Jonnakaisa Risto ja Juuso Timonen Kuva Heidi Kotilainen
Lahden kansanopiston salin permannolle on sijattu katsojien piiri, sen keskellä ihan tulkitsijain hengityksen lähikontaktissa kansansadut ja kansantarinat tavoittavat heti katsojan, alkavat solista tuoreina, vilpittöminä, raikkaina kuin jokien kevätpurot, pauhata sitten säkenöivän draamallisina kuin maailman synnyn ärjyisimmät myrskymainingit. Ne avaavat ihmisläheisyydellään, lämminhenkisyydellään, jännittävyydellään ja esitystavallaan mielikuvamme menneisyytemme maagisiin shamaaniaikoihin. Enpä ole ennen elämässäni näin täydellistä tarinankerrontaa, teatteritaidetta puhtaimmillaan kohdannut. Ennustan, että tästä esityksestä alkaa uusi kansantarinoiden renesanssi suomenkielen sukulaisiin ja vielä kauemmas läpi Euroopan mantereen.
Oivaltava ohjaus
Tarinoiden vaikuttavuuden synnynnäiseksi takeeksi ohjaaja Riku Innamaalla on ollut materiaalina suomalaisen tämänpäiväisen kertojaheimon nuori, lahjakas, jo huikean ammattitaitoinen ja ilmaisussaan kypsynyt Lahden kansaopiston teatterilinjan II vuosikurssin tusinainen taiteilijakunta. Mikäpä ohjaajan on tuota esittäjälahjakkuusjoukkoa virittää ennenuskomattomiin tekoihin, kun tulkintakykyjen rajat leijailevat näkymättömissä äärettömyyksissä. Monen tarinan loppukohtauksissa ohjaaja sujutti kerrontaan taidokkaasti useamman näyttelijän roolein kertaavan osan, hieno oivallus. Ja voi pojat, miten hurmaavaa iltapuhteen rattoa, kotoista tupatunnelmaa nämä shamaanit, todelliset kylähullut tulkinnoillaan meille antoivatkaan: kerronnan omaperäistä persoonallisuutta, varpaisiin asti kutittavaa sydämellisen pidäkkeetöntä huumoria ja täydellisyyden kukkuraksi kaikkea tuota liikekielen huikaisevalla akrobatialla, ihmiskehon tuhatkäyttöisellä instrumentilla tulkiten, taiteilijoiden kaiken fysiikkansa, koko kehonsa kertomusleikkiin heittäen.
Näyttelijäin kaikkitaitoisuutta
Esityksestä muistikuviini piirtyy seuraava otos:
Tämän maailman taivaan alla tuskin on nähty niin hurjaa jalatonta pappia kuin yhdessä monista pappitarinoista: mikä mieletön vipellysakrobatia sivujalkaa satutantereen permannon leveydeltä, epäinhimillisen taidokasta akrobatiaa ynnä tarinain muassa aivan uskomattoman hauska tyypitelmä, kiherryttävä ja rakastettava kylänvanhin räjäyttämässä nauruvarantomme lopullisesti valloilleen.
Entä älykäs ja hemaisevan pirullinen kertomus papista ja ukon lehmistä. Tai onko näillä main konsaan kuultu niin mielikuvitusrikasta ja yksityiskohdiltaan yllättävää, satumaista kertomusta sinipeukaloisesta tytöstä Taattoineen: aivan haltioittavan hienoa kansantarinain aatelia koko kertomus.
Saati liekö koskaan suomalaisessa teatterissa luotu sellaista kihelmöivää härskijännitettä kuin jutussa Pöllöpoika, upseeri ja upseerin rouva - oikein vieläkin hengästyttää sen kertautuva juoni lisääntyvine tapahtumakerroksineen: kansantarinan muodon herkkua, teatteritaiteen huippua.
Tarinankerrontaa sävelkuvioin
Hieno, älykkään huumorin täydellinen hedelmä on Juhani Valkaman säveltämä ja harjoittama kantaattimaisen mukajuhlava kuoro-orkesterisävellys Sen synty. Tarinan säkeistöjen mielikuvituksellinen juoni ja aiheen eläintieteellisanatominen todistelu muistuttavat meitä kansanhuumorin kulta-aikojen maailmanlaajuisesta, vuosisataisesta perinteestä: teho vain saa nyt uudenlaisen huumorimuotonsa valloittavuudella meidät ensin väkisin pidättelemään ja sitten suorastaan ulvomaan naurusta, miltei oikean Karjalan karhun tyylikkäästi johtaessa juhlakantaatin. Kevyen leijaileviksi ja omatekoisen tenhoaviksi tunnelmat täsmentyvät ja värittyvät monissa tarina-illan pikku musiikkivinjeteissä, joissa koko taiteilijakunta parhaimmillaan pimpparaudoilla, huiluilla, rummuilla ja kitaroilla varustautuneina musisoi akustisesti ilkamoiden, tehostellen kansanpelimannien malliin.
Tämä esitys on kaikenikäisille sopivaa kansanperinnettä: mukaansa väkisin tempaavaa, herkullisen hauskaa, hallitun riehakasta, perusteatteria parhaimmillaan. Korkeatasoisena näyttelijäntaiteena se on aito lahtelainen kulttuurivientituote, joka ällistyttää, riemastuttaa ja virkistää jokaista, joka sen saa kokea.
Sen synty
Vienan Karjalan kansantarinoista koonnut ja kirjoittanut Markku Nieminen Ohjaus Riku Innamaa Sävellys Juhani Valkama
Lahden kansanopiston teatterilinja II vuosikurssi
Rooleissa: Anna-Leena Järvi, Simo Kuusterä, Emma Mattila, Nelli Ojapalo, Matti Pajulahti, Jaakko Perilä, Anniina Piiparinen, Manoel Pinto, Jonnakaisa Risto, Esa-Matti Smolander, Juuso Timonen, Hannele Turunen
Ensi-ilta 3.2.2012
Muut esitykset
- ti 7.2 klo 19
- ke 8.2 klo 13 ja 19
- pe 10.2 klo 19
- ti 14.2 klo 13 ja 19
- ke 15.2 klo 19
- pe 17.2 klo 19
- la 18.2 klo 15
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.