Lahen uutisia täyttää tulevan vuoden alussa kolme vuotta. Sen synnytyspisteet olivat kelpo lapsen luokkaa: julkaisuni lupasi kertoa lahtelaisten kunnallisten päätösten, henkilöiden ja lahtelaisuuden lähihistorian tapahtumien synnystä ja taustoista. Lukijani arvioikoot, onko tämä kirjoitussarjani muutaman purevan hampaankin saatuaan täyttänyt mitään lupaamaansa.

Lapset, vanhukset, kansanvalta

Kolme teemaa, joita tämä vuodatussarja aikoo myös jatkossa pitää yllä ovat lapset, vanhukset ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet eli demokratia. Lahden kaupungin toimissa näitä käsitteitä ja niiden merkitystä kaupungin tulevaisuudelle ei ole oivallettu.

 

Yhteiskunnan omatunto

Lapset ja vanhukset ovat demokraattisesti toimivan yhteiskunnan omatunto. Lapsissa ovat vilpittömyys ja tulevaisuuden mittaamattomat näkymät joka hetki kirkkaasti mukana.

Vanhuksissa näemme menneen, työtä tehneen sukupolven suuren viisauden, josta on opittavaa meille jokaiselle velvollisuudentunnon ja ahkeruuden käsitteiden ymmärtämiseksi.

 

Lahtikaupunki ei kunnioita asukkaitaan

Lahden kunnalliselämää eivät pidemmälle kantavat ihmisen tulevaisuusnäkymät paljon kiinnosta: meillä askaroidaan brändeillä, strategiapapereilla, rumilla Ranta-Kartanoilla, toriparkkisuunnitelmilla ja keskustaeheytyksillä. Kansalaisten jokapäiväinen eläminen ja sen laatu ei kuntapäättäjiämme tai kunnanjohtoamme kiinnosta.

Tuoreehko kaupunginjohtajamme on omassa blogissaan huolissaan työvoimapulasta - ei häntä  kiinnosta lahtelaisten työttömien (15 % työikäisistä lahtelaisista) elämä ja elinmahdollisuudet.

http://www.lahti.fi/www/blog.nsf/vwall/$first

 

Tällainen betonibunkkeristo on lahtelaispäättäjien mielestä kaunis ja houkutteleva lahtelaisuuden visio.

Yli miljoona lahtelaiseuroa kaivettiin täysin turhaan Aleksanterinkadun sadan metrin pätkän uusimiseen, keskustaeheytyksen nimissä!

 

Seinänmittaajilla valta Lahdessa

 

Tämä harvinaisen kaunis, uudehko, rakennuskunnoltaan erinomainen Saksalan koulu lakkautettiin: siinä oli lapsille liikaa seinäneliöitä!

Lapset - lähinnä koululaitos - on annettu teknisen toimen kasvatettaviksi: teknisen toimialan kommandoryhmä laatii seinäneliöluetteloita, joissa erityisesti ne koulu- ja hoitoyksiköt, joissa on liikaa seinäneliöitä, saavat kehittämis= karsimistuomion. Mitään väliä ei ole sillä, kuinka tehokas lapsen kasvamisen ja mielenterveyden kannalta kouluyhteisö on tai kuinka tyytyväisiä vanhemmat ovat lapsensa kouluun ja sen sijaintiin.

Lasten puolesta ei enää ole toimivia koulujen johtokuntia, joissa vanhemmat voisivat antaa ajantasaista viestiä päättäjille. Kukaan sivistystoimialan viranhoitajista (kaikki naisia) ei pidä lasten ja perheiden puolta tässä Lahti-konsernissa. Ennenkokematonta välinpitämättömyyttä!

 

Juhlapuheiksi jäävät hokemat

Vanhusten hoitoa, varsinkaan sen omaishoito-osaa kunnanvaltuutettumme eivät noteeraa kuin juhlapuheissa. Omaishoito on hävettävässä tilassa:  vuosikymmeniä kaupungillemme veroäyrejä kantaneet, monissa yhteiskunnallisissa tehtävissä Lahtea palvelleet, nyt vanhuksemme, ovat omaisineen täysin heitteillejätettyjä. Kaupunki ei ole järjestänyt heille kuin järjestelmän, jossa heiltä kynitään jokaisesta palveluksesta maksu. Ja palveluita hoitavat yksityiset erilaiset järjestöt, yhtiöt, yrittäjät.

Kuluneena vuonna kuoli pitkäaikainen lahtelainen, taiteilija Antero Mäkelä. Hän eli viimeiset elinvuotensa täysin omaishoitajansa, Oili-vaimonsa avulla liikuntakyvyttömänä ja sokeana. Antero teki päättäjille lukuisilla neuvotteluillaan, puhelinsoitoillaan ja aloitteillaan tiettäväksi, mitä on olla omaishoitaja tai omaishoidettava Lahden kaupungissa. Omaishoidon tilanne kaupungissamme tuntuu edelleen jatkuvan häpeällisenä.

Vanhusten hoitajina vanhat puolisot ovat  väsymyksessään päivittäin valintatilanteessa: laittaako omaisensa suoraan laitoshoitoon vai yrittääkö vielä viimeisillä voimillaan loppuun asti.

Sosiaali- ja terveyslautakunnassa on  pääasiassa hyvintoimeentulevia lääketieteen edustajia päättämässä vanhushoidostamme. Päättäjien todellinen tieto omaishoitotilanteestamme on hävyttömän heikko.

Surkastunut, häiriintynyt, kuoreensavetäytynyt  kansanvalta

Valtuuston kokouslehterin yleisöä Ranta-Kartanon päätöskokouksen tauolla

Lahtelainen kansanvalta, kaupunginvaltuusto, on ensimmäisen valtuustovuotensa aikana surkastunut lopullisesti. Olin muutaman valtuustokokouksessa ennen käymättömän lahtelaisen kanssa seuraamasssa yhtä valtuuston kokousta.

Tuskinpa levottomin koululuokkakaan käyttäytyisi niin huonosti kuin Lahden valtuusto kokouksessaan: kuka luki päivän lehtiä, ketkä keskustelivat ääneen, kuka poistui tupakalle, kuka käveli juttelemaan kerran jos toisenkin jollekin tuttavalleen omista tapahtumistaan. Ja valtuutettujen puheissa jo meille maallikoillekin selvisi: valtuutetut, luottamusmiehemme ja luottamusnaisemme saavat valehdella puhujapöntössä vapaasti, kenenkään estämättä, seurauksitta! Ystäväni puistelivat päätään: tähänkö alennustilaan demokratiassa on todella tultu.

Kari Salmi

Kaupunginhallitus on kuluneenakin vuonna pyrkinyt oikaisemaan demokratian mutkaista polkua yksinvallan bulevardiksi. Näihin oikomistapoihin on liittynyt niin paljon kansalaisten mielipiteitten vähättelyä ja aliarvostusta, ettemme enää tunne asuvamme sivistyneessä kaupungissa. Päätöksiin lukijani voi tutustua ja niiden oikeutusta hämmästellä Lahden kaupungin nettisivuilta.

http://www.lahti.fi/kannat/lahasia.nsf

Kansanvallan keskittyminen Lahdessa kaupunginhallituksen käsiin, aikaisempien asiantuntijalautakuntien sijasta on  uuvuttanut kaupunginhallituksemme jäsenet. Tutut, keskeiset päättäjät ovat tuossa menossa laihtuneet jo lähes tunnistamattomiksi pykälänikkarioljenkorsiksi, puhumattakaan että he ehtisivät tuossa  menossa meitä kadun tallaajia enää entiseen tapaan tervehtiä.

 

 

Pakoteitä

Oma ja monen lukijani pelastus on ollut heittäytyä lahtelaisen surkean päätöskulttuurin ulkopuolelle - taiteisiin ja perinteisiin. Vuodatuksistani nykyisin jo toinen puoli on eri taiteenlajien ja menneisyyden kokemista ja tuon koetun esittelemistä.

Niissäkin Lahti on mokannut peruuttamattomasti. Yksi on merkittävän taidetilan antaminen rahanvallan vietäväksi.

Lahden päättäjistö ei ymmärtänyt Mallasjuoman panimon kiinteistön (Taidepanimon) merkitystä uudenmuotoisen taiteen ainutlaatuisina kehyksinä, vaan luopui rahanahneudessaan neliö neliöltä tästä huiman hienosta kokonaisajatuksesta.

Toivoa

Kuvassa Ryhmäpaine -teatteriseurue valtakunnallisesti puhuttelevan,voittoisan kouluampumisilmiöitä ja väkivaltaa koskettavasti analysoivan Bang Bang -esityksensä jälkeen viime keväänä.

Onneksi lahtelaisnuoriso ei ole kuntapäättäjien lailla jähmettynyttä ihmismassaa. Heillä on ajatusta  ja kykyä puuttua tärkeisiin, yhteiskuntaa horjuttaviin asioihin, ajankohtaisiin ja todellisiin epäkohtiin suoraan ja ennakkoluulottomasti.

 

Lahtelaisille ja vuodatusteni lukijoille on siis helppo toivottaa kulunutta parempaa uutta vuotta 2010!