Osa 1
Istumme iltahetkeä tyttäreni ja tyttärentyttäreni sekä vaimoni kanssa loppiaisiltana 6.1.2013.
Käymme keskusteluja suuresta pinkasta komeita jälkipolven itseottamia henkilövalokuvia. Ne katsottuamme istumme teepöytään.


Lahden kansanopisto  Strindbergin Uninäytelmä

- Kenelle Etelä-Suomen  Sanomat antaa huomenna Aukusti-palkintonsa, kysyy tyttäreni.
- Kun tunnen lehden kulttuuritoimituksen ja tiedätte minkälaiselle tasolle  sen arvostan, ennustaminen ei ole vaikeaa. Veikkaan jälleen kosinnan kaupungin satsaamiin moniin turhiin miljooniin, muotoiluvuoden hössötyksiin eli Tapio Anttilalle. Kyllä hänen työnsä kauniin muotopuhtaita ja laadukkaita ovat, mutta mitä hän muotoilijana tuolla tunnustuksella ja muutamalla tonnilla tekee. Ei mitään. Tai mitä lahtelaisesti verratonta hänen muotoilussaan on. Ei mitään.
- Entäs Lahti Block Party tai Santtu-Matias Rouvali…
- Ei Rouvalikaan jo miljoonapalkkaisena ja Lahdesta etääntyneenä mitään tuolla taskurahalla tee.
- Arvaan, että sinä antaisit sen taatusti Lahden kansanopistolle.
- Niin ja ehkä niin tekisivät muutkin, jotka kanssani luulevat kaupungin taiteentasosta jotain olennaista tajuavansa. Kansanopistohan säteilee ympäri suomalaisen teatterielämän ja sen teatterituotannot ovat Lahden todellisia käyntikortteja, kaupunkimme ylivoimaisesti korkeatasoisinta teatteria, ohittavat ainutlaatuisuudellaan oman jo kaupalliseksi muuttuneen teatterimme. Ja tämän Aukustin valitsijat - heillä taas ei teatterista käsittääkseni ole kovinkaan suurta ymmärrystä.


 
Lahden kansanopisto Sen synty                                              kuva Heidi Kotilainen

Keskustelijani muistavat esityksen ja sen, kuinka olin kuvaillut heille  yhtä suomalaisen teatterimaailman vuoden 2012 huikeimpia esityksiä,
Lahden kansanopiston kansantarinoihin perustuvan Sen synty -näytelmän kolmannen katsomiskertani tunnelmia. Yleisö ratkeili naururiemastuksiin, vastapäisessä katsomossa tutun näköisen miehen suu loksahti selälleen. Hän oli oman lehtemme päätoimittaja, joka on Aukustin keskeinen valitsija.
- Saahan vapaa-aikana, yleisötilassa vapaasti haukotella.
- Saa toki. Ja saanhan minäkin vapaasti antaa Aukustin sille, jolle se ehdottomasti kuuluu.

Tänä aamuna avatessani Etelä-Suomen Sanomat,  keskusteluveikkaukseni näytti minulle täysosumaa: Vuoden 2012 Aukusti=Tapio Anttila.




Osa 2


Joulunajan viimeisin, piikikkäin päivä on tänään: kuusen vienti ulos.
Joulumme 2012 jää muistoihin toiminnallisempana kuin koskaan: jouluviikkoon mahtui laskennallisesti parinkymmenen ihmisen vierailu kodissamme, yhteensä monetkymmenet yöpymisvierailut makuusijoillamme ja muutenkin ilonkiljahduksia 3-82 vuotiaiden tuttavien ja vähän tuntemattomampienkin kanssa.

Yksi joulumme salaisuus jäi kuitenkin ratkaisematta. Joulukortti tuntuu säilyttäneen vielä muuten sähköistyneessä viestinnässämme vankan sijansa. Viitisenkymmentä joulutervehdystä lojuu jouluisessa kulhossa tuossa pöydällä. Yksi niistä on ylivoimaisesti katsotuin. Olen oheistanut sen päällyspuolen ja itse tervehdyksen tähän juttuuni. Varmaan yli kolmenkymmenentä ihmistä on  veikannut, kuka on kortin lähettäjä - kaikki vieraamme ovat yrittäneet. Itsellämme on ainakin viisi erilaista vaihtoehtoa. Vaan mikään ei vielä ole tuottanut tulosta.
Pyydänkin Lahen uutisia -palstojen puolesta lukijaani arvioimaan, keneltä olemme saaneet tuon tervehdyksen, joka on pehmeällä lyijykynällä meille kirjailtu. Annan taatusti jonkin palkinnon oikein veikkaavalle joulusalaisuutemme ratkaisijalle (sähköposti virtaset41(at)luukku.com)
.