Eilen yli seitsemänkymmentä kuulijaa sai istua virkistävässä ajatuskyydissä pietarilaisen polkuhevosen selässä Lahden pääkirjastossa. Harvinainen kolmen kielen ja kulttuurin lapsi, lahtelainen Marianna Flinckenberg-Gluschkoff kertoi kirjansa synnystä ja elämänsä vaiheista niin mielenkiintoisesti, että kuulijoiden spontaanit myötäelämisen naurut täyttivät kirjailijaillan tarinoinnin ja koko auditorion lämpimän tunnelman.

 

On turha yrittää kertoa tämän tilaisuuden ydintä, sillä sen mielikuvat ja todellisuus olivat niin kertakaikkisen upeaa ihmistilitystä, polveilivat kertojan kokemaa elämää niin hurmaavasti, että kukin kuulija löysi sieltä juuri omaa elämäänsä sivuavia kohokohtia ja ennen kaikkea sellaisella kerrontatavalla ilmaistuna, että koko sali aidosti nautti vapaasti soljuvasta luontevasta ja loogisesta tarinoinnista jokaisen hetken.

 

Pari yksityiskohtaa, lukijani, haluan kuitenkin tähän Mariannan tähtitaivaan tuhansien välkkeiden tarinoinnista tempaista:

 

-Miten jokaisesta aloittamastasi pienestä episodista voit osata kertoa niin valtaisan määrän mielenkiintoisia yksityiskohtia?

-Elämä on sattumaa ja tuhansien sattumusten jälkeen löydät korkin, kun siihen tartut, havaitset sen perässä valtaisaksi verkoksi laajenevan kokemuksien, pienten ja suurten tapahtumien ja elämyksien kokonaisuuden - niiden tavoittaminen takaisin kirjalliseen muotoon on teoksen luonut. Perheemme pitkillä kesänviettomatkoilla (Helsinki-Heinävesi) sain kertoa monet kesät tarinoita lapsuudestani lasteni automatkan ratoksi. Nyt eläköityessäni lapseni kuitenkin kysyivät, miksi en koskaan ole kertonut heille lapsuudestani.

Lapsuus on niin valtaisa voimakenttä, että sieltä saadut kokemukset vaikuttavat elämän loppuun saakka. Isäni sodasta lähettämä puhdetyö - polkuhevonen - on edelleen olemassa, mutta sen kautta myös hevoset koko perhekunnassani ovat siivittäneet elämäämme. Muistona kaatuneesta isästäni hevonen on eläimistä tietenkin lemmikkini ja tämän hevosystävyyden olen ilmeisesti tartuttanut tyttäreenikin, jolla on islanninhevosten talli.

 

- Miltä pieni, syrjäinen Lahti tuntui helsinkiläisen ylemmän keskiluokan perheen lapsesta 1940-50-luvulla?

-Minut laitettiin Lahteen parantumaan, sillä olin sairaalloinen ja ajateltiin että lapsen pitää saada terve, puhdas ja kaunis asuinympäristö. Lahti oli minun pelastukseni loskaisen, levottoman Helsingin vastakohtana. Varsinkin Lahden ihana luonto ja lumivalkeat talvet hiihtomaastoineen, puhdas metsäinen Salpausselkä sekä kiireettömyys olivat elämän unohtumatonta, luonnon antamaa hellivää mielihyvää. Tietenkin aivan erilaiset kokemukset tiukkakurisessa kasvatusperheessä tai ihanan suomalaisen Tyyne-kotiapulaisen huomassa, joista kirjassanikin kerron, ovat olleet elämänpiirini suurta laajentumista ja nautintoa.

 

-Mitä kolmikielinen elämäsi on sinulle antanut?

-Ensiksi tietenkin hyvän käytännön kielitaidon ja sen mukana helpon kielten opiskelun. Mutta se on myös tuonut yllättävän omaperäisiä, usein venäläisiä persoonallisuuksia elämääni. Lahdessa nuorena Kannaksen koulun tyttönä Salpausselän MM-kisoissa 1958 pääsin Neuvostoliiton joukkueen huoltotiloihin ja sain siellä seurustella kolmannella äidinkielelläni, venäjällä, ikimuistettavien hiihtosuuruuksien kanssa. Kielet avarsivat suurenmoisesti myös maailmankuvaa, käsitteitä ja kansallisuuksien tuntoja. Esimerkiksi venäjänkielessä ei tunneta lainkaan varvas-sanaa, vaan käsite venäjän kielestä suomennettuna on jalan sormi.

 

 

Mariannan elämän todellisuus vie meitä tänäänkin ympäri maailman, pietarilaisten sukujuurten ja tuttavuuden kautta Suomen, Englannin, Pohjanmaan ja Lahden räsymattoteollisuuteen aina Ikean mattovalmistukseen saakka, Wienin ja parin amerikansukulaisen yhteydenpitoon sekä lapsuuden kokemukset saamelaiskylän kautta Georgiaan - ja aina Siperian rajoille saakka. Seuraavan teoksen ainekset ovat ymmärryksemme mukaan myös tallentuneet syvälle kirjoittajan tajuntaan. Minkä niistä monista tähtitaivaisen lukemattomista kokemusepisodeistaan hän nostaakaan seuraavaksi korkiksi ja levittää jälleen koko verkon koettavaksemme ja luettavaksemme - jännitämme innostuneina odottaen.