Lahden vanhusten asuntosäätiön Onnelanpolku tänään. Tämän pihan ylle tulee vielä lasikatto ja talorakennelman taakse rakentuu samantapainen suuri, korkea seinäpiha. Asuntojen ikkunoista näkee pääasiassa toisten seinien ikkunoita - siinä sitä on lahtelaisen vanhuusmaisemaa kylliksi.

Jos elämämme vanhuus sen viimeisiksi elinvuosiksi lukitaan tämmöisiin kylmän todellisiin asuntokolossikauhistuksiin kuin mitä Lahden kovasti mainostettu hyperekologinen vanhuksien arkea supertehokkaasti, nopeasti ja vähällä henkilökunnalla hoitava rakennelma on, voidaan puhua täydellisestä ihmisarvon, henkisesti terveen mielen, eettisten ajatusten ja asumisviihtyvyyden sivistyskatastrofista. Kun tämän asuntohirvityksen tehokkuudessa ylpeillään kaavaan mahdutettujen vanhuslokeroiden määrällä, suomalainen vanhustenhoito on päätynyt tehokkuusajattelussaan elämän tarkoituksen kauhuskenaarioon: tällaisen elämänjanan lopun me lahtelaiset ja suomalaiset muka haluamme. Lahden höpöhöpöidea-cleantech eli ympäristöä säästävä tekniikka on tässä huipussaan ja niin läpinäkyvän nolossa kansainvälisessä läpivalaisussa, että hävettää.

Ympäristöä korjaavan tekniikan ylikorostus on tosiasiassa kaupunkimme tulevaisuuden tuho. Pelkästään Rantakartanon kroisosmainen bunkkerirakentuminen sulkee tulevina vuosina kaupunkilaisten todellisen nautintaoikeuden Vesijärveemme. Lahden viimeinen ainutlaatuinen Teivaanrinteen Salpausselkämaisema on sekin omistamamme Lahden kaupunkikonsernin kymmenien kallispalkkaisten virkamiesten ja tytäryhtiöiden toisiinsa kompastuvien projektivetäjäparvien tuhon kohteena. Lahden strategiassa koko ympäristökaupunkileimamme profiloituu ympäristötuhoja korjaavaan hoitoon perehtyneeseen yritystoimintaan. Tästä esimerkkinä hehkutetaan Oy Rambollin jatkuvaa Lahden yksikön mammuttimaista kasvua. Siis mitä enemmän ympäristöä Lahdessa, maassamme ja maailmalla saastutetaan, sitä mahtavammaksi lahtelainen alan yritystoiminta kasvaisi. Että voi olla hölmöä ja lyhytnäköistä ajattelua.

Tosiasiat ja elinkeinoelämän kansainvälistymisen unohtava kunnallispolitiikkamme on lyhytnäköisyydessään jo maankuulu. Poliitikkomme eivät halua muistaa, että Lahden suuret työnantajat Asko, Upo ja Luhta ovat työpaikkoineen lähes lopullisesti hävinneet, Iskukin yskii viimeisiä yt-neuvottelujaan. Lahden työllisyystilanne on maan suurista kaupungeista kehnoin. Ihmiset unohtaneen Lahden strategiapinnallisuuden on valtakunnan elinkeinopolitiikasta vastaava ministeriökin jo huomannut. Lahti pudotettiin armotta 19 kaupungin tavoittelemasta valtakunnallisesta vuosien 2014-2020 kehitysohjelmasta ja sen tuomasta  mittavasta ylimääräisestä rahoituksesta. Lahden johtavien virkamiesten, kaupunginjohtajamme etunenässä, työ on osoittautunut jälleen kerran tuloksettomaksi: ammattijohtajiemme vaihtaminen olisi välttämätön toimenpide kaupungin elinvoiman palauttamiseksi.

Lahtelaiset Vesijärvensä rannalla

Toinen tie on vielä nyt kaupunkimme tuhon viimeisillä metreillä mahdollisuus valita: luottamus kaupunkimme vetovoimaisuuteen. Lahden luonnon omaleimaisuus, hienot järvemme, harjumme ja metsämme ovat kaupunkimme komeat kruunut, joille on annettava tilaa ja mahdollisuus elää ja vaikuttaa sekä tietenkin ainutlaatuisuudellaan nivoa meidät kotiseutuumme ja houkuttaa tänne lisää väkeä luonnostamme nauttimaan.

Kunnallispolitiikan on pystyttävä katsomaan totuutta silmiin, sillä ainoan työpaikkatakuun kaupunkiimme tuo läheisen Helsinki-metropolin z-junan tunnin mittainen ekologinen työmatka. Uudesti ajateltu kaavoitus - viihtyisät, luonnonläheiset vanhustenasunnot - tuo taatusti kaupunkiimme eläkeläisiä elämänsä ehtoota viettämään ja palauttaa Lahden ihmisarvoiseksi kaupunkiyhteisöksi.

 

http://www.tem.fi/inka