Lahden kaupunginkirjaston sunnuntai-aukiolot kevään ohjelmatarjoiluineen jatkuivat eilen.

Runeberg-matinea?

Päijät-Hämeen lausujia kolmivarttisen urakan jälkeen

Sunnuntai-iltapäivän aluksi Päijät-Hämeen lausujat olivat järjestäneet Runeberg-aiheisen koosteen. Kirjaston kahvio osoittautui kooltaan ja laadultaan nyt täysin riittämättömäksi tilaksi: kahvion lisätuolitkaan eivät riittäneet. Yleisö sai lautaspinojen takaa kurkkia lausujien hahmoja jos kohta myös korvat hörössä pinnistellä heikossa akustiikassa soljuvia hennohko-äänisiä säkeitä. Olisiko vastaisuudessa muu tila kirjastosta käytettävissä runoudelle?

Tekstikoosteen alkuosa sisälsi Runebergille omistettua hieman yksinkertaistettua faktaa ja hänen runojensa luentaa. Loppuosa ohjelmasta olikin sunnuntainen sillisalaatti monenlaista ja monentasoista eri runoilijoitten runoutta ja runoilijoitten kirjallisten ominaislaatujen yksiviivaisen outoja luonnehdintoja (Kailas, Koskenniemi..).

Mutta vielä mutta. Itse lausuntataide oli nyt aikalailla kateissa. Yleisön eteen tuleminen vaatii vähintään esitettävän tekstin ulkoaosaamista - nyt pikkumuistilaput, monet kansiot ja niistä luennat olivat kyllä yleisön aliarvioimista. Tekstien tulkinnat olisivat vaatineet myös ohjaajan= ulkopuolisen ymmärtävän kuulijan ja näkijän ja niinpä ne harvat ulkoa osatut runoesityksetkin jäivät jäsentämättömiksi raakileiksi.

Vaan tässä on petrauksen paikka - hyvä ajatus tällaisen tuokion valmistaminen toki on.

 

Hurmaavat taiturit  - mielialamme kohottajina

Onneksi Lahden kaupunginkirjaston kultturelliset sunnuntailäpituuletukset jatkuivat tuntia myöhemmin onnellisissa galakseissa.

 

Oliko yhtyeenne nimi Mononen, taiteilijavelhot Perkola ja Sauros?

Yrjänä Sauros, tuo saurofonin (kitaraisen soittimen) henkinen ja ruumiillinen synnyttäjä ja sen auktoritoitu korviabalsamoiva taituri, huuliharpistinero, sanoittaja, runoilija parasta laatua, tarinoiden ja hetken, tilanteitten, itsestäänselvyyksistäkin kumpuavien tunnelmailluusioiden taikuri, mies hulluimmasta hulluimman ja samalla viisaankieron, jäljittelemättömän huumorin liekehtivä lavailmestys, pienieleisen, nöyrän lähimmäisen hahmossa on kokemus, joka jokaisen kulttuuria rakastavan on ennen kuolemaansa nähtävä ja kuultava, hänen kanssaan muutama esitystuokio myötäelettävä. Eikä Sauroksen tarvise kuin tuosta vain ottaa meidät  mukaansa vaikkapa suuren suureen telttaan, johon esityksessä näpsäkästi pääsimme ja suoraan sirkusnäytäntöön sekä vielä varsin harvinaisen ohjelmanumeron todistajaksi: oopperaa laulava kameli esiintyi ja tällä kamelilla oli nimenomaan hyvä ääni ja se lauloi oopperaa - Sauroksen meditoimana, värittämänä, vakuuttamana muutamaminuuttinen esitys illuusiosta ja todellisuudesta, niiden erosta ja täydellisestä samanlaisuudesta kera omaperäisen teatteritekniikan, äänitehosteiden, karheantuoksuvan äänenkäytön.

Ja toiselta sädehtivän kirkkaalta tähdeltä kurkistaa estradille aikojen takaa ilkikurisen hyväntahtoisesti vanhan musiikin, vuosisatojen ikäisten sävelvärien gambisti Mikko Perkola, tuon  hienovärisen soittimen, gamban, jousilaulattaja ja näppäilijä, konserttimuusikko Euroopan vanhanmusiikin mekoista, säveltäjä, Päijät-Hämeen konservatoriossakin musiikkia opetellut musiikin synnyttäjä, silmänsulkijanherkkä laulun ja runojen tulkki.

Vau mikä kaksikko meille lahtelaisille lähetettiin ja mitä he vielä soittivat: suomalaisen tangomusiikin helmiä: Unto Monosen Tähtiä meren yllä ja Toivo Kärjen Anna-Liisaa, sekä lumoutuivat kanssamme monenlaiseen englanninkieliseen tai vaikkapa esperantonkieliseen hittiin fiilistellen.

Mikko Perkolan gamban taiturillinen, vaivattoman luontevanoloinen tulkintahurmio oli vankinta musiikillista nautintoa, useimmat suurenmoiset, intensiiviset ja väkevätunnelmaiset tulkinnat, kuten Kaj Chydeniuksen kauniin Sinua sinua rakastan kera gamban ranskalaisäänivärin ja sen lähisyleilytaituruuden tavoittivat jo maailmasta eetteriin kiirivää taivaallista, musiikillista täydellisyyttä.  

Tuskin kirjastomme auditorion viimeistä sijaa myöten täyttynyt katsomo on koskaan aplodeerannut näin pitkään, vilpittömästi ja sydänriemuisan onnellisena kuin tämän duon konsertin päätteeksi.

Perkolan luotsaama kirjaston kulttuuriohjelma kerää samalla vapaaehtoista kolehtia Suomen Mielenterveysseuran puhelu pelastaa -kampanjalle.