Julistekuva  Antti Rautava

Lahdessa on nyt häntätolkulla naurattavaa, selkäpiitä jännittävää ja jäljittelemättömän ihanaa kokoperheen teatteria. Sen unohtumattomaksi teatterikokemukseksi nostaa suuri, notkeista notkein, pohtivista pohtivin, kujeista kujeilevin, juonikkaista juonikkain parikymmenhäntäinen nuoruutta leiskuva kissojen ja koirien persoonallisuuksista muotoutunut kaupungin loukkojen ja kellareiden hurmaavan sympaattinen asukkiyhteisö karvoineen korvineen kaikkineen.

 

Mielikuvitusta, yllätyksiä, jännitystä, vallanhimon sokaisemaa laumajohtajuutta, pitkän elämän antamaa viisautta, suuria juhlia, tanssiaisten sensuaalisuutta ja askelkuvioiden tarkkatassuista hienostuneisuutta sekä syntymäpäivä- ja muita sankareita ynnä petollisen kieroja lurjuksia tähän tarinaan mahtuu niin, että tapahtumien runsaus vieläkin henkeä salpaa. Vähempikin vauhti riittäisi, itse ainakin anoisin jo pientä silmänräpäyksellistä pysähdystä välillä kärryiltä pudottuani.

 

Seikkailuja, vauhtia Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä -tarinoissa riittää, vaikkei niissä välillä tunnu olevan enempää päätä kuin häntääkään, mutta sitäkin enemmän eläväntuoreiden eläinhahmojensa rakastettavuutta suuren innostuttavan, taitavan, fantastisen näyttelijäensemblen ja monikerroksellisen näyttämölavan täydeltä.

 

Talven lastenteatterin vauhdikkain, pyyteettömin, hurjin, akrobaattisin, värikkäin ja ajatteluttavin esitys vie mukanaan meidät pienet ja suuret Lahden kantakaupungin kissanmentävistä rakosista ja ruhtinaallisen leveistä graffititunnelien käytävistä, Ristinkirkon tornikissan asumukselle, Harjukadun kissakellareihin tai Anttilanmäen maakellareiden kissaloukkojen uumeniin. Viepä junamatkalle Helsinkiin saakka suurkaupungin karvakollegoihin tutustumaan.

 

Suvi Halisen teeskentelemättömän viisaasti ajateltu tarinakokonaisuus, vauhti, asemointi joukkokohtauksineen (Uusi Lahti -kohtaus!), perusteellisesti työstettyine unohtumattomine roolihahmotelmineen on talven ehdotonta lastenteatterimannaa.

 

 

Ovelantyhmänä kissajulmurirontti Monnina Markus Karekallaksen luomus kihelmöi vieläkin viirusilmäkatseisena, konnamaisuudessaankin charmikkaana tarinoiden auktoriteettipelkoa ylläpitävänä jännitteenä - vastakohtanaan Mikko Laineen Pekka Töpöhäntä säteilee luontevasti tarinan keskinäisen lähimmäisrakkauden ilmapiiriä valoisasti ja uskottavasti.

 

 

Monien kiperien tilanteiden pelastajaksi nousee Ristinkirkon Vanha-Maija -kissa Riikka Koskisen vanhapiikamaisella, kimittävän leikkaavalla viisaudella suuret vääryydet tuosta vain totuuksia laukoen oikaisten.

Hollolan navettakissa Metsäkulman Murre Elias Westerberg tuo maaseudun tuoksua ja levittää sen huumorihaisua pitkin koko esityksen letkeän rennolla, yksinkertaisella olemuksellaan. Aivan omaan luokkaansa lahtelaiskissat joutuvat todistamaan helsinkiläissivistyneen kissayhteisön koko sukukunnan, erityisesti valtaisan jättiläiskissa Trissen Otto Rokan jäljittelemättömän rehevänä, uskomattoman ketteränä ja uhkeana rooliluomusten mestarityönä ja Santra Juoperin Maija Maitoparran hienokarvaisen näennäissivistyksen ihailtavaan missimäisyyteen me katsojatkin hurmauduimme.

Kahden koiran ilmestyminen kissamaailmaan ei voisi enää herkemmin ja ratkiriemastuttavammin tapahtua, niin pelottavan jännittävältä kuin se aluksi näyttikin: Sami Harjulan toiskorvainen Mauri Mäyräkoira on yksi esityksen herkullisimpia näyttelijätöitä empaattisessa surkeudessaan ja vähintään kolme metriä korkean Vippe Víllakoiran Julius Leppäsen nahoissa voisi pistää loikkimaan mihin tahansa maailman teatteriesitykseen tai sirkukseen taattuna kansainvälisenä vetonaulana. Roolitöistä riittäisi erittelyä sivuittain, sillä teos on kokonaisuudessaan suurenmoista näyttelijätyötä. Kaksoisroolituksineen, esimerkiksi hauska kaksikko Pilli Joonas Savolainen ja Pulla Henriikka Heiskanen, se avaisi toisella miehityksellä nähtynä (Ville Hilska ja Maija Hartikainen) uusisävyisiä tunnelmia kissan elämään ja luonteisiin ja tähän jännitystä ja seikkailua täynnä olevaan yhteisökuvaukseen.

 

Tarinan täydellisyyden takaa taitavasti toteutettu Hanna Kaitilan värikkään yltäkylläisen mielikuvituksellinen puvustus ja maskit, Janne Louhelaisen ja Simo Saukkolan oivassa balanssissa tomiva ääni- ja valomaailma sekä mainiosti riimitetyt (Mikko Laine, Riikka Koskinen) koko ensemblen räppäritulkinnat, jotka sisällöltään jäntevöittävät kokonaisuutta.

 

Teatteri Vanha Jukon ja Lahden kansanopiston Teatteri II:n yhteistuotanto

Ensi-ilta 21.1.2017

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/01/pekka-topohanta-uusissa-lahti-helsinki-seikkailuissa-2

http://www.teatterikoulutus.fi/esitykset/pekka-topohanta