Johannes Korpijaakko                                                          Kuva Yehia Eweis

Hannu Mäkelän romaaniin pohjautuva näytelmä Aleksis Kiven viimeisistä päivistä Tuusulassa veljensä Albertin hoivassa on kielitieteellisesti poikkeuksellisen uudenlainen kokemus. Mäkelä vie meidät verrattoman kielivirtuoosin kyvyillään Kiven nahkoihin, syvälle Aleksis-pään sisälle saakka sisäistämällään ja luomallaan - Kiven ajan sanajärjestys, kielenrytmi ja ääntäminen - ainutlaatuisen nautittavalla, runollisella suomenkielellään.

Itse tekstin sisältö on täynnä kuviteltuja tunnelmapalasia kirjailijan viimeisistä hetkistä ja niiden tuntemuksista, draamaa, joka välittää meille Mäkelän fantasioimana Kivi-kuvan ja parhaimmillaan meille näyn kenties sittenkin elämänhaluisesta kirjailijasta viimehetkillään.

Esityksenä Samuli Reunasen ohjaus dramatisoi todellisuuden puolitoistatuntiseksi, toimivan värikkääksi teatteriesitykseksi. Alku näyttää perinteisen, vaatteisiinsa sulkeutuneen kynttilänliekkivalossa riutuvan maailmalta eristäytyneen Kivi-raasun peräkammarikolossaan, mutta jo kohta muuttaa hänet ensin lähes aidoksi esittäväksi komeljanttariksi, kuten upeasti replikoivaksi Nummisuutarin Eskoksi, väliin taas loistavaksi, pateettiseksi runojensa lausujaksi, joskus pudottaa hänet ulosteissaan piehtaroivaksi hurjaksi mielipuoleksi ja onanisoijaksi tai toisinaan taas kertojaksi, herkullisesti yleisön kanssa kommunikoivaksi, kontaktikykyiseksi juontaja-näyttelijä-Kiveksi.

Johannes Korpijaakko Aleksis Kivenä vakuuttaa jälleen. Hänen vereslihaisen fyysiseen olemukseensa, sisältä liekehtivään, moneen tunnelmaan ja nyanssiin taipuvaan, syvästi traagiseen, elämänmakuisesti eläytyvään, herkkään Kivi-hahmoonsa katsojan on helppo samaistua. Korpijaakon tulkinnasta välittyy unohtumattoman koskettavasti sädehtivän kirkas elämänriemu hienoimmillaan puhtaan pyyteettömänä sisarrakkautena, vapaana kirjailijaluovuutena, tietoisena kirjailijan tehtävänä, runoilijakutsumuksena, mutta myös elämän katkeruus, elämäntyön mitätöinti ja sairastuva sielu. Tällainen sumeilemattoman rehellinen näyttelijäntyö on suurta taidetta, joka lumoaa meidät ja uudistaa taas kerran Aleksis Kivi -mielikuvaamme.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2012/09/musiikillinen-aleksis-kivi-herkku

Kivi

Hannu Mäkelän romaanin pohjalta sovittanut  ja ohjannut Samuli Reunanen

Esittäjä  Johannes Korpijaakko

Vierailuesitys Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä 11.10.2013