Kuva Atelier Herm. Hamnqvist
Naapurimaa Viro on täynnä kulttuurillisia yllätyksiä. Suomen historian kiistellyin kulttuuripersoonallisuus-poliitikko-afäärinainen Hella Wuolijoki (1886-1954) elää tänäänkin Viron maaperällä arvostettuina, perinteisinä dokumentteina: hänen synnyinpaikkansa, asuinsijansa, muistolaattansa, koulurakennuksensa, läheistensä hautasijat ja hänestä kirjoitetut tieteelliset tutkimukset ovat sellaista kulttuurista ravintoa, etten moista ole ennen edes uumoillut löytäväni kenestäkään suomalaisesta maamme ulkopuolelta (vain Hellan yhden ystävän, Eino Leinon muistomerkin löysimme aikanaan sattumalta Roomasta).
Pääsimme pienen lahtelaisryhmän kanssa Hellan ulkonaisilta puitteiltaan vaatimattomille lapsuuden jalanjäljille, kolusimme hänen synnyinpitäjänsä, synnyinkaupunkinsa ja hämmästelimme naapurimaamme kulttuuriperehtymisen laajuutta, asiantuntemusta ja sen vielä elävää wuolijokitietoutta.
Samalla tajusimme nelipäiväisellä kulttuuripyhiinvaelluksellamme taas kerran, että keskieurooppalainen kulttuuri on edelleen aivan toista tasoa kuin meidän kotikudonnainen kaikkea vähättelevä näkemyksemme kulttuurista ja että Virosta alkaa sivistysmaailma jo pelkästään tuhatvuosina luettavine rakennusperintöineen. Niitä hämmästellen tajuamme kulttuurin perusteet, joita ihmispoloinen valtapyrkimyksissään, maailmansodissaan ei ole pystynyt vielä kokonaan sentään hävittämään. Enteellisen traagista on, että noiden sotien syvät yhteiset haavat ja uhratut ihmismassat sekä erityisesti niiden balsamointiin tarkoitetut lukuisat muistomerkit olivat nelipäiväisen, tiiviin ja ohjelmatäyteisen matkamme näkyvimmät, parhaiten hoidetut dokumentit.
Viljandi
Etelä-Eestin kahdenkymmentuhannen asukkaan Viljandin kaupungissa on lähes 800 vuoden ikäistä hansakauppaan liittyvää historiaa runsain mitoin tallella - keskiaikaisia linnamuureja ja ajan monenlaista arkkitehtuuria.
Oman aikamme kansankulttuurin kukoistuskaudesta kansanlaulu- ja kansantanssiperinteineen on dokumenttielementtien lomaan rakennettu kaupunkiin meitä kiehtovaa muistumaa. Upea luonto kirkonmäeltä kertoo maiseman maastovaihtelusta ja luonnonkauneudesta ja paikkakunnan merkittävien henkilöiden muistomerkit omaa nautittavaa elämänpuitekertomustaan.
Martin Klein Viljandista on ensimmäinen virolainen olympiamitalisti. Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 hän voitti hopeaa 11 tuntia 40 minuuttia kestäneessä hopeapainissa - kun ottelijat eivät enää jaksaneet kuin nojata toisiinsa.
Rauhaisa yö Viljandin kaupungin pienessä, intiimissä nelikerroksisessa Endla -hotellissa, kierreporraskäytävineen, hämmentävine tilaihmeineen ja pohjakerroksen aaumuruokailuineen, palveluineen oli miellyttävä kokemus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viljandi
Taagepera loss
Taageperan linna Valgamaalla, yli 200 km päässä Tallinnasta on vuosisadan ikäinen rakennus. Sen suomalaismakuisissa, kansallisromanttisissa tiloissa on nykyisin suosittua viettää häitä ja hääöitä - yli 60 hääparia toteutti unelmansa kuluneena vuonna linnan alkuaan metsästyshenkeen sisustetuissa tunnelmallisissa tiloissa.
Hugo von Stryk rakennutti linnan, ja sen yhteyteen myöhemmin rakennettu parantola toimi pitkään monen sairauden hoitolana ilmakylpyineen. Suuret takat, konferenssitasoinen alakerran tyylikäs ravintola ja 95 porrasaskelen korkuinen torni sekä näkymät sieltä järvelle ja joelle kauas koko maakuntaan ovat unohtumattomia kokemuksia.
Kyyhkyslakka metsästystä tai onnenkyyhkysiä varten
Näkymä korkealta linnantornista
Taageperan kalmistossa
Pysähdymme hetkeksi Hellan äidinpuoleisten isovanhempien ja Hellan äidin haudoille.
Hautausmaalta näkyy myös 1600-luvulla rakennettu pieni, kaunis kirkko, jonka nykyaikaistetun vaaleissa tiloissa käväisemme taivaskolehdin antamassa.
Hella Wuolijoen syntymäkodin seinässä on merkittävä muistolaatta.
Lopuksi tutkija-oppaamme Erja vie meidät alkuaan majataloksi rakennettuun, sittemmin kouluna toimineeseen ja nykyisin moderniksi kouluksi sisustettuun uuteen koulurakennukseen, entiseen Hella Wuolijoen syntymäkotiin. Sen kirjastonhoitajana toimiva oppaamme esittelee vielä kirjastoaan, kertoilee keräämästään Hella-aineistosta ja Wuolijoki-tutkimuksestaan.
Helmessä
Parin tuhannen asukkaan Helmen kunnassa on jäljellä 14 kylää ja keskus. Meitä tervehtivän kansannaisen tammiveistoksen ovat tehneet Ly ja Raul Teder.
Helmen 1400-luvun muinaislinnan raunioita häämöttää pitkin mäkistä kävelyreittiämme. Käki kukkuu taukoamatta. Monet vihollisen torjumiseksi syntyneet legendat värittävät matkamme tunnelmaa - yksi niistä on balladi-uhrikertomus "Ohver".
Helmen hiekkakuopat kertovat myös viholliselta suojautumisesta omiin hiekkaan kaivettuihin pitkiin käytäviin, ja ulkopuolella tuoreet aseiden hylsyt viestivät itäisen naapurin nykypelossa suoritetuista sotaharjoituksista.
Helmen Arstiallikas-lähde houkuttelee ainutlaatuisella, ihmeitä tekevällä vedellään. Sen lisänimi Pärliallikas kertoo, miten nuoret naiset uhrasivat lähteeseen helmiä säilyttääkseen nuoruuden ja kauneuden ilon.
Hämmästelemme myös mäelle pystytettyä Schillerin muistomerkkiä. Ja käki kukkuu niin kuuman kiihkoisasti, että sekoamme jo sen kukuntaluvun kiihtyvässä rytmissä kesän tuoksuvaan tunnelmaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helme
Jõgeveste mausoleum
Vuoden 1812 sodassa Venäjän armeijaa sen ylipäällikkönä johti ruhtinas, sotamarsalkka Michael Andreas Barclay de Tolly. Hän oli naimisissa Helene Auguste Eleanore von Smittenin kanssa, joka oli perinyt Jõgevesten kartanon. Ruhtinas kuoli sairauteen Itä-Preussinmaalla 1818 ja hänen sydämensä haudattiin sinne. Hänen ruumiinsa balsamoitiin ja se sai Jõgevestessa viimeisen leposijansa 1823 puolison omalle miehelleen pystyttämässä mausoleumissa.
Nykyisin sarkofageissa lepäävät ruhtinas ja hänelle mausoleumin pystyttänyt puoliso ruhtinatar Barclay de Tolly. Mausoleumi on kauniskoristeinen nähtävyys ja iältään jo kohta parisatavuotias, vaikuttava todiste rakkaudesta ja vallasta.
Mausoleumin Estike-opas oli yksi matkamme ammattitaitoisten oppaiden kohokohdista: tietorikas, selkeä, johdonmukainen opastus on yksi todellisen matkailuelämyksen edellytyksistä.
Hotelli Metsis
Valgan yli satavuotias Hotelli Metsis ottaa matkailijat loisteliaan perinteiseen syliinsä: maukas illallinen hienostuneine tarjoiluineen kruunaa päivän, johon on liittynyt vielä monta tässä selostamatonta vierailua, tapahtumaa ja kohdetta.
Hotellin seinältä satavuotias valokuva viestii taitavan arkkitehtuurin viivaselkeyttä ja oma kamerani ikuistaa tuon viivanerouden säilyneen jo lähes vuosisadan muuttumattomana Priit-oppaan aloittaessa Valgaan tutustumispäivämme.
Valgaa kierrellen kohti Hellan synnyinkotia
Bussimme ajaa ohittaen ensin yhden Hellan lapsuusperheen asuintaloista, jonka tunnistaa erikoisesta kulmatorniosastaan. Kaupungin läpi kulkee kahden maan raja eikä Viron Valgaa ja Latvian Valkaa maallikko juurikaan erota kaupungissa liikkuessaan, vain pienet rajapylväät ja valtakuntien nimikyltit kertovat matkaajalle valtakunnasta toiseen siirtymisestä. Tulleja tai rajahenkilöstöä ei näy.
Valgan vanhin rakennus on pieni ja nyt yksityisomistuksessa. Toiseksi vanhin rakennus on entinen suuri vankila ja nykyisin käyttämätön, asumaton pitkä ja ränsistynyt rakennus.
Voimaa uhkuva painonnostajan rintakuva yllättää edessämme: Viron ensimmäinen olympiavoittaja Alfred Neuland (Antwerpen 1920) on saanut valgalaisena kunnian kaupungin historiassa.
Pysähdymme ja suuntaamme nyt kävellen jokisillan ylittäen kohti jyrkkää mäkeä ja Hellan synnyinkotia. Se on aikanaan sijainnut näiden kahden valtion nykyisellä rajalla, sittemmin palanut ja nyt sen paikalla on täysin toisenlainen rakennus.
Hieman petymme odotustemme kariutuessa melko lohduttomaan näkymään ja naapurirakennuksen suurten koirien pitäessä äänekkään rähjäävää protestisaarnaa niille itselleen poikkeuksellisesta käynnistämme.
Käymme vielä Valkan Museon pihalla, jossa valmistellaan illan kansainvälistä museoiden yötä; suuren haikaranpesän asukit kurkistavat meitä miltei taivaan korkeudesta pitkän puuston lehvien läpi. Valgan kuulu Jaanin kirkko on suljettu korjaustöiden vuoksi. Hajaudumme hetkeksi viettämään vapaa-aikaa kaupunkiin.
Paju mõis
Yksi Valgan kadunnimistä
Jatkamme Valgasta noin 6 kilometrin matkan Pajun kartanon maille. Saamme selkeän ja kattavan esityksen kuperjanovilaisuudesta (matkaseuramme, tohtori Olavi Latikka):
Julius Kuperjanov (11.10.1894-2.2.1919), Venäjällä sotilaskoulutuksensa saanut luutnantti johti virolaisia ja heihin liittyneitä suomalaisia vapaaehtoisia Pohjan poikia eli Tarton pataljoonaa. He saavuttivat Pajussa merkittävän voiton punaisista, jotka joutuivat perääntymään Riikaa kohden. Aivan taistelun loppuvaiheessa Kuperjanovin kohtasi vihollisen luoti, hän haavoittui vakavasti ja menehtyi kaksi päivää myöhemmin. Voittoisan taistelun rohkeus ja henkilökohtainen uhraus nostivat Kuperjanovin urhoollisuuden merkittäväksi Viron vuoden 1919 tapahtumissa ja hänestä tuli eräänlainen kansallissankari ja hän on sitä edelleen.
Pohjan poikien muistomerkki Pajun kartanon puistossa
Pajun taistelun tapahtumista tehtiin muistomerkkiehdotus jo 1930-luvulla: 9-metrisen monumentin suunnitteli arkkitehti Georg Saar. Perustukset olivat valmiina jo 1940, mutta muistomerkki paljastettiin vasta, kun taistelusta oli kulunut jo 75 vuotta, 30.1.1994 - paljastuspuheen piti presidentti Lennart Meri.
TV-sarja ”Tuulten pieksämä maa” on filmattu juuri Pajun kartanossa, taistelukentillä ja maisemissa.
Sydämellistä elämänkokemusta
Oppaistamme Svetlana, kirjailija August Gailitin (1890-1960) kodissa nykyisin asustava kulttuuripersoonallisuus riemastutti meidät täydellisesti erinomaisen ymmärrettävällä ja huumoritäyteisellä eestinkielellään ja mukaansavetävällä asiantuntemuksellaan sekä innostuneisuudellaan.
Hänen kotinsa on nyt maanpaossa Ruotsissa eläneen Viron yhden merkittävän kirjailijan aikaisempi koti: kirjailijan kodin esineistä mm. kuvan kirjoituspöytä on tuotu takaisin Ruotsista nähtäväksemme ja perheen valokuvat kertovat kirjailijan läheisistä.
Kirjailjan synnyinkodin pihakin on täydellistä kesäistä kauneutta tulvillaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/August_Gailit
Sangasten linna
Tämä ainutlaatuinen Friedrich Georg Magnus Bergin (1888-1938) omistama, 99 huoneen linna on arkkitehtuuriltaan ollut aikansa suurin ja modernein. Erikoisuutta kuvastaa, että jokaisen huoneen ikkunat ovat saaneet oman arkkitehtuurisen ilmeensä. Linnan varusteet ja toiminta viljelykehitystehtävineen, autoineen, tiilitehtaineen, hevosjalostuksineen ovat olleet eurooppalaisen kehityksen huippua.
Tuuli toimi linnan mainiona, perusteellisena oppaana.
http://www.eskoerkkila.fi/blogi/?k=Sangaste+loss
Pyhän Martinin kirkko
Kirkon uusgoottilainen alttariseinä valmistettiin 1890 Tartossa. Kirkon saarnastuolin täysin korkkiruuvimainen paksu jalka saa kirkkokansan mielikuvituksen liikkeelle helvettiä tai taivasta tavoittelemaan. Kirkko on hyvin harvoin avoinna, sitä hoitaa Puidakin perhe. Haarapääskyt lentelivät vierailumme aikana kirkon ulkoräystäspesistä korkealle ilmoihin.
http://et.wikipedia.org/wiki/Rannu_kirik
Eivere mõis
Matkamme päättökohde on Eivere mõis, jossa syömme lähtölounaan. Tämä 1600-luvulta oleva kartanorakennus on kokenut monet muodonmuutokset, sen viimeisiä omistajia ovat olleet suomalaiset ja nyt japanilaiset.
Alkuperäinen pastellisävyinen ulkoseinien väritys on nyt jäänyt hieman vaisuksi ja vaatimattoman värittömäksi. Sensijaan ruokailu on sitäkin laadukkaampi ja kruunaa kenen tahansa matkalaisen, väsyneemmänkin kokijan elämyskokemukset.
Aitäh!
Lahtelaiset vironkielen opiskelijat ja muut Viron kulttuurin ystävät saivat kokea harvinaisen vaativan, monipuolisen ja mielenkiintoisen kielimatkan kauniin keväisessä naapurimaassa. Matkan monet uudet elämykset ja kokemukset jatkavat vaikutustaan meissä vielä pitkään - avautuvat ja täydentävät elämämme mielikuvamaisemaa ainutkertaisuudellaan.
Valgaan tutustuminen avasi Hella Wuolijoen lapsuusmaisemat käsinkosketeltavan realistisiksi. Kiitämme matkanjohtaja Leili Kujanpäätä erinomaisesta, väsymättömän huolehtivasta ja rikassisältöisestä matkasta ja Riivoa sympaattisesta, turvallisesta ja luontevasti palvelevasta kuljetuksesta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.