Tarton Vanemuine Teatterin kaksipäiväinen vierailu 12.-13.11.2014 Kansallisoopperassamme kohosi hienoksi päivitykseksi eurooppalaiseen oopperataiteeseen - tuoreuttamalla ja virkistämällä oopperataide saa taas pitkäksi aikaa iskuvoimaa ja uskoa taiteenmuodon tarpeellisuudesta entistä laajemmalle yleisökoostumukselle: Tauno Aintsin lumoavan kaunis sävelkieli Rehepapp-kansanoopperan muodossa ja Sasha Pepeljajevin kineettinen luomus Henry Purcellin Keijukaiskuningattaresta ovat komeita näyttöjä virolaisen oopperan elävyydestä ja voimasta näissä kansainvälisestikin tärkeissä uudistuspyrkimyksissä.

 

Barokkioopperaa kineettisellä mielikuvituksella

Sasha Pepeljajevin luoma skenografinen ja ajatuksellinen kokonaisuus on hauskuudella päivitettyä ilottelua ja showta Shakespearen Kesäyön unen mielikuvituksellisella tarinalla, sen huimien hallusinaatioiden ja rakkaudennälän, konkretian ja mielikuvituksen leikin sekä satumaisen arvaamattoman metsän huuman ainutlaatuisessa atmosfäärissä. Ennen kaikkea se on uskomattoman maistuvaa ja monimausteista kineettisen teatterin, akrobatian, sirkusmaisen vapauden ja huolettomuuden, hauskan hölmöilyn villinmakuista soppaa. Tapahtumat toimivat shakespearemaisesti, mutta meitä jatkuvasti niin nykyaikaisesti ällikällä lyöden, että suomalaiskatsojien vatsat kipeytyivät nauramisesta: skaala syvällisestä huumorista miltei tyhjähenkiseen teekkarihuumoriin oli loputon eikä esitys antanut edes tosikoille hetken rauhaa. Terveydelle vaarallista oopperaa tällainen vatsat kipeäksi naurattava ilmaisu, mutta taatusti perinteisestä elitismistä kaukana!

Itse tarinassa oli lisukkeena pieni kehyskertomus, jossa näytelmän henkilöt ankkuroidaan nykyaikaan ja sen musiikintuotantoon. Mutta teoksen lumoavin taso oli kuitenkin liike, naamiot ja puvustus sekä ennen muuta hämmentävän toimiva ryhmäkinetiikka: näyttämöllä Shakespearen Hermiaat, Oberiaat, Helenat, Lysanderit ja Demetriukset rakensivat mitä mielikuvituksellisimpia, ennennäkemättömimpiä, uljaita ja upeita, suuria antiikkivempaimia, liikkuvia ihmistä mittavampia mekaanisia avaruusötököitä tuosta vain, kädenkäänteessä näyttämön täydeltä, ja kaikella he liikkuivat maassa, vedessä ja ilmassa, kaikki toimi elollisin ihmisvoimin. Koko esitys oli täynnä liikettä maan tasalla, tikapuilla, taivaalla, pyörintää ympäri näyttämön, chaplinmaista hihnavetoista liikettä, hivelevän värikkäitä visioita, ennennäkemättömine mielikuvitushahmoineen. Purcellin monivärisen upea musiikki 1600-luvulta nyt ehkä ensi kertaa soi säveltäjän toivomuksen mukaisesti eräänlaisena äänikulissina, semioopperana ja kommentoivana elementtinä Shakespearen tarinan taustalla.

Näin syntyi kesäisen metsän mielikuvituksellinen unimiljöö tapahtumien ja käänteiden sekä upean kinetiikan loistava yhteisshow. Teoksen monisärmäisen rikas barokkimusiikki nousi vaikuttavaksi esityksen kokonaisuudessa, kontrastiksi kevyehkölle tarinalle. Vanemuinen orkesteri soitti vankasti ja osaavasti, samoin  kuoron osuudet olivat taattua oopperataitoa - solisteistakin löytyi moneksi, upea basso ja ilmeikkäät sopraanot.

Vanemuine Teater

Keijukaiskuningatar

Kansallisooppera 13.11.2014 ALMINSALI

Musiikki Henry Purcell   Ohjaus, koreografia ja visualisointi Saša Pepeljajev  Musiikinjohto Lauri Sirp  Puvut Liisi Eelmaa

Rooleissa mm. Alla Popova, Pirjo Püvi, Merle Jalakas, Karmen Puis, Ivo Posti, Oliver Kuusik, Simo Breede, Märt Jakobson, Maarja Mitt, Maarius Pärn, Tanel Jonas, Markus Luik, Robert Annus, Janek Savolainen

Valokuvat Gabriela Liivamägi

 

Tauno Aintsin musiikin kauneuden lumoissa

Hans, Lumiukko, Sanderin kratti ja Riihiukko Sander  - Reigo Tamm, Simo Breede, Janek Savolainen ja Marko Matvere.

Näkemästämme Tauno Aintsin Rehepapp-oopperasta Tarton Vanemuine-teatterissa kirjoitin kritiikin reilu vuosi sitten. Tässä linkki kirjoitukseeni: http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/10/musiikkiteatteria-euroopan-huipulta

Tuohon arviooni en osaa enää mitään nyt 13.11.2014 nähdystä Kansallisoopperan Alminsalin tulkinnasta lisätä - muuta kuin ihailevaa ylistystä ainutlaatuisen onnistuneesta kokonaisuudesta. Teoksen musiikin kauneus on sen voima: uskomattoman valmista, uusimuotoista, jäljittelemätöntä, omaperäistä musiikkia. Jälleen vakuutuin oopperan alkusoiton herkän hienosta orkestraalisesta sinfonisesta äänimaailmasta.

Hansin roolissa Reigo Tammin entistä tiiviimpi ja sisäistetympi rakkaudesta palava olemus, äänellinen loisto ja lataus sekä Sanderin osassa Marko Matveren musiikillisesti notkea ja luontaisesti elävä hahmo ynnä koko ensemblen monin tavoin värikkäämpi henkilögalleria, upeat sopraanojen soolot, vaikuttavat kuoro-osuudet sekä orkesterin nyanssirikas ja laajakaarinen sointimaailma eivät jättäneet enää toivomisen varaa. Mainio oivallus oli näyttämöaukon yläreunaan heijastaen kääntää teksti reheväksi puhesuomeksi vironkieltä lähes taitamattomalle yleisölle.

http://www.vanemuine.ee/

 

Hetki säveltäjän kanssa

Lahtelaisille estofiileille oli järjestynyt harvinainen tilaisuus tavata ennen Rehepapin esitystä teoksen säveltäjä, sympaattinen Tauno Aints. Säveltäjäksi ryhtyminen, sävellysaiheen valinta, libretton ja sävellyksen muotoutuminen sekä säveltäjän meneillään olevat ja tulevat työt - niistä ehdimme saada tietoa. Useat meistä olivat nähneet Rehepapin jo Tartossa ja jännityksellä odotimme nyt esityksen kokemista tartolaisten vierailuna suomalaisnäyttämöllä, Kansallisoopperan Alminsalissa.