Tartto tutuksi kävellen 5.-6.5.2012
Tarton läpi Võrtsjärvestä Peipsijärveen virtaavan kauniin Emajoen rannoilla maan kulttuurinen ja valtiollinen historia valloituksineen, tuhoineen, jälleenrakentamisineen on kiinnostavasti ja merkittävästi esillä. Kaupunki on poltettu ja tuhottu väliin täydellisesti, väliin taas rakennettu - kuten Katariina Suuren aikana, jolloin Tartto rakennettiin täydellisesti uudelleen. Tartto on ollut harvinaisen monenlaisessa miehitysvallassa pitkän ajan. Kaupunki on ollut vuoroin venäläisten, saksalaisten, ruotsalaisten, puolalaisten ja neuvostoliittolaisten hallitsema: erilaisten uskonsotien ja aatemaailmojen valloitusten saalis. Myös väliin meidän hallitsijamme, Kustaa II Aadolfin omaisuutta. Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksessa Viro itsenäistyi 1920. Toisen maailmansodan tuloksena Tartto ja koko Viro liitettiin Neuvostoliittoon 1940. Maa itsenäistyi uudelleen 1989.
Alla linkki Tarton historiaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tartto
Emajoen vastarannan puut ovat jo kukkaisloistossaan.
Tarttto on tänään asukasmäärältään Lahden kokoinen, mutta henkiseltä voimaltaan – toisin kuin Lahti – maansa sivistyksen ja kulttuurin keskus: siellä on euroopankuulu Vanemuine-teatteri, kaunis Raekojaplats aukioineen, maan Opetusministeriö, Korkein oikeus, Postmees-lehden toimitus, Kansallismuseo ja maan vanhin, samalla suurin yliopisto. Tarton vaikuttavuus perustuu sen ikään ja vuosisataiseen kulttuuriperintöön - kaupunki on pohjois-Euroopan vanhimpia ja mainitaan jo 1100-luvulla, vanhempi siis kuin Turku, Moskova taiTukholma. Tartto on edelleenkin Viron kulttuurin ja sivistyksen keskus.
Vanemuine-teater on koko Eestin taide-elämän ylpeys monine näyttämöineen ja tasokkaine esityksineen.
Jaanikirik, vanhin ja upeimmin restauroitu Eestin kirkko sisältä
Raekojaplatsin Suutelevat ylioppilaat keväisessä vesivirkistyskasteessaan
Toukokuiset kevätmarkkinat Raekojaplatsin ympärillä, ohjelmaa lapsille ja lapsenmielisille
Markkinoiden kotitekoisia elintarvikkeita, krääsää, taidetta ja käsitöitä kilometreittäin
Taidetta lapsiystävällisille, turisteille ja naakalle Raekojan naapurissa
Tamperetalo
Pistäydyimme vielä Tarton Tamperetalossa, suomalaisen Pia Feinikin taidenäyttelyssä.
Pia Feinik Mimosa
http://www.tamperemaja.ee/?id=35&lang=fin
Tarton yliopiston historiallinen museo
Viron oppaat ovat taitavia, monipuolisia, sympaattisia ja innostavat esittelemäänsä asiaan koko asiantuntemuksellaan ja sielullaan. Ehkä tämän matkan huipuin osaavuudessaan oli Tartu Ülikooli Ajaloomuuseumin nuori, perusteellinen, asiallinen, selkeäpuheinen, sopivan älykkäällä huumorilla opastustaan kehystävä Urmet. Pitäydyn vain muutamassa kuvaotoksessa laajasta museokierroksestamme.
Näkymä Tuomiokirkosta Historialliseksi museoksi muutetun näyttelyhuoneen ikkunasta kertoo vuosisatojen historiantapahtumien karua kieltä.
Upeassa juhlasalissa saimme hetken kuulla museon historiasta.
Suosittu, varsinkin 1800 -vuosisadan yliopisto-opiskelijoiden harrastus oli miekkailu, kuvassa näkyvien suojusten suojellessa henkeä.
Valokuvaustekniikka oli tullut jäädäkseen. Lääketieteen ylioppilaan opiskeluhuoneen sisustusta
Lääketieteen anatomian käytäntöä, ruumiinavaus
Katso seuraavasta linkistä museon virtuaaliesittelyt:
http://www.ajaloomuuseum.ut.ee/
Teatteria
Jo Suomesta lähtiessä oli meillä tilattuna liput teatteriesitykseen. Kodikkaan puisen Vilde-teatterin edustalla oli harvinaislaatuinen, puhutteleva ja kaunis Ruiskukka-veistos.
Vilde Teater
MARIA ERI
Tragikomöödia
Autor: Mehis Pihla
Lavastaja, muusikaline kujundaja ja kunstnik: Tess Pauskar
Mängivad: Liis Barkala, Marek Ranne ja Aire Pajur
Valgustaja: Sander Soo
Pieni, alle kolmenkymmenenneliön teatterisali toimii samalla näyttämönä, huoneessa kaksi oikeaa ovea, molemmissa läpikuultavat lasit, yksi korkean rautajalan päässä kuumottava satojenwattien keltainen valonheitin on häikäissyt katsojat jo saliin tullessa, pieni valo- ja tehostepöytä katsomon perällä aivan istuimeni ja kyynärpääni tuntumassa, lavastuksena pöytä, kolme tuolia ja sohva: siinä suljetun tilan ahdistava tunnelma celssiusasteiden lähetessä valonheittimen lämmössä 50 astetta, täyssalillisen lähes 40 katsojan odottaessa selät hiestä märkinä esityksen alkua ja lisää happea.
Mehis Pihlan runsassanainen teksti räiskyy ammattitaitoisesti laadittuna dialogina, kertoo meistä itsestämme, omista ja elinkumppanimme odotuksesta sekä toiveista toisistamme. Siinä ihminen tilittää omaa sisintään tuoreesti, traagisen hauskasti, parisuhde tanssii nopeaa askelkuvioiltaan alati vaihtuvaa toivon ja epäuskon vuorotanssia, realismi ja romantiikka, arki ja unelmat polkevat toistensa varpaille väliin pistelevän tarkoituksellisesti, väliin absurdin yllätyksellisesti, odottamatta. Teksti on toimivaa, keskittyneelle ja sisäistyneelle näyttelijätyölle otollista draamaa.
Tess Pauskarin ohjaus on samaa näppärää lajia. Hän on ohjaajana tehnyt taitavan sisältöanalyysin ja luonut näyttelijöidensä kanssa toimivan, kiinnostavan kokonaisuuden, ajatusleikin, jota on vaivatonta, viihdyttävääkin seurata.
Liis Barkalan Maria avautuu hienona näyttelijätyönä, jossa nainen ja naiseus saavat monenlaiset variaationsa elävästi ja liioittelematta – hänen loistelias dialoginsa äitiään ja vuoroin itseään peilaavana eri sukupolvia edustavana naisena värittyy tähän aikaamme tuoreesti. Barkalan näyttelemisessä on ihailtavaa kevyttä luontevuutta ja sisäistä syvyyttä. Eikä hänen karikatyyrinsä toisestakaan sukulaishahmosta voisi olla enää hauskemmin tulkittua teatterileikkiä.
Marek Ranne tekee miehenmallistaan ensin perinteisen kulmikkaan, naiivin ja jähmeän, mutta lämpenee esityksen loppupuolella luontevaan, rentoon ja komediallisesti purevaan tulkintaan.
Aire Pajur tulkitsee tekstin elämämme aina meidät yllättävän ja ennustamattoman absurdin tason taitavasti: hän sähköistää näytelmän tunnelman yllättävillä, persoonallisilla, voimakkailla reaktioillaan.
Liis Barkala ja Marek Ranne
Lahen uutisia -kuvatoteutus Juri Seredenkon kuvan pohjalta
Vilde Teater esittäytyy Maria Eri -teoksellaan tavanomaista kiinnostavammaksi eurooppalaisteatteriksi.
Kansalaistalkoot
Jo ennen matkaa tietoverkoissa kerrottiin koko Viron 5.5.2012 Talkoopäivän tapahtumista. Tartosssa oli monenlaisia talkoita: vesialueiden pohjien siivoamista, vesistöistä romujen keräämistä, kiinteistöjen kunnostustalkoita, siivoustalkoita. Aivan Tarton keskustaan, osoitteeseen Aleksandri 41, yli 200 vuotta vanhan, historiallisesti merkittävän puurakennuksen siistimis- ja siivoustalkoisiin ja remonttihommiin kutsuttiin kansalaisia mukaan työvälinein ja reippain mielin. Kävimme illalla katsomassa talkoiden tulosta.
http://www.postimees.ee/831298/talgupaeval-osales-ule-30-000-inimese/
Juttuni lopuksi muutama keskeinen henkilökuva matkan täydellisen onnistumisen todisteeksi:
Mainio ja kulttuuri-innokas matkaseurueeni
Osaava ja palveleva autonkuljettajamme Riivo Maailman hienoin, taitavin ja sympaattisin matkan järjestäjä, opettajamme Leili Kujanpää
Loppuun laitan vielä kuvan monista maukkaista ruokailupaikoistamme viimeisimmästä, Põhjaka mõisasta, jossa nautimme makuaisteja vieläkin hivelevän kerrassaan ruhtinaallisen lounaan .
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.