Pyhälle Laurentiukselle nimettyjä kirkkoja on ympäri vanhan maailman kymmenittäin, Eestissä ja Suomessakin useita: Rooman vallan aikana kristitty Laurentius sai maksaa hengellään uskostaan ja kärventyä polttoroviolla oman epäuskoisen kansansa edessä. Tarinan marttyyri korotettiin pyhimykseksi.

Kuusalussa, 40 km Tallinnasta itään, kun elokuun sysimustaksi pimenevä yö kietoo syleilyynsä ja lähes pyöreä kuumöhkäle kurkistaa Laurentiuksen kirkon vanhaan, suureen keskiaikaiseen kirkkopuutarhaan, seudun suuresta kivestä vieläkin löytyvien riipustettujen merkkien ja kansanmuistissa monipolviseksi karttuneen paikallisen legendan ajastaikainen uskomuskertomus alkaa - nyt runoilija Urmas Lennukin inhimillisyydellä, rakkaudella ja loppumattomalla mielikuvituksella rikastettuna, erinomaiseksi näyttämöpuheeksi riimiteltynä ja henkeäsalpaavan dramaturgisesti kiehtovana aikamme draamana, muotona Tauno Aintsin äärimmäisen nyanssirikas, musiikillisesti loistokas sävelteos, väkevä ja kauniin kiehtova uusooppera. Nuo Eestin kaksi nuorenpolven vahvaa oopperantekijää ovat jälleen luoneet suuria tunteitamme aidosti ja syvältä vellovan, uinuvia ajatuksiamme ihmisarvosta herättävän rikassisältöisen, uuden puhuttelevan kansanoopperan.

Tässä hurjassa, vavisuttavassa, makaaberissa ja miltei realismia hipovassa teoksessa kristillisen ajanlaskumme uskon ja uskomusten, oikeuden ja vääryyden edelleen jatkuvassa ikiaikaisessa elämänleikissä mitataan valtiaiden ja kansan todelliset oikeudet ja arvo, uskon ja  joukkohurmoksen sekä ennenkaikkea totuuden ja aidon rakkauden valtaisa voima. Paikallisen legendan pohjalta ooppera avartuu koko läntistä maailmaa puhuttelevaksi: akuutimmin aikaamme projisoivaa oopperateosta ei olisi voitu luoda.

 

Maailman kantaesityksen säihkettä

Esitys on syntynyt alkuaan Euroopan kulttuurikaupunki -ideoiden mukana, muhinut monta vuotta ja valmistunut hellittämättömällä päättäväisyydellä ja aktiivisuudella kahden vuoden harjoituksen tuloksena. Ensemblessä on kaikkiaan pitkälti toistasataa taiteilijaa ympäri maakunnan, enkä tiedä, mistä ylistykseni aloittaisin ja mihin lopettaisin - niin saumattomasti ja eläytyvästi näyttämöilmaisu rakentuu aina pienen pienistä sivuosista, kansan eri-ikäisistä ihmishahmotuksista, kuorolaisista, suuren sinfoniaorkesterin yksittäisistä instrumenttitaiteilijoista, tekstistä, musiikista ja niiden tulkitsijoista, ohjaajasta, koreografista, musiikin ja kuoron taiteellisista johtajista ja solisteista.

Omaa valintaanikaan en halua sivuuttaa. Ihastun taas kerran Tauno Aintsin lumoavaan sävelmaailmaan. Herkät aariat, kuten Tiina-Marian solvatulle, piestylle Lauritsille laulama lohduttamisaaria tai teoksen loppulaulu, ovat todellista laulu- ja säveltaiteen kultaa, myös esityksen herkimpinä, hienoimpina solistitulkintoina. Aintsin monimuotoinen musiikin oivallus on niin riemukasta ja idearikasta, että kertomus saa koko ajan uutta elämää teematoistoillaan, rytmikäsittelyllään, instrumenttivalinnoillaan, melodioillaan, soinnutuksellaan: Manatarkin niukan tehokas shamaanirytmiikka, suuren juhlintakohtauksen keisarivalssillisen, kristallisen kevyt sädehtivä melodiikka ja rytmi - puhumattakaan lukemattomista tehosteenomaisista musiikkikulissimaisista instrumenttiosuuksista, jotka koko ajan värittävät, syventävät ja alleviivaavat tekstiä yhä kiinnostavammaksi. Sanavalintani määritellessäni Aintsin musiikkia kalpenevat ohuiksi ja tyhjiksi hänen fantastisen musiikkinsa rinnalla.

Urmas Lennuk on tehnyt mielikuvituksellisen matkan menneisyyden ihmisen arkeen ja tuo sen meille mestarillisesti riimitettynä tähän päivään. Libretto on puheasultaan harvinaisen tajuttavaa, nerokkaan luontevaa.

Saima Kallionsivun ohjauksen ajatuksellinen ja taiteellisesti ehyt kokonaisnäkemys välittyy eri kohtausten sisällöissä, joukkokohtausten toimivuudessa, niiden vastakohtaisessa dialektiikassa ja pelkistetyssä, eläytyvässä, jokaisen esiintyjän persoonalliseen ilmaisuun pohjaavassa vakuuttavuudessa. Kallionsivun kokonaisote luo ihailtavan selkeän kehyksen esitykselle.

Samoin Ott Kaskin musikaalinen nuoren sinfoniaorkesterinsa varmaotteinen johtaminen antaa koko esitykselle vankan perustan. Hyvinharjoitettu musiikillinen valmius täysin uuden, ennen esittämättömän partituurin tulkinnassa soi hallitusti, moninyanssillisesti ja varmasointisesti. Erityisesti viulujen ja vaskien osuus Aintsin musiikissa välittyy Ott Kaskin otteissa esityksen voimana.

Karin Soosalun koreografiaa en liiaksi osaa ylistää: se on modernia ja huimaotteisesti juoneen punoutuvaa, taidokasta ja ilmaisevaa, voimakasta tanssiteatteria, Taavi Eskon harjoittama ja Leelo Talvikin sovittama suurkuoro on yksi teoksen selkärangoista musiikillisessa vaikuttavuudessaan, stemmaosaavuudessaan monine kuoro-osuuksineen sekä eläytymisineen, liikuntoineenkin ja Kristin Kalameesin näyttämökuvat sekä heijasteet esityksen keskittävää visualisointia, kokonaisuuden täydellisyyden huipuksi.

 

Valloittavat solistit

Solistit  Lauri Esko, Rasmus Merivoo, Triin Jõeleht, Ero Esko, Riina Maidre

Triin Jõeleht tulkitsee musikaalisella äänellään kauniin, luonteikkaan hellyttävän, uskottavan huolehtivan, lämpimän äitihahmon. Riina Maidre Tiina-Mariana sädehtii kauniilla äänellään elämänvoiman kauneutta, hänen näyttelemisensä on plastisen kaunista, varmaotteista ja syvältä sielusta pulppuavaa, laulunsa esityksen hunajaa. Lauri Esko luo Isä Johanneksen jylhäksi, ylhäisissä jumalkorkeuksissaan kansaa auktorisoivaksi hahmoksi niin ulkonaisella olemuksellaan kuin varmalla laulullaan. Rasmus Merivoo noitashamaanina loihtii Manatarkistaan monia erilaisia, dramaattisesti häikäiseviä, vähintään surrealistisia ilmenemismuotoja - hänen näyttelemisensä on intensiivistä, eläytyvää, varmaa ja puheen rytmityksensä upeaa. Tätä kansan hurmosjohtajan vaikuttavuutta niin teksti, sävellys kuin myös ohjaus vielä korostavat osaavasti ja draama leiskuu kohtalokkaan tummana, pelottavassa hallitsemattomuudessaan Merivoon hallinnassa ympäri koko estradin. Ero Esko elää suuren osansa Lauritsina realistisesti ja uskottavasti. Hänen replikointinsa vakuuttaa järkkymättömässä ihmisuskoisessa ihanteessaan ja hän laulaa monet osuutensa sopivan koruttomasti ja niin luontevan arkisesti.                               

Teos on ainutlaatuisen suurenmoinen tekstinä, sävellyksenä ja esityksenä - osatekijät rakentuvat ehyeksi ja hurmaavan kiinnostavaksi kokonaisuudeksi - alitajunnassamme tällainen teatteri pureutuu uinuviin tunteisiimme, kauneudentajumme puhtaaseen kaipuuseen ja esitys valtaa meidät magian lailla. Kokonaisilmaisultaan esitys on upeasisältöinen, tuoreen eläytyvä, liikunnallisesti moderni ja visuaalisesti vaikuttava näytelmäfresko, suurteos vailla vertaa.

 

LAURITSA LUBADUS

Muusika TAUNO AINTS
Libreto URMAS LENNUK

Lavastaja SAIMA KALLIONSIVU
Muusikajuht ja dirigent OTT KASK
Kooride dirigent TAAVI ESKO
Kunstnik KRISTIN KALAMEES
Rahvatantsurühma juhendaja ja
tantsude seadja KARIN SOOSALU
Hääleseadja LEELO TALVIK

OSADES:

Laurits - ERO ESKO
Isa Johannes - LAURI ESKO
Tiina-Maria - RIINA MAIDRE
Ema -TRIIN JÕELEHT
Manatark - RASMUS MERIVOO

ESITAVAD:

Kuusalu Kunstide Kooli Sümfooniaorkester
Kolga-Kuusalu kammerkoor
Kuusalu Keskkooli noortekoor
Kolga rahvatantsurühm

PRODUTSENT JA PROJEKTI JUHT

ALEKSANDER SKOLIMOWSKI
Kaasprodutsent PAUL HIMMA

http://www.tormis.ee/wordpress/

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/10/musiikkiteatteria-euroopan-huipulta