Suomi avautui 1960-70 -luvuilla nuoren kapinallisen James Deanin filmien mukana sodan tunnoista kohti avaraa maailmaa, länttä, lännen muotia, uusia mantereita, kohti kaikkinaista vapautta.

Eikä vähiten pieni Heinolan kaupunki. Sen teollisuudesta Suomi saa kiittää vieläkin jatkuvaa farkkuaikakautta, joka Mattisen Teollisuus Oy:n avulla pian valloitti koko maan, Pohjoismaat ja lopulta puolentoista vuosikymmenen viiveellä Neuvostoliitonkin. Valloittajan nimi oli tuotemerkki James.

 

Suomen nuorison puolesta

Heinolan Museo on pureutunut mieleenpainuvasti 1960-1980 -lukujen ajanjaksoon, vaateteollisuuteen, joka kurottui modernisti kohti nykyaikaa, automaatiota, suomalaista uudenmuotoista vaatevalmistusta.

Mattisen Teollisuus Oy, tämä alkuvuosinaan pieni, ensialkuaan työhaalareita valmistanut teollisuusyritys mullisti perheyrityksenä koko suomalaisen nuorison ajatusmaailman ja pukeutumisen. Parhaina aikoinaan 12 minuutin kappalevauhtia valmistunut, modernisti työpistekellotettu, työvaiheiksi suunniteltu farkku ja sen tuotanto vaatetti kymmenettuhannet suomalaisnuoret ja tarjosi heinolaiskaupunkilaisille paitsi satoja hyviä työpaikkoja myös esimerkillisen hienon ja  monipuolisesti kehitetyn sekä rakentuneen työyhteisön sosiaali- ja terveyshuoltoineen, asuntomahdollisuuksineenkin. Palkkiot ja palkinnot hyvästä työstä olivat kaikkien saatavilla, tarvittiin vain rehtiä ahkeruutta.

Kun pelkästään aikakauden farkkumarkkinoinnissa olivat mukana suomalaisen viihteen kärkinimet Four Cats, Fredi, Lasse Liemola, Katri-Helena, Tapio Rautavaara, Pekka Loukiala, Raittisen veljekset, Danny ja Kirka monenlaisissa mainoksissa ja mainosohjelmamannekiineina, voidaan sanoa, että Mattisen Teollisuus oli aikaansa edellä ja ymmärsi liike-elämän brändit sekä oivalsi mainosmaailman ennenkokemattoman voiman. Mattisen Teollisuus oli ensimmäinen, joka maassamme palkkasi kokonaisen mainostoimiston tuotantonsa takeeksi: nuorisomuodin luominen oli ennennäkemättömän uutta Suomessa ja se valloitti nopeasti kaikki kodit.

Mattisen Teollisuutta ei enää ole, mutta tuotemerkki James elää edelleen välillä renessanssiaan, välillä aallonpohjassaan, vaikka James-tuotemerkin omistaa nyt Luhta Oy ja tuotteet valmistetaan jo muualla kuin Suomessa.

 http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=449


Suomen suomalaissisusteiset kodit

Samaa aikakautta Heinolan Taidemuseo esittelee niin taiteen kuin myös suomalaiskotien sisustuksen muodossa. Yhteen tilaan on rakennettu pienen perheen kerrostalohuoneisto eteisine, keittiöineen, olohoneineen jopa teinitytön kämppineen. Nostalginen tunne katsojalle samaistuu omiin koteihinsa menneiltä vuosikymmeniltä, nuoremmalle polvelle mummoloitten atmosfääriin. Ylivoimaisesti vaikuttavinta on, että koko kalustus pöydistä, sängyistä, tuoleista, valaisimista, verhoista, matoista ja tapeteista on  tuona aikana  ollut täysin kotimaista valmistetta: ulkomailta saapuva lastulevy-nahkaroskakulttuuri oli vasta ensiaskeleissaan. Ruokakalustojen tutut mallit ja valmistemerkit herättävät kotitunnelmaista ylpeyttä. Myös suomalainen käyttötaide, erityisesti lasi ja keramiikka valloitti suomalaiskodit.

 

1960-1970 -luvun taide repii perinteiset taidekäsitykset


Sirpa Juuti kertomassa 1960-luvun taiteesta

Näyttely aikakauden taidevirtauksista, joissa monet aloittelevat taiteilijat, kuten juuri silloin lahtelaistunut Matti Koskela, ulkomaisten figuratiivisten tasojen euroopantuomisineen, niiden varjossa ensiesiintymisineen kuin myös valtakunnallisesti huomiota herättänyt Harro Koskinen sikamessias-aihepiirillään muistuttavat avautumisesta uusia kuvataidesuuntauksia kohti ja kapinasta yhteiskunnan perinteisen taidenäkemyksen ynnä pinttyneen arvomaailman romuttamiseksi.

 

Itseltäkin löytyy

Vanhoista lehtileikekansioista löytyi heinolalaislehti Itä-Hämeen kuva vuodelta 1972. Siinä kerrotaan Nostoväkinäyttämön vierailevan Seminaarin juhlasalissa maakunnallisen Raittiusviikon pääjuhlassa esityksellään Huumepiikki. Ja kuinkas onkaan: esittäjistä kertovassa lehtikuvassa Jamespusero ja -housut on etummaisen esiintyjän yllä.

Kotimme varastoista löysi vaimoni myös tyylikkään, varhaisteini-ikäisen nuoremman poikamme vakosamettisen, keinoturkisvuorisen James-pusakan, ikää noin 30 vuotta - napeissa ja puseron vasemman ylätaskun yläpuolella tietenkin merkki James.

Mitähän lukijoillani onkaan muistivarannossaan, vaateripustimissaan, vinttikomeroissaan, kätköissään vielä jäljellä näiltä vuosikymmeniltä.

 

Vallan mainio esittely

Heinolan Taidemuseossa nelisenkymmentä kansalaista oli onnistunut hivuttautumaan amanuenssi Sirpa Juutin esittelyyn tuosta kolmen museotilan yhteisnäyttelystä. Sirpan hersyvästä, asiantuntevasta, mukaansatempaavasta esittelystä, jollaista vain harvoin museoissa saa nauttia, syntyi nostalginen riemunolo.

Me miltei kunnioituksesta kumarsimme sille menneelle kotikutoiselle suomalaisuudelle, jonka tunnelma välittyi näyttelystä koskettavasti. Ja hämmästelemme vieläkin tuota pienen kaupungin vaatetustehtaan suurta vaikutusta.


Vielä tulevassa viikonvaihteessa tämä näyttely on mahdollista nähdä. Vielä ehditte tähän suurenmoiseen lähihistoriankokemukseen ja sen  ajatuksia ylevöittävään, hymykareiseen tunnelmaan.

 http://www.heinola.fi/FIN/

,