Alice Neel: Joey Skaggs, 1967. Yksityiskokoelma. Kuva: Malcolm Varon, New York © Estate of Alice Neel
Suomen sisä- ja ulkopoliittinen ilmasto antaa näinä aikoina läntisen maailman tuulien puhaltaa melkoisen voimakkaina ajatuksiamme muokkaamassa. Miltei kaikki hyvä tuulee ja tulee tänään lännestä: turvallisuutemme, elämänihanteemme, keksintöjemme autuus ja elämäntapamme modernisuus. Parhaillaan Amerikka joutuu luopumaan kenties valtionsa sympaattisimmasta, hyväksytyimmästä johtajastaan, tummaihoisesta Barack Obamasta ja käy kiivasta, päivittäistä mediakilpaa kahden valkoisen johtajakandidaatin avuista ja puutteista tulla tämän mallimaamme keulakuvaksi - presidentiksi. Ihmiset valloittanut mediavalta ohjaa päivittäin pienen Suomen kansan seuraamaan tämän suuren kansakunnan keskeistä henkilökulttitapahtumaa.
On inhimillisen rauhoittavaa siksi todeta, että yksi näkökulma maailmasta pysyy miltei muuttumattoman lahjomattomana, poliittisissa konjunktuureissa heilumattomana. Se on taide kaikessa moninaisuudessaan.
On tosin totta, että taiteista lännen amerikoista musiikki on jo kauan ollut helpoimmin matkittavissa kevyen musiikin kaupallisuuden takia. Vähiten meitä järkyttävät musikaaliset pintailmiöt on viimeiset kolme vuosikymmentä saatu Suomeen heti, kun niiden bisnekselliset esitysoikeudet avautuvat. Näin musikaalit, tarkkoine esityssabluunoineen ovat täyttäneet myös suomalaisen teatterielämän.
Tiedämme vain sattumanvaraisesti siitä, että tuolla amerikoissa taide on Venäjän tapaan aina ollut maan sisäisen kontrollin tiukoissa suitsissa. Poikkeukset valtiolliseen hyväksyttyyn, vallalla olleeseen tähtilippuiseen tai sirppi- ja vasaratäyteiseen isänmaalliseen taidehegemoniaan ovat saaneet näissä valtiomahdeissa kaiken luovan toiminnan tappavimman kohtelun: niitä ei ole mitenkään noteerattu ja niitä ja niiden taitajia ei ole hyväksytty koettavaksi, kuultavaksi, nähtäväksi saati valtion tuettavaksi.
Kansainvälisesti ymmärrettävimmät taiteet musiikki, kuvataide, elokuva sekä kirjallisuus ovat näin olleet myös ulkopoliittinen käyntikortti valtioista ja niiden virallisesta isänmaallisuudesta.
Alice Neel Ateneumissa
Ateneumissa on vielä 2.10.16 saakka nähtävissä toisenlainen maalaustaiteen amerikkalaisuus: taiteen kuvaama realismi, ei vain tummaihoisten vaan myös valkean rodun sivistys- ja luokkakirjo on todellisuudessa suuressa maassa laaja.
Alice Neel: Omakuva, 1980
National Portrait Gallery Smithsonian Institution, Washington D.C. Kuva: © National Portrait Gallery / Smithsonian Institution / Art Resource / Scala, Firenze 2015 © Estate of Alice Neel
Alice Neelin (1900-1984), aikakautensa miesten maailmassa työskennelleen taidemaalarin, toisinajattelevan naisen, teokset ovat siellä saaneet yhteiskunnallisen hyväksynnän vasta taiteilijan ehdittyä lähes vanhusikään.
Voimakastunnelmaiset, värikkäät, suuret muotokuvat, joissa taiteilija on kuvannut elämässään kohtaamansa mallit - läheisensä, tuttavansa, kulttuuriset vaikuttajabyrokraatit, slummien köyhät - hän on toteuttanut kaunistelemattomina kokemuksina muotokuvamaalauksissaan. Pitkän uransa aikana Neel maalasi erityisesti New Yorkissa sen yläluokkaisia taidemesenaatteja, läheisiään sekä slummien syrjittyjä ihmisiä, heidän kohtaloitaan ja elämänvaiheitaan muotokuvissaan tilittäen.
Neelin taiteen vastustuspiirit läpäissyt töiden voima on niiden korkea laatu: poikkeuksellisen omaperäistä, komeaa, miltei renesanssisen upeita muotokuvatutkielmia edustava taide on 76 suurikokoisen teoksen laajuudella näytteillä Ateneumin kolmannen kerroksen suurten näyttelysalien seinät täyttäen. Erityisesti pidin hänen alastonkuvistaan, joissa seksistinen ulottuvuus on minimalisoitu ja mallin elämäntilanne ja vahva tunnelma vaikuttavan keskeisesti hallitsevana.
Alice Neel: Lasta odottava Julie ja Algis, 1967.Kuva: Malcolm Varon, New York © Estate of Alice Neel
Neelin suurissa, komeissa maalauksissa on väriä, tekniikkaa ja tunnelmaa sekä arjen realismia, joka pysähdyttää teos teokselta ihmettelemään ja kunnioittamaan taiteen keskeistä vaikuttavuutta - taitoa, rohkeutta ja omaperäisyyttä. Näyttelyn selkeä sisältö luo tyhjentävän ymmärrettävän kokonaiskuvan taiteilijan monista elämänvaiheista, useista perhe- ja seurusteluelämän kumppaneista. Suuren taiteilijan kokemusmaailma on eksynyt suuren meren yli tänne Suomeemme ajateltavaksemme ja nautittavaksemme.
Museokortilla pääsee taas vaivatta tähänkin näyttelyyn eikä tunnin junamatka Lahdesta ole kovin kallis sekään. Suosittelen virkistävää taide-elämystä Helsingissä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.