Lahden kaupunginteatteri tykyttää tänään uutuuksillaan hämmentävän ajankohtaisesti, vetoavasti ja kiihkeän tunteikkaasti suomalaisyhteiskunnan hermolla.
Suuren näyttämön EVAKKOTYTÖN TARINA kerää oikeutetusti Suomen kansan ympäri maan koko kevääksi loppuunmyydyin salein karjalajuuriaan muistelemaan. Maineikas CATS-musikaali ehyellä, upealla, nuorekkaalla, musikaalisesti loistokkaalla kokonaisilmeellään houkuttaa myös täydet katsomolliset nauttimaan ja haltioitumaan arjen vastapainoksi maan musiikkihunajaisimpaan herkkupöytäänsä.
Anna Pitkämäki ja Aleksi Holkko
Pienen näyttämön Fassbinder-teos PELKO JÄYTÄÄ SIELUA realismissaan, kauneudessaan, herkkyydessään, vilpittömyydessään kolkuttaa meitä, puheitamme, asenteitamme ja ajatteluamme kuin omatunto. Se vie ajatuksemme inhimillisyyteen, päivänpoltteiseen pakolaiskysymykseen niin väkevästi, että tunnemme elävämme, hengittävämme, ajattelevamme sen sanoman mukana juuri tätä päivää, tämän päivän eurooppalaisessa arkikeskusteluilmapiirissä.
Saana Lavasteen ohjaus hengittää niin tuoreena, liioittelemattomana ja rehellisenä, että jo ensi kurkistuksesta liidämme pois teatterimaisesta keinotekoisuudesta ja pääsemme mukaan monilta kohdin kuin tosikertomukseen aikamme kahden ihmisen kohtalosta tunteineen ja tuntemuksineen, kotoisen lämpimine ja herkullisine rakastumisineen. Lavaste luo näyttämölle hienon draaman, jossa kahden ihmisen onni ja sitä torjuva yhteisö asenteineen käyvät elämänpainia rakkauden oikeutuksesta ja sen arvosta.
Esityksen keski-ikäinen, miltei yksinäinen, vuosia jo leskenä elänyt siivoja Emmi ja häntä parikymmentä vuotta nuorempi marokkolaissiirtolainen Ali kohtaavat suurkaupungin yössä. Kahden ihmisen lähimmäisenkaipuu leimahtaa pienessä arabikapakan mustalaistanssin lyhyessä hetkessä rakastamisen sammumattomaksi liekkimereksi. Kahden rakastavan taistelu yhteiskunnan suurta asenteellisuutta, ennakkoluuloja, juoruja, maahanmuuttajakansalaisia luokittelevia, totutusta poikkeavien tapojen torjuntamekanismeja, lähinaapuriston ja sukulaisten kylmää, ennakkoluuloista maailmaa vastaan lujittaa heidän rakkautensa ihailtavaksi yhteisvoimaksi jos kohta pistää sen myös lähes kestämättömälle koetukselle.
Anna Pitkämäen avoin, sympaattinen, luonteva mutta järkevä, rakkaudestaan ja sen oikeutuksesta vimmaisesti taisteleva pieni ihminen saa hänen näyttelemässään Emmissä uskottavan, rakastettavan hahmonsa: hänelle soisi kaiken maailmassa vielä jäljellä olevan onnen mitä vain voi toivoa.
Aleksi Holkko elää koko sielullaan läsnäolevasti ja suurta empatiaa katsojiin saakka tartuttavan verevän, komean ja kauniin nuoren marokkolaisen Alin liikuttavalla, sisäsyntyisellä nöyryydellä, herkkyydellä ja taidolla. Hänen sympaattinen, tunteissaan patoutunut suuri ihmisnälkänsä ei voisi suurenmoisempaa elämänpalkintoa saada kuin tuon ihanan Emmin.
Kahden rakastavaisen yhteiselämään liittyy yhteisön kolmisenkymmentä erilaista henkilöä: Emmin aikuiset lapset ja vävy sekä työkaverit, naapurirouvat, poliisit, sairaanhoitajat, Alin ystävät, lähikauppiaspariskunta, ulkomaalaiset, taksimies, lääkäri, talon isännöitsijä, työnantaja, Alin työkaverit, kapakanpitäjät, tarjoilijat, naistuttavat, jotka kaikki ohjaus on ratkaissut rohkeasti seitsemän näyttelijän tulkittavaksi. Mikko Pörhölä, Jari-Pekka Rautiainen, Liisa Loponen, Sirja Sauros, Ritva Sorvali, Aarre Reijula ja Kardo Shiwan näyttelevät rakastavaisten lähimmäisviitekehyksestä värikkään tyyppigallerian, maulla, tyylillä ja nautittavan heittäytyvällä eläytymisellä.
Minna Välimäen luoma koko laajan näyttämön täyttävä suurten ikkunamaisten, läpikuultavien ja läpimentävien seinien sekä tasojen kaupunkilavastus sinisen sensuaalisine yleisvalööreineen, kohtalokkaine valoineen ja varjoineen, romanttisine sateineen, kotoisine huoneineen, hämyisine kapakoineen, tunnelmallisine portaikkoineen tihentää koskettavasti näytelmän allegorista perusajatusta ihmisen yksinäisyydestä ja elämän sattumanvaraisuudesta onneaan etsivien pienten ihmistensä hämyistä, nuhjuista mutta ihmisarvoista elämää tunnelmillaan alleviivaten. Välimäen lavastus on kuin taulumainen, kaunis, salaperäinen, elämän, sen onnen ja pettymysten ennustus.
Näin siis syntyy tarina todeksi, lujaksi, kahden eri sukupolven ja eri kansalaisuuden rakkaustarinaksi. Sen ihmisen onnellisuusoikeus oli koetuksella jo Fassbinderin näytelmän syntyaikoina neljä vuosikymmentä sitten Saksassa ja sen lujuutta ja voimaa koetellaan tänäänkin omanvoitonpyyteisessä ihmiselämässä kaikkialla maailmassa, eritoten Euroopassa ja Suomessamme.
Kun ohjauksen ote on vankan ihmisläheistä ja näyttelijäilmaisu komeaa, sanoma kirkastuu ja
liikuttaa katsojaa ajankohtaisuuttaan paljon korkeammalta ja syvemmältä. Tuntuu, että uusi
pieni kaunis klassikkoteos on juuri saanut ilmiasunsa Lahden kaupunginteatterin hienossa
tulkinnassa.
Rainer Werner Fassbinder
PELKO JÄYTÄÄ SIELUA
SUOMENNOS Jukka-Pekka Pajunen OHJAUS Saana Lavaste
LAVASTUS, PUKUSUUNNITTELU Minna Välimäki
VALOSUUNNITTELU Kari Laukkanen ÄÄNISUUNNITTELU Tatu Virtamo
ROOLEISSA Aleksi Holkko, Liisa Loponen, Anna Pitkämäki, Mikko Pörhölä, Jari-Pekka Rautiainen, Aarre Reijula, Sirja Sauros (vier.) ja Ritva Sorvali sekä Hamid Arifai / Kardo Shiwan (vier.).
Esitysarvio ensi-illasta 4.2.2016
Valokuvaleike esityksen käsiohjelmasta
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.