Timo Tuomisen illasta uusine Brel-ohjelmistoineen Teatteri Vanha Jukon maanantaiklubilla muodostui elävä, mutta säröisen tasapaksu kokonaisuus. Tuominen Brelin laulujen sanoittajana maistui yllättävän osaavalta, jopa sujuvan taitavalta riimeissään. Tuomisen takeena nelimiehinen yhtye - Tomi Rikkola, Tuomo Kuure, Juha Menna, Marko Roininen - hienoine sovituksineen ja instrumentaalisine taitoineen vastasi illan musikaalisesti korkeatasoisimmasta nautinnosta: erityisesti Tomi Rikkolan kitarasoundit ja Juha Mennan eläytyvä, tuhatnyanssinen rumpuarsenaalin käsittely veivät meidät miltei nirvanaan.

Ohjelma todisti kuitenkin parituntisessa laajuudessaan, että Brelin lauluista kaikki eivät koskaan olleet päivän hittejä tai vieläkään yllä ikivihreiksi ainutlaatuisuuksiksi - enempää melodioiltaan kuin sanottavaltaankaan. Alkupuoliajalla vain laulun Pardons (Anteeksi) kera Rikkolan hivelevänkauniin, pelkistetyn kitarasäestyksen, tunsin purevan sieluuni saakka: tulkinta kuin seestynyttä musiikin ja minimaalisten sanojen kauneutta.

Valtaosaan lauluista Tuominen hyökkää ja pureutuu kaikella voimallaan, kiihkollaan, rajatulla elekielellään ja maanisella huudollaan: tulkinnoista jää turhan sapluunamainen vaikutelma, ikäänkuin sama täystehoinen asennoituminen sopisi kaikkiin lauluihin. Pahimmillaan Tuominen huutaa mikrofoniin aivan suotta eikä herkästä säestäjäyhtyeestä katsomoon kuulu juuri mitään. Tuominen muusikkoineen voisi välillä kokeilla live-esiintymistä ilman ainuttakaan vahvistinta, palata brelmäiseen pienten kuppiloiden pariisilaisintiimiin yökerhotunnelmaan - ja laulaa meille, pikkuyleisölle eikä koko maailmalle. 

Loppupuolen yhteiskunnallisen laulelmiston huippuja oli ehdottomasti Les bourgeois (Porvarit), jonka teatterillinen tulkintasävy, taitavasti erittelevä ja tauotteleva analyysi istuivat loistavasti Tuomisen kiihkeän ylieläytyvään, Breliä jäljittelevään tulkintamaneeriin. Monta ylimääräistä viesti yleisön ihastuksen.

Vierailu Teatteri Vanha Jukossa 3.2.2014

http://www.lavaklubi.fi/