Arkemme henkinen rikkaus on kuulla kaunista äidinkieltämme hyvin ja ymmärrettävästi puhuttuna. Kuuntelemalla vaikkapa Lahden kaupunginvaltuuston nauhoitettua kokousta voimme hämmästellä valitsemiemme edustajien puhetaitoa: sisälukua, sokellusta, äänenkäytön vakavia virheitä, kielioppivirheitä solkenaan - ajatuksetkin byrokratiakielen sumentamaa mössöä; suomenkielen käyttämisen malliksi valtuutetuistamme yltävät aniharvat.

Äidinkielemme harvojen taitajien varassa

TV-ruudun turruttavuudessa istuessamme alamme usein epäillä myös kuuloaistimme heikentyneen käyttökelvottomaksi. Televisioon pesiytyneestä kehnosta puheilmaisusta kirjoitin jo aikaisemmin Tauno Tukevan sota -televisiosarjajutussani.

Varmin tapa nauttia hyvästä puheesta on istahtaa katsomaan ja kuuntelemaan TV:n uutislähetystä, vai onko?

Marjo Rein lukee TV:n pääuutisia

Uutistenlukijat äidinkielemme vaalijoina

Television uutisten merkittävyys mitataan uutistenlukijan puhetaidolla. Eva Polttilan ja Arvi Lindin siirryttyä eläkkeelle vanhoista konkareista Arto Nurmi ja Matti Rönkä ovat alkaneet vuosien rutiinissaan jo lipsua selkeästä lukemistavasta: kumpikin nielee sanojen loppuja niin paljon, että sanat ja asiat jäävät liian usein arvailtaviksi. Arto Nurmi on ottanut tavan, jolla hän pitemmässä lukemiskappaleessaan unohtaa kokonaan kuulijan ja mumisee sanottavansa television uutispöydälle meitä kameraan tuijottaen, meidän saamatta puheesta enää tolkkua. Lauseitten loput on helppo palauttaa kuultavaksemme: Matti ja Arto - kiinnittäkää asiaan vain huomiota - oman ammattitaitonne pitäisi riittää korjaamiseen. Ja jos ei riitä, pyytäkää työpaikkanne ammattilaisilta kiireesti huoltoapua puhetaitoonne. Marjukka Havumäki, Marjo Rein, Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen viestivät vielä esimerkillisen selkeästi.

Tauno Tukevaa ajatellessa

Eero Ritala (etummaisena) näyttelee vakuuttavasti huoltojoukkojen ryhmänjohtaja Lindinä.

Tauno Tukevan sota -sarjan 3-osainen tyylillisesti puhdas kokonaisuus jäi sittenkin liian paljon tunnelmallisiksi episodeiksi, selailumaiseksi kuvakirjaksi. Kirjoittajien aineksista saati tekstin dramaturgisesta käsittelystä ei riittänyt syvällisempiin, kokonaisempiin henkilöhahmotelmiin. Vain Eero Ritalan ryhmänjohtaja Lind kasvoi inhimilliseksi, vereväksi ja ylti myös käsikirjoituksen pohjalta riittävästi luonnostellun ihmishahmoisen henkilökuvan varmaan tulkintaan Jaakko Saariluoman Tauno Tukeva -roolityön rinnalle.

Ylivoimaiseen vaikuttavuuteen nousi Erika Erosen tosi ja antaumuksellisen luontevasti eläytyvä Tukevan 10-vuotias Hilkka-tytär. Useimpia henkilökuvia jouduttiin vain raapaisemaan pinnasta. Niistä taitavasti selviytyi Kristiina Elstelän pienin, tarkoin luonnosviivoin hahmottelema mummo. Yksi ohjaajan onnistunut tehokeino, tunnistettava ja kaunis taustamusiikki (nyt Järnefeltin kehtolaulumelodia) soimassa koko tv- sarjan ajan eri variaatioin, toimi hienosti katsojan ajatuksen ja tunteen pettämättömänä kompassina kerronnan oikeisiin tunnelmiin.

Sodasta ja sen kiroista sarja antoi suomalaisväritteisen kuvauksen maisemineen, hevosineen, kotirintamineen - meitä kokemattomia tunteisiimme asti jopa viiltävästi koskettaen.

 

Puheen ja ääneensanomisen uusi ulottuvuus

On mielenkiintoista tietää, miten Tauno Tukeva -sarjaan liittyvä näkövammaisille laadittu kuvailutaso toimi, kun me kuulevatkin jouduimme näyttelijöiden kehnon artikulaation/repliikkien huonon äänityksen seurauksena huonokuuloisten asemaan.

http://www.kulttuuripalvelu.fi/?id=9