Lahden kuuluisat joka kuukauden ensimmäisen keskiviikon markkinat olivat eilen jälleen levittäytyneet keskustaan, erityisesti kaupunkimme kulttuurilaitosmaisemaan, koivukujaisen Kirkkokatu-bulevardin upeaan maisemaan, sen kivetyksille, ruohikoille ja kirjaston sekä teatterin seinien katveeseen.

Jos markkinatarjonnan perusteella lahtelainen aikoo elämänsä nyt järjestää, hän ei tarvitse juuri muita tarvikkeita kuin pölynimurin pölypusseja, ihmeliimaa ja vanhan ajan lakritsia sekä ulkomaantuotantoisia asusteita. Pölypussikauppiaitten kojuja ja autoja löytyi pitkin kaupunkia aina Hansa-torilta aikuiskoulutuskeskukseen saakka liki kaksikymmentä, ihmeliimaa kaupittiin varmaan kymmenessä eri pisteessä ja vanha aika lakritsan muodossa ylistettiin useassa ostoskojussa terveelliseksi ja lisäaineettomaksi. Ilmaista nautintoa tarjottiin hernerokan ja kahvin muodossa lähes kilometrin päästä Lanun aukiolta saakka markkinatorin maksullisiin kahvilakojuihin päätyen.

Suomalaisen torielämän lahtelainen, ikäänsä kauemmin Lahden torielämässä edelleen vaikuttava harvinainen ikoni, Tauno Salonen lienee torikauppiaista ainoa tosi lahtelainen, jonka tuotteet ovat taatusti suomalaista käsityötä.

Itse ostokset tuntuivat tosin olevan sivuasia. Ehkä selkeimmin kaupunkimme todellisesta, aidosta ihmiskontaktien mahdollisuuden vähyydestä kertoi väenpaljous, puheensorina, hymyt ja tuttavien kättelyt sekä kuulumiskyselyt ja niiden kokeminen edes kerran kuukaudessa.