Ottaessani eilen ylläolevaa kuvaa suuren lahtelaisen tavarataloryppään edessä tönöttävistä presidenttiehdokasjulisteista viereen pysähtyy ilmeisesti  työviikon päätteeksi pikkuisen hyväntuuliseksi itsensä juhlinut tuulipukuasuinen keski-ikäinen mies ja puhkeaa ääneen: "Tuliko hyvä kuva, siinähän nuo on: vasemmalla ainoa vasemmiston ehokas, oikealle oikeistolaiset." ”Onhan tuolla oikeassa reunassa kans vasemmistoon lukeutuva", tokaisen. ”Ei o. Kato ite: vasemmistolainen, oikeistolainen, pikkusen oikeistolaisempi, täys oikeistolainen ja oikeistolaisin.”

 Saavun kauppakeskuksen kahvilan sisäaulaan, se on jymähtänyt täydeksi keski-iältään varsin varttunutta kansaa: ilmaiset sata ensimmäistä -tyylin kahvikuppilippusta on tehnyt kauppansa ja kahvin ryystäminen on käynnissä, tunnelma kyynärpääkosketukseen saakka odottavaa. Jutta Urpilaisen pitäisi tulla paikalle avittamaan Paavo Lipposta presidentiksi. Paikalla on demareiden lahtelaiskermaa: Pekka Komu, Kari Salmi, Jouko Skinnari ottavat silmääni. Oheisohjelmana taustalla nuori laulaja kitaroineen laulelee englanninkielisiä viisuja ja kansa hieman jupistelee ihmetellen laulujen kielivalintaa suomenpresidentinvaalitilaisuuteen. No, EU pyhittää englannin liittyvän supisuomalaisuuteenkin.

 

Viimein Jutta Urpilainen tulee ja saa ensihalauksen tietenkin lahtelaiskansanedustajalta. Pian hän kokoaa itsensä, heittää hetkessä viimeaikaisen valtiovarainministerin synkkyysilmeensä sivuun, valloittava hymy, luonteva juttelu harmaatukkaisesta fanista aloittaen täyttää kauppakeskuksen, hurmaa meistä jokaisen. Urpilaisessa on tarttuvaa poliittista magiaa: pieni pysähdys erikseen monenkymmenen lahtelaisen kanssa, muutaman sanan pituinen keskustelu jokaisen kanssa. Tottahan tällainen valoisa ja valloittava poliittinen täysteho, kiinnostavan vitaalinen, luonteva, avoin ihminen vilpittömällä hymyllään vakuuttaa tuhatkertaisesti enemmän sosialidemokraattisesta aatteesta tänä päivänä kuin mitä presidenttiehdokas Paavo Lipposen, tuon tosi jörrikän, hidasliikkeisen ehdokkaan harvasanaiset, liiankin tutut lausumat. Eikä Lipposta ole sitten marraskuun Lahdessa nähtykään - iso kampanjavirhe näin hektisenä aikana: ihmisen muisti kun on lyhyt, enintään viikon, parin mittainen. Lahti olisi ollut vähintään ennakkoäänestysaikana Lipposen käynnin ansainnut.

 

Yli kolmenkymmenen vuoden opettajakokemuksellani annan Paavo Lipposelle nelosen (4) arvosanan poissaolosta ja Jutta Urpilaiselle täyden kympin (10) valloittavuudesta ja vakuuttavasta, luontevasta kampanjatavasta, mutta sitä ei saa merkitä Lipposen presidenttiehdokastodistukseen.

 

PS

SDP:n ainoa todellinen vaihtoehto nykyisen Suomen presidentiksi olisi mielestäni ollut tietenkin Erkki Tuomioja: älykkäin, ulkopolitiikan kokenein, oivaltavin, paras puhuja, kultturelli ja aatteen mies. Vaan ylivertaisena hän ei demareille kelvannut. Yritin toiseksi parhaan mahdollisen, Jutta Urpilaisen puolestakin ennen demareiden omaa valintaa tehdä voitavani. Lähetin sähköpostin vähän tutulle demarinaisministerille ja pyysin häntä nopeasti alkamaan kampanjan Urpilaisen puolesta. Liekö Urpilainen kieltäytynyt, sähköpostikirjeeseeni  en saanut koskaan vastausta.