Lahden ammattikorkeakoulun Musiikin laitos

Musiikillinen ymmärtämiseni terävöityi viimeviikkoisessa Merikanto-konsertissa, jossa Lahden ammattikorkeakoulun Musiikin laitoksen oppilaat lauloivat Oskar ja Aarre Merikannon lauluteoksia.

Kun baritoni Joonas Asikaisen toinen laulunumero, tuttu Merellä kävi myrskyämään ja laulajan kaunissävyinen ääni loksahti kohdalleen, maallikossa alkoi tapahtua.

 

Säestyksen vaikeanvaativa nuotisto muuttui säestäjän taiturillisin ottein todelliseksi mereksi, laulajan ilmaisu vakuuttavaksi luonnonvoimaa ylistäväksi nöyryydeksi.

Voi olla, että tuo musiikillinen anti muotoutui monen ennakoimattoman onnellisen sattuman kohdatessa, mutta meille yleisölle tuo esitys tunkeutui sydänjuuriin saakka. Päätin selvittää tämän poikkeuksellisen taiteellisen kokemuksen alkujuuret.

 Jo parinvuoden ajan olemme yleisönä  ihailleet laitoksen tiistai-iltojen musiikinopiskelijoiden yksilöllisiä, myönteisesti yllättäviä konsertteja. Näitä konserttiesityksiä ohjaavien musiikkipedagogien työn merkitystä osaan opettajana pikkuriikkisen uumoilla.

Nuorten musiikkilahjakkuuksien vaikuttavuuden taustatekijöiksi ovat minullekin vasta  konserteissa paljastuneet laitoksen hurmaavat, rikasmusikaaliset opiskelijoiden säestäjät Robert Hopkins, Raija Kerppo ja Leena Suhonen (Hanhijärvi).

 

Säestäjän oven takana

 

 

Soittohuoneessa on kaksi uutuuttaan kiiltävää mustaa flyygeliä. Steriililtä valkealta seinältä viestittää huoneenhaltijan lapsen piirustustyö. Seinien vierustoilla on tusina tuoleja.

Olen säestyksenlehtori Leena Suhosen valoisassa ja avarassa, akustisesti suojatussa työhuoneessa. Kättelemme ja istuudumme.

 

- Jo kaksikymmentä vuotta ensikonsertista, kymmenen vuotta Saksanmaalla musiikinopettajana ja täällä Lahdessakin jo kahdeksan vuotta takana, hämmästelen.

Keskustelukumppanini on lämpimän avoin. Miltei oppitunnin pituisessa kohtaamisessamme hän osaa viestiä tajuttavakseni monta uutta asiaa: hän kertoo oman musiikinopiskelunsa vaiheita ja konserttisolistin aikojaan, perhe ja lapset saavat luontevasti korkeimman aseman hänen elämänarvoissaan.

-Säestäjän tehtävä sävellyksen tulkinnassa on muusikolle hyvin keskeinen. Säestäjän silmät ideaalissa tapauksessa seuraavat säestettävän riviä, siihen mukautuen ja sitä ennakoiden.

-Säestäjän ja säestettävän on harjoiteltava riittävästi yhdessä – se tarkoittaa, ettei aikaa koskaan ole tarpeeksi, aina löytyy nyansseja, tulkinnan painotuksia, täsmennettävää yhteismusisoinnissa.

-Myös säestettävät vaihtelevat: monet opiskelijat haluavat välitöntä palautetta osuudestaan, toiset eivät siedä poikkiteloista sanaa, toiset taas pyytävät mahdollisimman perusteellista palautetta. Musiikki kätkee yhtä monta voimakasta persoonallisuutta kuin on tulkitsijaakin.

Pohdin ääneen parin laulajan (Jorma Hynninen, Jaakko Ryhänen) läheltäkokemiani ensiaskeleita ja rohkenen kysymään, poikkeaako laulajan säestäminen muiden instrumenttitaiteilijoiden säestyksestä.

-Laulun säestäminen poikkeaa muiden instrumenttien säestyksestä siten, että laulunopiskelija on helposti vaarassa keskittyä ensisijassa vain äänensä kehittämiseen, jolloin muusikkous ja musiikillisen tajun kehittäminen saattaa jäädä toisarvoiseksi. Ideaalia on, että laulaja kehittää ääntään yhtä paljon kuin musiikillista tajuaan ja hahmotuskykyään.

Yritän kuvailla keskustelukumppanilleni meidän yleisön tuntemuksia  ja ihailua hänen työstään: poikkeuksellisen lahjakkuuden ja musikaalisuuden tajuaa tämmöinen maallikkokin. Miten hän – lahjakkuus – on juuri tänne Lahteen eksynyt? Vastaaja pudottaa minut hetkessä maanpinnalle.

-Kolmen lapsen äitinä oleminen on ollut jo pitkään tärkein tehtävä omassa elämänkaaressani. Sille on aikansa ja musiikille on aikansa.

-Musiikki on aina työtä. Mieluinen työ on musiikinammattilaiselle tavoiteltava tila. Lahdessa säestyksenlehtorina toimiminen on haastavaa, monipuolista, innostavaa ja koko ajan uusia ulottuvuuksia avaavaa työtä.

Leena Suhonen siirtyy flyygelin ääreen, soittaa lempimusiikkiaan taivaallisesti. Nappaan  pari kuvaa kamerallani. Aika unohtuu.

Havahdun tuolissani musiikin tauottua. Kättelemme. Poistun.

 

 

Katson vakavan musiikin suomalaista konserttikalenteria. Löydän sieltä pari Leena Suhosen solistikonserttia pääkaupunkiseudulta tulevalta keväältä. Milloin on Lahden vuoro?

 

 

Leena Suhonen, säestyslehtori
Leena Suhonen on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta, jossa hän opiskeli pianonsoittoa äitinsä Liisa Sointeen sekä professori Liisa Pohjolan johdolla vuosina 1975-1987. Vuoden 1984 hän opiskeli professori Victor Dereviankon johdolla Israelissa. Hän suoritti diplomitutkinnon erinomaisin arvosanoin vuonna 1987 ja piti ensikonsertin vuonna 1988. Hän on esiintynyt useiden suomalaisten orkestereiden solistina sekä kamarimuusikkona useissa eri yhteyksissä sekä Suomessa että Saksassa. Vuosina 1988-1998 hän toimi pianonsoiton opettajana Saarlandin musiikkikorkeakoulussa Saksassa. Vuodesta 2001 Leena Suhonen on työskennellyt säestyksen lehtorina Lahden ammattikorkeakoulun Musiikin laitoksella. 

                o

 

Syy-västi mee-ri  huuoo-kaa                                            

Istumme Ammattikorkeakoulun kampuksen kahviossa. Ympärillämme hälisee kymmenittäin laitokseen tutustuvia nuoria: talossa on avointen ovien päivä. Hörpimme kahvia ja haukkaamme muhkeasta pullasta häivyttäen ympäriltämme touhun ja hälinän.

Pöydän toisella puolen näen hymyn valoistamat kasvot ja kuulen spontaanin naurunherahduksen. Kasvot ja nauru ovat Joonas Asikaisen, laulunopettajaksi opiskelevan baritonin.

 

Käymme nopeutetun filmin aikaisemmasta: Savon Rantasalmelta kansalaisopistojen musiikki- ja teatteripiirien kautta Savonlinnan taidelukioon, sieltä Lahden ammattikorkeakoulun Musiikin laitoksen musiikkiteatterilinjalle, edelleen klarinettioppilaaksi Hennalan varuskuntaan asevelvollisuutta suorittamaan ja nyt laulupedagogin opintoihin Musiikin laitokselle. Alkuperäinen soitin saksofoni vaihtui Hennalan varuskunnassa klarinetiksi. Tietenkin tämän nuoren miehen esiintyjäkokemusta on kertynyt jo pikkupojasta: erilaisia näytelmä- ja musisointitehtäviä, esiintymiskeikkoja yksin ja monissa kokoonpanoissa.

Kuvailen hänelle tuntemuksiani hänen Merikannon Merellä –tulkinnastaan: kaunisääninen, lämminvärinen baritoni ja taitava säestäjä loivat poikkeuksellisen onnistuneen musiikkinautinnon.

Joonas myöntää häkeltyneenä:

-Säestäjä on innostava, taituri suorastaan, varmaan todellinen harvinaisuus, joka osaa antaa sopivaa palautetta harjoiteltaessa. Laulaessa jokin olennainen tuntui loksahtaneen paikalleen. Hyvä, jos se kuului myös konserttiyleisölle. Ensimmäinen Merikannon lauluni meni kyllä ihan alta riman, mutta tuo Merellä - taisin löytää siihen jotakin…hän realisoi.

 

Kyselen laulunopiskelijan lukujärjestystä: jokaiselle viikonpäivälle koko lukuvuodeksi seitsentuntinen lukujärjestys.

- Fysiikka ja aparaatti täytyy pitää kunnossa: liikuntaa ja liikkumista, laulua ja laulamista riittävän sopiva määrä joka päivä, laulun ohjausta hyvän opettajan johdolla monta tuntia viikossa. Paljon musiikin kuuntelua ja sitä kautta opiskelua, (myös opiskelutovereiden töitä kuuntelemalla kritiikkiä, palautetta ja oppimista), teoria ja musiikinhistoria tutuksi.

Isot pullat ja mittavat kahvimukillisemme ovat huvenneet. Keskustelemme vielä lahtelaisesta musiikkiteatterihistoriasta ja tenään Joonakselta lähitulevaisuutta.

-Henry Purcell: Dido ja Aenenas –oopperan harjoitukset alkavat juuri, esitys kesän korvalla, mainio ohjaaja…Kenties aikaansaamme vielä oman pienen oopperayhdistyksen - nimeltään vaikkapa Lahden pieni ooppera Lapio… ja ehkä Lahteen oopperaesityksen kesäviihteeksi.

 

Pääsemme kahvion ahtaudesta ulkoilmaan. Nappaan kuvan Joonaksesta, taustalla häämöttävät Lahden hyppyrit. Kättelemme ilman käsineitä, katsekontaktimme ovat vilpittömät. Joonas poistuu korttelin päässä olevalle Musiikin laitokselle.

                                                 o

Saavun kotiin ja kuuntelen levyltä ensin opiskelijatoverini Jorma Hynnisen Merellä, urkurivelho Kalevi Kiviniemen urkusäestyksellä. Liian mahtavaa, liian voimakasta, kuin kaksi liian tasavahvaa voimaa taistelisi keskenään. Seuraavaksi savikiekolta kuulen itse Oskar Merikannon pianosäestyksen Merelle-lauluunsa, solistinaan metsosopraano Irma Tervani, äänitysvuosi 1907. Rahisevaa, musiikillisesti kelvotonta – yleisradion nauhoitehistoriaa.

Leena Suhosen ja Joonas Asikaisen Merellä -tulkinta kohoaa vaikuttavuudessaan monta askelta edellisiä korkeammalle. Se jää ikimuistoiseksi, yhdeksi ainutkertaisista kohottavista musiikinkokemuksistani.

 

 

 http://www.lamk.fi/mus/konserttikalenteri/