Valtakunnassa

Presidentti Mauno Koivisto täytti eilen 90 vuotta. Hänen valintansa vuonna 1982 ensimmäiseksi vasemmistolaiseksi (SDP) Suomen tasavallan presidentiksi - kokoomuslaisen Juho Kusti Paasikiven ja maalaisliittolaisen Urho Kekkosen jälkeen - sattui omalle kohdalleni merkittävään kulttuuriseen ajanjaksoon.

Olin juuri vierailijana saanut kutsun ja kiinnityksen näyttelijäksi Penniteatteriin (sittemmin teatteri muutti nimeään ja sulautui Teatteri Pieni Suomi/ Helsingin kaupunginteatteriin). Runoilija Pirkko Jaakola oli teatterille varta vasten kirjoittanut näytelmän Kuninkaat kylillä: näytelmä kertoi ajan perheestä ja nuorten haaveiden toteutumisesta perheen puristuksessa. Näyttelijöinä oli nuoria alan lahjakkaita taitajia (Miitta Sorvali ym). Esityksemme kiersi seuraavan vuoden ympäri Suomen kouluja. Viimeistään tuon vuoden aikana ymmärsin, miten voimakkaana luontainen kulttuurinnälkä ja elävän teatterin jano ympäri Suomenniemen nuorisossa elää ja miten palkitsevaa oli käydä heille tarinaamme esittämässä. Muistan, kun teatterissamme Helsingin Kirjantalolla kuulimme aamu-uutisista Mauno Koiviston valinnasta ja liikutuimme, riemuitsimme, hihkuimme uudenlaisen Suomen esiinmarssista. Tosin tiesimme Koiviston jonkinlaiseksi saivartelija-talousmieheksi, mutta kuitenkin kauaksi sanelupolitiikan ja pienenpiirin ympäröimästä itsevaltiaasta Kekkosesta.

Mauno Koivisto.jpg

Mauno Koivisto karsi presidenttikausillaan tarkoituksellisesti presidentin valtaa, perusteluna ajatus, ettei yhdellä ihmisellä voi olla niin paljon valtaa suhteessa muihin. Ajatus on edelleen käyttökelpoinen ja sen soisi leviävän kaikkialle yhteiskunnan päätösportaisiin. Komeasti Koivisto luotsasi maamme kahden presidenttikautensa läpi, suuren naapurin Neuvostoliitonkaan pahemmin hänen toimiinsa puuttumatta

 

Lahdessa

 

Runsas vuosi sitten Lahden linja-autopysäkit täyttyivät näillä mainoksilla.

Kuuntelin eilen Lahden valtuuston yli yhdeksäntuntisen, talousarviosta päättävän maratonkokouksen puheenvuoroja sieltä täältä. Nyt itse taltiointi ja lähetys olivat laadultaan huomattavasti parantuneet. Valtuuston puheenjohtaja Mika Kari oli toiminut ja saattanut tekniikan tyydyttävään kuntoon. http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/10/kuuletteko-arvoisat-valtuutetut

Odotin Lahden valtuustolta viimeistään nyt, kun vuosi on kulunut sen toimintakaudesta, taloudellista realismia ja kulttuurista ymmärrystä kaupunkimme ainutlaatuisen luonnon, järvien ja harjujen sekä tuottavan ja monipuolisen kulttuurin nostamiseksi ja kirkastamiseksi niiden korvaamattomaan arvoon: uutta ajattelun aikakautta. Erityisesti kuvittelin Perussuomalaisten tuovan nyt kaupunkiimme tervehdyttävää uutta linjausta ja keskustelutasoa meidän kaupunkilaisten ajatuksin. Vielä mitä: perussuomalaiset kaupunginvaltuutetut toinen toisensa jälkeen olivat lynkkaamassa ja supistamassa museomme, teatterimme, orkesterimme. Miten tolloja valtuustoon oikein onkaan valittu!

Eikä suurissa puolueissa montakaan (SDP ja Kok) lahtelaisuuden ja kulttuurin puolustajaa ilmaantunut. Ei siis ihme, että Lahti voi kohta hyvästellä kulttuuriset, kuuluisat taidelinjansa Lahden Taideinstituutin, Musiikki- ja draamainstituutin, Lahden Muotoiluinstituutin ja sulkea teatterinsa ja museonsa sekä lopettaa Sinfonia Lahti -orkesterinsa. Entistä useammat luottamusmiehemme ja -naisemme vapautuvat nyt menemään lenkkihousuissa valtuustoon tai vielä jäljellä oleviin lautakuntiin ja päättämään veroeurojemme kulttuurimenoista vapautuvien lisämiljoonien kohdistamiseksi toriparkkiluoliin, matkakeskuksiin sekä tietenkin kortteliliigoihinsa.

Me kaupungin asukkaat jäämme entistä suurempaan uuden aikakauden nälkään.