Vanha%20ylioppilastalo.jpg

 

Arvo Salon kirjoittama, Kaj Chydeniuksen säveltämä ja Kalle Holmbergin ohjaama Lapualaisooppera sai Helsingissä, Vanhalla ylioppilastalolla ensi-iltansa maaliskuun 21.päivä 1966. Ylioppilasteatterin 40-vuotisjuhlanäytelmästä arvovaltaisen kutsuvierasyleisön edessä muodostui niin maamme poliittisen elämän muutoksesta kuin teatterin uudistamisesta muistuttava vallan ja taiteen yhteinen rajapyykki. Arvo Salo pääsi samana ensi-iltapäivänä ratkenneissa eduskuntavaaleissa eduskuntaan, sosialidemokraattinen liike sai suuren vaalivoiton sekä otti huiman suuren otteen vuosikymmeniksi suomalaisen yhteiskunnan vallankahvasta.

 

Arvo Salon kabareen häijy, pureva suoruus ja Kaj Chydeniuksen sävelten maagisen kaunis mutta iskevä poljento - tuo uuden, lähes brechtiläisen teatterimuodon poliittisesti sumeilematon teksti ja avoin laulu suoraan päin yleisöä ja sen tajuntaa - pehmittivät yhtäaikaa koko Suomen hajuvesiturkiksisen oopperataiteen ja ammatillisen, tyyliniekkojen valtaaman laitostuneen teatteri-instituution, ne molemmat kyseenalaistaen. Ammattiteatterit ja teatterikoulutus olivat kaaoksessa uusista  yhteiskuntakeskusteluun osallistuvan ja kantaaottavan teatterin murrostuulista. Teatterin rinnalle, sen syliin syntyi vielä vahva poliittinen 1960-70 -lukujen laululiike koko maan kattavine, suosittuine konserttikiertueineen ja voimistui jatkuen aina 2000-luvulle saakka. Eilen 20.3.2016 sama teos samassa paikassa koki kantaesityksensä 50-vuotispäivänä päivitetyn, kahteen kertaan loppuunmyydyn juhlaversionsa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapuan_liike

 

 

Lapualaisoopperalle on tänään tilaus

 

 

Lapualaiset2016.jpg

Lapualaisoopperan loppulauluun eturiviin riensi katsomosta teoksen kantaesityksen 1966 näyttämötaiteilijoita reilu tusina. Nostalgia täytti koko täyden salin, silmäkulmien kyynelpisarat välittivät tunnelman eikä aplodeille tahtonut tulla loppua.

 

Menneitten lähivuosikymmenten kaikkinainen hyvinvointi koko maailman parrasvaloissa on tuudittanut meidät valheuniseen hyväänoloon itsestämme, maastamme ja maailmastamme. Työttömyys, toimeentulomme kahtiajakava mitta, tietojärjestelmin rajattu menetetty yksityisyytemme, aikamme ja nykypolitiikkamme kulttuurikielteisyys realiteetteina, alamme jo tuntea ihmisarvomme nakertuneen riekaleiksi. Ihanneyhteiskuntamme ja sen valtajärjestelmät ovat henkilöitymisineen kuin epärealistisia, hektisiä, surrealistisia ilmiöitä ja komeettoja, joista ei ole malliksemme saati elämämme majakoiksi ja ihanteiksemme.

 

Eilinen esitys todisti, että rohkeus, uho, joukkovoima, päämäärätietoisuus murskata valtaapitävien tunteettomuus, saneluvalta, näennäismoraali ja tuoda yhteisöllisyys koko kansakunnan voimaksi, jakaa sen tuoma pelastus koko kansalle - ainakin nuo Teatteri Vanha Jukon ja koko ensemblen vilpittömästä, heittäytyvästä ja voimakkaasta esitystulkinnasta tajusimme tänä päivänäkin käyttökelpoisiksi herättäjiksi yhteiskunnallisesta turtuneisuudesta havahtuaksemme. Yli viisikymmenhenkinen, varman yhteishenkinen, taitava, ehyt ensemble lumosi meidät harvinaisella, tartuttavalla joukkovoimallaan.

Käyttökelpoista on sellaisenaan ennen muuta Kaj Chydeniuksen kiehtova näyttämömusiikki, sen vetovoima, isku, kauneus, sydämiin käyvät tunteet ja tunnelmat.

 

Teatterimuotona kertojan (Linda Wallgren) tyylikkäästi kohtaukset jäsentelemä, liikekieleltään ja koreografialtaan miltei pysähtynyt, oopperallinen, konserttimainen, rapsodiamainen esitystapa tuntui suorastaan nerokkaalta ohjausoivallukselta tämäntapaisen historiallisen teoksen päivityksessä. Eilen koetussa esityksessä koko näyttämökuvan täyttänyt suurkuoron valtaosaltaan sotatorven pauhaavan uhmainen, vain paristi elämänlangan ohutsäikeisen lempeä sointi olivat teoksen vastakohtien ja koko sen eetoksen kantava perusta.Turhat yksilölliset näyttämölliset tehokeinot olivat taka-alalla ja näin sanoma korottui laulun muodossa eläytyneeksi hallituksi ja toimivaksi teoksen hienoksi kokonaisilmaisuksi.

 

Kaikki yksittäiset roolisuoritukset luontuivat niin draaman kokonaisajatuksellisesti mietittyinä ja tulkittuina, että tähän riittäköön vain pari esimerkkiä hienosta roolituksesta. Niinpä kuuluisan Vihtori Kosolan osan tulkinnut Lauri Maijala päänsä, varpaansa ja koko suuren kehonsa vatsaansa myöten valtaisaksi lauluinstrumentiksi uhraten väreili kuin räjähtävän isänmaallisen hehkun jättimäinen henkinen ruumiillistuma, koko salin vangitsevalla groteskinhauskalla epälaulullisella olemuksellaan halliten. Esityksen musikaalisimpina painovoimina Jussi-Pekka Parviainen rakensi Vihtori Herttuansa isänmaallisrintaman kauniilla isänmaa-uskonto -sooloillaan koskettavaksi ja Minja Koski Hurjan Hiljan pohjanmaalaisin ärrä-korostuksin soolonsa iskuvoiman taidolla värittäen. Jussi Sorjasen vakuuttavan tosi puheosuus Asser Salona sekä jumalaisen kaunisääninen Maruska Verona Lyytinä loivat vastapuolen tunnelmia draamallisen tehoavasti.


 

Vanha Juko Band soitti ja säesti koko esityksen meille mallikkaasti jäsentäen ja sopivan pelkistetyin lisäefektein tarjoillen.

 

Nyt jopa 50 vuotta sitten koettu Lapualaisoopperan uho ja sumeilematon yhteiskuntakritiikki peilattuna tuolta 1930-luvun luokkayhteiskunnasta tähän päivään alkaa Arvo Salon tapaan tuntua taas ajankohtaiselta. Vaikka Jukon ja koko ensemblen Lapualaisoopperan suuri viehätys kultautui yleisön kokemalla nostalgialla, historiallisella teatterivaikuttavuuden muistelulla silattuna, se komealla, vaikuttavalla uustulemisellaan näytti taas pitkästä aikaa esitystaiteen ja taiteiljoiden paikan yhteiskunnan muuttamisen eturivissä.

 

LaPUALAISOOPPERA%202.jpg

Lapualaisoopperan roolimiehityksiä 50 vuoden välein Vanhalla ylioppilastalolla, nyt yhteisessä loppulaulussa:               Aulikki Oksanen ja Reima Kekäläinen 1966 ja heidän välissään Jarkko Mikkola 2016

 

 

LAPUALAISOOPPERA 2016

 

Käsikirjoitus Arvo Salo Musiikki Kaj Chydenius Taiteellinen tuottaja Kaj Chydenius Ohjaus Lauri Maijala ja Linda Wallgren Vanha Juko Band Matti Hussi, Atte Härkönen, Jarkko Saarinen, Jaska Teuri Musiikin harjoitus ja sovitus Lauri Maijala ja Vanha Juko Band Tuotanto Teatteri Vanha Juko Markkinointi Jenni Saario Tuotannon tuki Sanna Nissi Lipunmyynti Mirella Laihanen Ääni- ja valotekniikka Mikko Engberg, Teemu Konttinen, Olli Johansson, Simo Saukkola Hallinto Jaska Teuri

 

ROOLEISSA

Kertoja Linda Wallgren

PUNAISET Lyyti Maruska Verona, Asser Salo Jussi Sorjanen, Suutari Mättö Joel Mäkinen, Maria Mättö Maria Nissi, Petteri Mättö Oula Nuuttila, Isontalon renki Hannes Mikkelsson, Etelä Juha Heikkinen

MUSTAT Vihtori Kosola Lauri Maijala, Hurja Hilja Minja Koski, Elin Kosola Ilona Pukkila, Artturi Vuorimaa Hannu Salminen, Vihtori Herttua Jussi-Pekka Parviainen, Muilu Jarkko Mikkola, Vähätalo Markus Karekallas, Isotalo Otto Piili

PUNAINEN KUORO Miro Apostolakis, Noora Hietanen, Ville Hilska, Katariina Jumppanen, Mlla Kuikka, Helinä Kumpulainen, Juho Kuusamo, Inna Lampinen, Katariina Lantto, Sanna-Mari Metsi, Martina Myllylä, Vera Veiskola

MUSTA KUORO Johanna Ahonen, Tuukka Leijavuori, Tommi Moilanen, Marjukka Myllyntaus, Kaisa Nuuttila, Vili Orava, Misa Palander, Miina Penttinen, Salla Rupponen, Hilkka Saarela, Freia Stenbäck, Anna Suhonen

http://teatterivanhajuko.fi/