Pukuun pukeutunut pahvilaatikkomiehemme täytti pyhyyden näkemiseen tarvittavat pukeutumisnormit, mutta sisäänpääsymaksua varten hänen olisi pitänyt vielä muutama päivä kerjätä kadulla euroja ja senttejä. Pahvilaatikkomies jäi siis tänäänkin vaille pyhyyttä ja taivasosuutta.

 

Iltahämärän koittaessa pahvilaatikkohyvinvointi sytyttää Rooman kaupungin uuteen elonsykkeeseen. Pimentyneille aukioille ja kaduille, kaupungin joka kujalle ilmestyy maan alta nurinkäännetty pahvilaatikko toisensa jälkeen. Niiden päälle levitetään valkoiset liinat. Ja ihme: kaupunki täyttyy silmänkantamattomiin luvattomien maahanmuuttajien kaupustelupöydistä: sadattuhannet aurinkolasit, vyöt, laukut ja muistoesineet reunustavat turistin kulkua katuvalaistuksen hämärässä tunnelmassa tässä ikuisessa Roomassa.

 

                        n

 

 

Eilen 17.5.2008 nykyinen paavi Benedictus XVI julkisti Vatikaanistaan lausunnon,  jossa hän ilmoitti Jeesuksen antaneen kirkon tehtäväksi kaikkien kansojen käännyttämisen ja ei-katolilaisten käännyttämisen olevan kaikkien uskovaisten tehtävä.

 

Eikä nykyisessä juuri uusiutuneessa Italian hallituksessakaan, Paavin määräyksiin vedoten, ole sijaa abortti- tai perhesäännöstelyn, avoliittojen saati homoliittojen puolestapuhujille – vain muutama, roomalaiskatolisuuden täysin omaksunut nainen on saanut paikan hallituksen jäsenenä tässä miesten ylivaltaisessa valtiossa.

 

 

                        n

 

 Tämä Rooma-sarja jatkuu myöhemmin kuvin ja tekstein.

                        n

 

 

 

II

23.5.2008

 

Vähän ennen Lutheria - Capitolium

 

Cola di Rienzon patsas

 

Capitoliumin aukiolle noustessa löydät melkein piilosta huomaamattoman patsaan. Se esittää Cola di Rienzoa, joka jo1300 -luvulla oli rohkea paavin vastustaja ja kansankiihottaja. Sama kansa repi hänet kappaleiksi vuonna 1354. Patsas hänen kunniakseen on uskallettu pystyttää vasta yli viisataa vuotta myöhemmin, silloisen valtansa menettäneen paavin ärsyttämiseksi (1887).

 

 

Capitolium täynnään toinen toistaan puhuttelevampia museosaleja

 

Capitoliumin museoissa kokee itsensä pieneksi hiuskarvaakin ohuemmaksi säikeeksi ihmiskunnan sukupolvihistoriassa. Vuosituhansien ikäisiä museoesineitä ja niiden säilymistä hyväkuntoisina ihmetellessä monet historian oppikirjat muuttuvat eläviksi ja tapahtumat todellisiksi.

Rooman susipatsas ja kaksoset Romulus ja Remus ovat jäljennöksenä jo Capitoliumin museoiden ulkopuolella.

 

 

Alkuperäinen patsas on museon sisällä - salamavalojen käyttö museossa on kielletty  ja siis kuvaotokseni sen mukainen. Tämä pronssinen susipatsas on noin 2500 vuotta vanha, vuodelta 500 eKr, etruskiajalta! Romulus ja Remus ovat päässeet suden vatsan alle vasta parituhatta vuotta myöhemmin, 1500 -luvun alussa.

 

Maailman vanhin ratsastajapatsas on saanut nimensä keisari Markus Aureliuksen mukaan.Tämä ratsastajapatsas on ainoa, joka on säilynyt ehjänä antiikin Rooman ajoilta.

 

Valoisassa uudessa miltei pyöreässä lasikattoisessa museosalissa on Markus Aureliuksen ratsastajapatsas - sekin 100-luvulta asti ehjänä säilynyt, tosin monen restaurointikorjauksen ansiosta. Patsaassa on vielä nähtävillä runsaasti sen pinnan peittänyttä aitoa kultaa. Markus Aurelius oli yksi harvoista hyvämaineisista Rooman keisareista ja hänen nimeään kantava ratsastajapatsas lumoaa ja pysähdyttää pitkäksi aikaa ihmettelemään antiikin kuvanveistotaiteen loistokasta tasoa.

 

III

5.6.2008

 

Villa Lante

Suomi Roomassa

 

Käynti Villa Lantessa on yksi suomalaisen lähes pakollisista Rooma –elämyksistä: Suomen valtion omistama Rooman kulttuuri-instituutti. Rooman komealla Gianicolo -kukkulalla, sen keskipisteessä näkyy pieni, viehättävä rakennus. Korkealle mäelle päästyä ja vahtimestarin avattua rautaportin huima näky vain tarkentuu. Voiko olla totta, että Suomi -maallamme on näin hienot tutkimustilat tässä maailmankaupungissa. Kyllä !

Koko Rooma kaikkine nähtävyyksineen on edessämme kuin tarjottimella.

 

Gianicolon kukkulan keskipisteessä näkyy kaunis renesanssihuvila Villa Lante

 

Villa Lanten portit ovat avoinna suomalaisille vain aamupäivisin.

Villa Lanten julkisivua

 

 

 

Villa Lanten pihaa

 

 

Näkymä Villa Lantesta alas Roomaan

 

 

Villa Lanten ikkunoilla on Amos Anderssonin ja tässä Jenny ja Antti Vihurin päät - koko komeuden rahoitttajamesenaatit

 

Pieni ala tämän hienon renesanssihuvilan seinäkoristetta näytteeksi

 

Villa Lanten henkilökunnan piha Roomaan päin

 

 

Villan Lanten kävijän unohtumattomia näkymiä

 

Taiteilija ikuistamassa Villa Lantea

 

Tie Villa Lanten portilta kohti kukkulan lakea jatkuu patsasrivistön reunustamana

www.irfrome.org

 

 

 IV

22.6.2008

Teatteria Roomassa

 

 

Marcelluksen teatterin rauniot kertovat  jo koollaan antiikin ajan ylhäisön ja kansan viihdyttämisestä

 

 

Teatterimuseo

 

Teatterifriikki suomalainen löytää roomalaiselta ooppera-aukiolta kaupungin lipunmyyntikeskuksen ja koko kaupungin viikon teatteritarjonnan: vierailuoopperaa, teatteriesityksiä – ja kaikki loppuunmyytyjä.

Jo Suomessa hän on listannut sentään teatterimuseon käyntikohteisiinsa.

 

 

 

 

Se osoittautuu pieneksi, suomalaisittainkin vaatimattomaksi taidelaitokseksi, jonka vieraskirjassa ei ole kuukauteen ollut käyntejä. Muutamia komeita perinteisen kauniita puvustustoteutuksia on vitriineissä,  seinillä maan maineikkaimpien teatterintekijöiden henkilöhistoriaa muotokuvin, ohjelmistoesittein ja tuoreempia valokuvin jopa esityksistä kertoen.

 

 

 

Valokuvissa välähtää pohjolan teatteritaiteeseen vielä tänään vaikuttava Dario Fokin sentään. Kiinalainen nukketeatteriperinne saa myös esittelynsä.

 

 

Mustaa teatteria- varjoteatteria- akrobatiaa-clowneriaa

 

Ihan sattumalta kuljemme iltakatveessa Santa Chiara Piazzan ohi ja löydämme Teatro Rossinin. Käännymme lukemaan sen ulkomainoksen: sognAHndo on esityksen nimi ja alaviitteet lupaavat kielitaidottomalle soveltuvaa teatteria täynnä fantasiaa, imitaatiota, akrobatiaa, mustaa teatteria, fyysistä teatteria, clowneriaa ja musiikkia. Niinpä sisään vaan ja ostamaan kauniista teatteriaulasta parin päivän päästä esitettävän esityksen liput.

 

Huippupalvelua

Teatteri-illan koittaessa hämmennys kasvaa: puolisen tuntia ennen esitystä teatterin lämpiössä kerrotaan, että esityksen markkinointi on kokenut informaatiokatkon, lehdet eivät ole kertoneet siitä lainkaan. Esitys toteutuu, jos katsojia tulee kymmenen. Teatterin äärimmäisen ystävälliset  kahvionpitäjä-vahtimestari ja lipunmyyjä pahoittelevat esityksen peruuntumista. Kerromme olevamme teatteri-ihmisiä Suomesta ja odottavamme kovasti tätä esitystä. Meille tarjoillaan mainio italialainen espresso odotuksen vaivanpalkaksi. Jännitämme ja laskemme harvojen katsojien saapumista lämpiöön. Ja niin vain käy: vaikka esityksen yleisömäärä jää alle kymmeneen, pienemmäksi kuin esiintyjien (10 henkeä), teatteri tarjoutuu palkitsemaan odotuksemme.

 

Yllättävän korkeatasoista teatteri-ilmaisua

 

 

Teatteritila näyttäytyy äärimmäisen kauniina, siniseksi sävytettynä lähes täydellisenä teatterisalina aina lipunnäyttäjien henkilökohtaista paikalleohjausta myöten.

Teatro Rossinin esitys antaa lupaamaansakin enemmän: se on säkenöivän komea, fyysisesti taidokas, liikekieleltään vaativa, tekniikaltaan loistokasta mustanteatterin harvoinnähtyä fantasiaa tulvillaan, varjoteatterin lumoavan kaunista kehonkerrontaa, tanssin, akrobatian, musiikin ja clownerian mieleenpainuva näytös. Koko kymmenhenkinen teatterityöntekijäjoukko osoittaa kansainvälisen huippulaadukkuutensa kokonaisnäkemyksellään, taidoillaan ja yhteisnäyttelemisellään.

Ohjaaja, Anthony Heinl  (USA) on ymmärtänyt näiden lahjakkaiden taiteilijoiden persoonalliset avut: Marcel Marceaun kaltaista eleiden ja mimiikan sanatonta kerrontaa, huimia akrobatiakokeiluja kahden näyttelijän pyöriessä läpinäkyvässä pallossa päällekkäin, selittäin tai kaksikon tanssiessa yhtenä lähes nelimetrisenä balleriinana ratkihauskaa balettia…

 http://s209.photobucket.com/albums/bb252/nadessja/?action=view&current=locandina.jpg

Rooman ilta palkitsi katsojansa moninkerroin laadullaan, poikkeuksellisella uhrautumisellaan.

Olisinpa 50v nuorempi ja 20 kg kevyempi niin tämän ostaisin

Paluu kuuluisassa taskuvarkaiden mielibussissa numero 64 päättyy lyhyen yökävelyn  lopuksi Rooman keskustan hotelliin. Vaimon havainnointi matkalla sivuutetun näyteikkunan tarjoamasta muodista täydentää illan.