Historiap%C3%A4iv%C3%A4t2016.jpg

 

Lahdessa on vielä jäljellä taitoa ja aatteen paloa maailman nykytilan ja menneisyyden pohtimisesta ja ymmärtämispyrkimyksistä. Suomalaiset historiapäivät pidettiin viime viikonvaihteessa hienoin, monipuolisin, valaisevin ohjelmin ja niistä sai oivallista perspektiiviä maan taitavimpien, kokeneimpien asiantuntijoiden johdatellessa osallistujia nykyhetken ja menneisyyden kohtauspisteisiin Suomemme ja maailman historiallisiin tendensseihin, henkilöihin sekä kohtalonhetkiin.

http://www.suomalaisethistoriapaivat.fi/ohjelma

 

Lahen uutisia on yksi pienimmistä, harvoista lahtelaisista sananvapauden viestimistä, jossa on varsin usein erilainen näkökulma valtalehtemme Etelä-Suomen Sanomien kirjoitusten välittämistä asioista, sentähden suotakoon tässä pieni katsaus historiapäivien loppupaneelista, jonka aihe oli sananvapaus.

 

Sananvapaus3.jpg

 

Monisatapäinen yleisö sai ihmetellä jälleen kerran maamme asemaa maailmanvaltioiden ylivertaisena johtavana sananvapausmaana, tosin pohjoismaista myös Norja ja Islanti ovat kärjen tuntumassa sekä Tanska, Ruotsi ja kesieurooppalainen veljesmaamme Viro ovat nekin hyvässä jamassa maansa sananvapauden kahlitsemattomuudessa. Kartalta voi hyvin havaita sananvapauden maailmantilanteen: mitä vaaleampi väritys valtiolla on, sitä suurempi on sen sananvapaus.

 

Sananvapaus2.jpg

 

Sananvapaus.jpg

 

Paneelikeskustelussa korkeimman hallinto-oikeuden ex-presidentti Pekka Hallberg, Yleisradion etiikan päällikkö, toimittaja Riitta Pihlajamäki ja monivuotinen Helsingin Sanomien toimittaja ja useat vuoden Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana toiminut Risto Uimonen pohtivat juuri julkisen sanan ja internetin yhteyttä.

Lopputuloksenaan he pääsivät päätelmään, että luotettavin tieto vielä toistaiseksi löytyy julkisesta sanasta sen laajan, koko maailman kattavan tiedotusverkoston ansiosta. Suomi parhaillaan käy poliittista keskustelua Yleisradion suuntautumisesta muihin rahoituslähteisiin kuin verorahoitus, joka tähän asti on taannut maamme kansanvaltaisen tiedottamisen. Internettiä panelistit pitivät kaikkea tiedotusta täydentävänä, laajalevikkisenä joskus jopa ainoana mahdollisena tiedotuskanavana - foorumina, jonka leviäminen on varmaa ja jonka täydellinen sensuroiminen tulee olemaan mahdotonta sananvapautta kahlitsevissakin maissa ja byrokratioissa.

 

Risto Uimonen kertoi vielä sananvapauskriteerien täyttymisestä, miten sananvapautta kartoittavan yli 30 asian tutkiminen jokaisessa maassa määrätyin, tarkoin  kriteerein on varsin luotettava tutkimus, jossa vertailukohdat toisiin maihin tulevat monella tavalla todistetuiksi.

 

Keskustelijat pitivät hälyttävänä suurten maiden, kuten Venäjän, Kiinan, USAn jopa Britanniankin sananvapauden tilaa. Euroopan näkökulmasta kaikkein akuuttisin näinä päivinä on Unkarin, Puolan ja Turkin tilanne, missä sananvapaus on todella niin julkisessa tiedotuksessa kuin nettivapaudessa monenlaisten kuristusmekanismien kynsissä. 

 

Itselleni jäi keskustelusta kuva, että Suomi on valtiona paljon sanavapaampi, kuin mitä Lahdessa kunnallispolitiikan todellisuus on meille kaupunkilaisille päätöksillään ja toimenpiteillään todistanut.

Täällä Lahdessa nimittäin yksi panelistienkin esiin ottama tärkeä sananvapausmuoto, tiedotus, on todistetusti täysin kahlittu virkamiesten tai keinotekoisesti tekaistujen yhtiöiden yhtiösalaisuuksien piiloihin. Lahti on siis käytännössä sananvapauden musta kaupunki, ei valkoinen. Luulen, että Suomi putoaa jatkossa vähitellen maailman kärjestä, jos Lahden malli yleistyy muille paikkakunnille.