Jari Juutinen  kuva Ari Nakari

 

Dogville

Käsikirjoitus Lars von Trier, Christian Lollike ja Jari Juutinen
Ohjaus, sovitus ja suomennos Jari Juutinen, koreografia Kira Riikonen, lavastus Tarja Jaatinen, musiikki ja äänet Hannu Hauta-aho, nuket Emma Jussila-Sherman (vier.), videot Kimmo Pasanen    Valokuvat  Aki Loponen
 

ROOLEISSA:
Seppo Kaisanlahti, Reijo Kanerva, Marja-Liisa Ketola, Jarno Kolehmainen, Sami Lanki (vier.), Joni Leponiemi (vier), Marjatta Linna, Anna-Kaisa Makkonen, Turo Marttila, Ilona Pukkila, Samuli Punkka, Liisa Pöntinen, Piia Soikkeli (vier), Heini Kallio (avustaja)

 

Koirankylä

Jari Juutisen teatterityö Lars von Trierin filmikäsikirjoituksen pohjalta on kunnioitettavan tyylikäs tapa uudistaa teatterin olennaisinta sanottavaa. Se on yksi suomalaisen teatterielämän hienoimpia saavutuksia osoittaa ihmisen raadollisuus, juudasmainen petollisuus ja rakkauden voima - ei vähiten taitavan ohjaajan ja teatterintekijän hieno ajatustilitys itse elämästä. Hyvä, kiinnostava tarina kun on aina esityskelpoinen, jos siihen löytyy nähdyn kaltaista uutta ajan prismaa katsojan oivallettavaksi.

Dogville tarinana on kovasti amerikkalaisen pikkukylän kuvaus. Kylän ummehtuneen menneisyyden ylläpitämä puhumattomuus, erakoitunut fundamentalismi ja tapahtumattomuus ovat sittenkin ainoat elämänsuolan janon tyydytykset, joita moderni ihminen ainakin hätkähtää. Voidaanko koko maailman kristillisyys heittää oman edun, omien hekumallisten tyydytysten oikeuttamana. Esityksen kirjanlukumainen muoto junnaa pitkän alkunsa spoonrivermäisissä henkilögalleriatilityksissään turruttavasti ja lehahtaa vasta neljännen lukunsa kohdalla draamaksi. Tuolloin on jo kysymys kylään ajat sitten henkensä edestä pakoon rynnänneestä nuoresta, poliisien ja gangstereiden takaa-ajamasta Gracesta (Ilona Pukkila), jonka oikeutuksesta päästä kylän asukkaiden joukkoon äänestetään: kirkonkellojen lyönti kertoo koko kylälle Graceen myönteisesti suhtautujien määrän. Kyläyhteisön näennäinen hyväntahtoisuus ja lintukotomaisuus paljastuvat tarinan edetessä askel askelelta vain puhumattomuudeksi tai näennäispuheiksi, kierous, häikäilemättömyys ja hyväksikäyttö ovat lopulta ainoat tavat sietää muukalainen yhteisössä. Tällä kohden Euroopan nykyiset pakolaisperheet maahanmuuttaja-anomuksineen häivähtävät suomalaisen katsojan rinnasteina hetkeksi väkisin mielikuviimme. Koirankylän jokaisen miehen jonkinasteinen freudilainen seksuaalinen lataus paljastuu lopulta Gracen armahdukseksi, jonka hän maksaa ruumiillaan ja yrittää antaa anteeksi rakkaudellaan.

 

Kuvassa vasemmalla ylinnä kurkistavat suuret nuket, joita on käytetty näyttämöilmaisussa nerokkaan toimivasti ja sympaattisesti.

Eturivi: Thomas Edison vanhempi (Seppo Kaisanlahti), McKey (Jarno Kolehmainen), Chuck (Sami Lanki, vier.)
Olivia (Marjatta Linna) ja Kinkerin Muori (Marja-Liisa Ketola).     Takarivi: Gloria (Heini Kallio, vier.), Veera (Piia Soikkeli, vier.) ja Martta (Liisa Sofia Pöntinen)    Kuva: Aki Loponen

Joni Leponiemi ja Ilona Pukkila

Lapeenrannan esityksen voima on mielenkiintoisen, ehyen, antiikista polveutuvan tarinan ytimen lisäksi jälleen kerran näyttelijäntyö, joka tekee esityksestä suggestiivisen kiinnostavan. Henkilökuvat on luotu luonteiltaan ja elämäntavoitteiltaan pikkutarkasti tunnistettaviksi. Esitystä on helppo seurata ja nauttia sen miltei jännitysnäytelmäisestä tapahtumaketjusta. Ilona Pukkila ja Joni Leponiemi luovat tekstin kauniin, viileän järkyttävän rakkaudenvoima-petosjännitteen, jossa jää katsojalle tilaa pohtia elämän todellisia tunteita.

 

Vastustan kaikkia ammattitaiteen kulttuuripalkintoja. On vastenmielistä kilpailla liike-elämän tavoin kirjallisuudesta, musiikista, kuvataiteista tai teatterista, kun vielä yleensä arvion esittää vain yksi kriitikko.

Viisi varttia junalla ja olet matkannut Lahdesta Lappeenrantaan. Jos itse olisin pakotettu asettamaan suomalaiset ammattiteatterit tänä päivänä paremmuusjärjestykseen, laittaisin ehdottomasti ensimmäiseksi Lappeenrannan kaupunginteatterin. Teatterinjohtaja Jari Juutisen huima taiteellinen paneutuminen näkyy jo nyt Lappeenrannan teatterin ylivertaisina luomuksina.

,