Lahden kaupungintalolle kokoontuu tänään uusi kaupunginvaltuusto aloittamaan nelivuotisen työnsä.

Nyt paikkansa jättävää vanhaa valtuustoa kutsuttiin viime aikoina kumileimasimeksi: päätökset tehtiin virkamiesten ja parin suuren puolueen pikkusakeissa ja valtuutetut saivat  tyytyä nöyrästi kumileimasinasemaansa. Valta oli karannut valtuuston ulkopuolelle.
Monet fiksut, turhautuneet ja ajattelevat valtuutetut eivät enää syystä asettuneet ehdolle kuntavaaleissamme.

 

Liian harvoin tulen antaneeksi kiitosta yhteisiä asioita pitkään hoitaneille lähimmäisillemme.

Tässä muutama ylistysrivi kolmelle rohkealle lahtelaisvaikuttajalle.

 

Ulla Juurola, lahtelaisten kansanedustaja 1995-2003. Ensimmäiseen kansanedustajakauteensa Ullalla oli sosiaalinen tilaus: kaupunkiimme tarvittiin aloitteellista, ryvettymätöntä naisvaltiopäiväedustajaa. Ulla oli kaupunginvaltuutettumme 1981-1991, 1997-2000 sekä 2005-2008.

Ulla oli parhaimmillaan lähimmäistään kuunteleva, harkitseva ja perehtyvä, tunnollinen yhteisten asioitten työmyyrä. Juuri päättyneen valtuustokauden hän johti Lahden kaupunginhallituksen työtä sen puheenjohtajana, aikana jolloin yhteisten asioiden hoitaminen lipsui kunnissa pelkiksi talousnäkymiksi ja taloustavoitteiksi. Myös Ullan yhteiskunnallinen sosiaalinen ajattelu muuttui. Hän omaksui melkoisen auktoriteettisen, äänestäjien jokapäiväisiä huolia sekä mielipiteitä vieroksuvan päätöstavan, jota emme enää ymmärtäneet.

Ullalla oli ja on rohkeutta: toisella kansanedustajakaudellaan hän luopui kunnalliselämän luottamustoimista keskittyäkseen kokonaan kansanedustajatehtäviinsä. Rohkeutta ja viisautta osoittaa myös hänen ymmärryksensä luopua vapaaehtoisesti ajoissa vastuullisista luottamustehtävistä ja antaa tilaa nyt nuoremmille sukupolville.

 

 

Tuomo Romppanen on yksi vihreän aatteen, hyvän kaupunkiympäristön sekä sosiaalisen ajattelun esitaistelijoista niin siviilityössä kuin luottamustoimessakin. Tuomon tunnen aikaansa säästämättömänä, työllensä uhrautuvana ja äärimmäisen korkean työmoraalin omaavana sympaattisena lastenkodinjohtajana. Kaupunkimme yhteiset ympäristökysymykset olivat hänelle tärkeitä. Tuomo oli kaupunkilaisten kunnioittama vihreän liikkeen lahtelainen johtotähti, jonka hoidettavaksi oli helppo antaa vaikeitakin koulu-, maisema- ja tulevaisuusasioita.

Tuomon osaksi tuli erota  kolmannen valtuustokautensa alussa kaupunginvaltuustosta ja jättää kausi kesken. Hän joutui kokemaan ennennäkemättömän ajojahdin siviilityössä, jota hän hoiti pitkään ja ansiokkaasti. Maalaisjärkeä, jolla Tuomo toimi Lahden Mäntymäen lastenkodin luotettavana ja ihailtuna isähahmona kahdenkymmenenneljän vuoden ajan, ei riittänyt uusilla esimiehillä. Esimiehen vallannäyttämisen halu yhdessä oikeuslaitoksen ymmärtämättömyyden kanssa tekivät Tuomosta – hänen pestessään suomalaisen saunakäytännön tapaan myös tyttöjä viikkosaunassa – rikollisen pedofiilin. Maalaisjärkeä vailla oleva, käytännölle ja arjelle vieras kasvatusteoria vei häneltä viran, toimeentulon ja kunnian: Suomen oikeuslaitoksen oikeusmurha – kohteena syytön Tuomo Romppanen.

 

 

 

http://www.uusilahti.com/puheenaiheet.php?category=4&story=2041

 

 

Nea Kontio oli ensimmäinen vihreän liikkeen lahtelainen edustaja valtuustossamme. Hän on ihailtavan ehdoton luonnon ja sen kaikkinaisen säilyttämisen esitaistelija, kouluelämän tuntija, lahtelaisuuden näkijä ja puolestapuhuja ynnä tulisieluinen humanisti. Hän taisteli 24 vuotta Lahden kaupunginvaltuustossa yhtä lailla naureskelevaa valtuutettujen ukkoporukkaa kuin oman vihreän ryhmittymänsä lehmänkauppoja tekevien naispikkusielujenkin edessä, rohkeasti, mitään kaihtamatta. Tässä yhteisten asioitten hoitamisessa hän osoitti omalla järkkymättömällä luonnonläheisellä elämäntavallaan esimerkkiä ja paljasti kulutusyhteiskunnan näennäisautuuden valheellisuuden: Vesijärvemme pilaavan formulakilpailun armottomana kriitikkona, harvinaisten lehtometsien puolustajana ja lähialueemme luonnonmaisemien säilyttäjänä hän uhmasi rakennuslakeja ja osoitti niissä olevia porsaanreikiä. Näissä taistelussa voimia tarvittiin monin kerroin enemmän kuin sopulidiplomatian omaksuneilta rivivaltuutetuilta: oikeudenmukaisuutta vaatiessaan Nea löi toistuvasti päätään moneen arvovaltakiveen. Nealle pystyi antamaan luotettavasti ja tuloksellisesti ympäristöasioita, kaava-asioita ja kouluasioita hoidettavaksi. Hänellä oli taito saada moniin aloitteisiinsa mukaan samanhenkisiä valtuutettuja eri puolueista. Nean kohtaloksi tuli pienisieluinen vihreitten lahtelaisvaltuutettujen naiskuoro, joka erotti hänet joukostaan. Se ei Neaa lannistanut: hän jatkoi omana vihreänä liittoutumanaan seuraavan kauden valtuustossa. Tämän uuden vihreän liittymän saamat äänet eivät enää riittäneet nostamaan Neaa ja muita ryhmään liittyneitä nyt työtään aloittavaan valtuustoon.

 

 

Rohkeus tuoda esiin yhteisiä asioita kuntalaisia kuunnellen on valtuutetun päätehtävä. Miten alkava valtuusto sen ymmärtää, nähdään jo ensimmäisen kevään aikana.