Musiikki- ja draamainstituutin keväisestä päättökonserttisarjasta 4.4.2012 hehkui sellainen musiikillinen palo ja vapautunut, elinvoimainen katsomoon vyörynyt yhteinen kokemustunnelma, että enempää eläytyen, hellien, hauskuuttaen, täyssalilliseen yleisöön elämänvoimaa tartuttaen ei kulttuuri enää voi vaikuttaa. Vakuutuimme entistä voimallisemmin suomalaisten esittäjälahjakkuuksien uudesta esiinmarssista: ilman Lahden musiikkiteatterikoulutuksen kykyjenetsinnän ja ilman näiden persoonallisuuksien, lahjakkaiden taiteilijoiden monipuolista, tuloksellista koulutusta maamme arjet ja juhlat, teatterit ja televisioruudut olisivat entistäkin harmaampia, mielikuvituksettomampia, sisällyksettömämpiä - pelkkiä vertailevia finanssiuutisia ja talousnumeroita.

 "Koiralla ja miehellä on monia samanlaisia ominaisuuksia"

Eikä meitä miljoonia mikään estä haaveilemasta,
Niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa.
Mikä riemu!
(Ismo Alanko)

Annukka Korkalan syvän pehmeä alttoääni on ilmaisevan kaunisvärinen ja hänen lavaolemuksensa ynnä tulkintavarmuutensa eleganttia, aistillista, taipuisan vaivatonta, hiotun punnittua pieniä repliikkejä myöten ja ennen muuta nautittavan läsnäoloista, kontaktikykyisen estraditaiteilijan persoonallista ilmaisua. Hänen olemuksessaan on lämmintä, ilkikurista, huumorinherkkää, vaivihkaista iskevyyttä ihan sydäntäyteiseen nauruumme saakka.

 

Tutut Kreislerin Lola Blaun inhimillisyyssanomat ylsivät komeisiin, kiihkeisiin, vahvasti eläytyviin tunnelmiin Korkalan väkevän kauniissa tulkinnoissa ja hänen instrumenttinsa yläsävelten sointi  pianissimossaan on suoranaista musiikkiherkkua. Ismo Alangon komeasisältöinen lyriikka Paratiisin puu ja Kukaan ei tunne mua avasivat tekstien sisällöllisen sanoman selkeiksi, nautittaviksi ja Martikaisen herkkä Valssi tanssitaidottomille muotoutui koko esityksen ansiokkaankorkeatasoisen, ihmisylistävän koosteen huipuksi koruttomuudellaan, aitoudellaan. Ja jälleen - säestäjä Anu Silvastin solistia riemuisasti myötäilevä mukanaolo on nautinnollista. Ulla Rengon ohjausnäkökulma takasi esitykselle upean kokonaisilmeen.

RIISUUTUMINEN - musiikkiteatterikonsertti 
Annukka Korkala, laulu, Anu Silvasti, piano, Ulla Renko, ohjaus

 

 

Taivaiden maisterit pommien lailla sinkoilivat
Divaaneissaan yllä Eedenin.
(Jarkko Martikainen)

Anssi Valikaisen laulu- ja musiikkishow tuntui edellisen jälkeen turhan ohjaamattomalta, kuin spontaanilta, kuitenkin parhaimmillaan ehyeltä,sketsimäisen kevyeltä kokonaisuudelta. Valikaisella on ohut ääniaines, jonka ääniala on suhteellisen kapea, mutta taiteilijan ilmaisuskaala sitäkin laveampi, vauhtiin ja rytmiin mukautuvaa, kokokehontäyteistä, raikkaasti ilmaisevaa - hänen otteensa yleisöönsä on luontevaa ja vaivattoman kepeää.

Kyseenalaisen kuplettimaisesti pilaillen esitetty Punaorvon vala jäi tarkoitukseltaan kyseenalaiseksi - tuo kaikkien työväenlaulujen sisällöltään ja melodialtaan yksi kauneimmista ei historialliselta vakavuudeltaan siedä moista pilailua edes showtasolla.
Omassa valintamaussani sen sijaan Valikaisen tenorinen instrumentti tulkitsi Schönbergin Miserables-musikaalista valitun ohjelmisto-osuuden hienostuneen vahvasti, kauniit sävellykset soivat tunteella puhtaasti ja koskettivat. Showmestarina Valikainen paljastui lasten taatusti rakastamaksi, tilanteen hallitsevaksi hurmaustaitoiseksi kitaristilaulattajaksikin Nurmion jo kolmenkymmenvuodentakaisella relluttelurennolla Lasten mehuhetkellä eikä Martikaisen Taivaiden maisterit -tulkinta paremmin voisi sopia kenellekään muulle kuin juuri kevyesti ja valoisanmusikaalisesti esiintyvälle valikaisnäyttelijäfilosofille.

Juhulahommia - Musiikkiteatterikonsertti      
Anssi Valikainen, laulu,  avustaja Heikki Mäkäräinen, huuliharppu, tamburiini, laulu

 

PS. Vahingokseni jäi, etten saman päivän kaikkia viittä päättöresitaalia ehtinyt kokea.