Lahden ulkopuolelle on syytä yhä useammin mennä ottamaan happea, mikäli sitä haluaa saada taiteesta. Lahdessa on puhuttu lähes kolme vuosikymmentä taidemuseosta - tuloksetta. Siksi tämä kesäinen taidekierros jatkuu nyt kolmeen lähikaupunkiin, joissa sentään on ovia, joiden päällä lukee Taidemuseo. Tosin kovin erilaisin tuloksin niiden ovet toisiinsa verraten availimme.

 

HÄMEENLINNA

 

Eero Järnefeltin /1863-1937) naturalistinen Kaski 1893 Ateneumin taidekokoelmista kiertää Suomen museoita.Suomi 100 -vuoden merkeissä. 30.7.2017 saakka se on Hämeenlinnan taidemuseossa nähtävänä. Kuva Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen

 

Hämeenlinnan taidemuseo on ja tuntuu pysyvän edelleen mielimuseonani. Sen kaksi uljasta, tiloiltaan monipuolista ja edustavaa museorakennusta ovat jo sinänsä kulttuuria kansalle ja kansalaisille. Näyttelyjen taitavat ripustukset ovat niissä mahdolliset teosten olennaisimmalle sisällölle ja katsojan silmälle - avaruutta, seinäpintaa ja valoa on museorakennukset täynnä.

 

 

Taiteenkerääjien ja taidekokoelmien aarteita

 

Tällä kertaa käynti tavoitti myös harvemmin nähtyjen hämäläisten taidekokoelmien teoksia.

Urho Salomaa (1902-1965) on uusi tuttavuuteni, joka kansakoulunopettajatutkinnon lisäksi oli opiskellut kuvataidetta Turun piirustuskoulussa. Tammelan Portaan kansakoulussa hän piti oppilaille piirustuskerhoa, joka vielä tänäänkin Portaan Akatemiana järjestää kesäisin taidekursseja.

 

Urho Salomaan maalaus teollisuuskaupungin satamasta 1940-luvulta.

 

 

Lammilainen Syrjäntaan koulun opettaja Vilho Penttilä (1885-1956) harrasti taiteen tutkimista ja keräämistä ja keräsi 80 teoksen taidekokoelman, jonka testamenttasi Lammin kunnalle. Hän keskitti taidehankintansa paljolti Septem- ja Marraskuu- ryhmien taiteeseen.

 

            

Helene Schjerfbeck, Mielen kuva, 1893. Vilho Penttilän kokoelmasta/ Hämeenlinnan Taidemuseo   Kuva: Reima Määttänen

 

Helene Schjerfbeckin tämä teos on ollut harvoin nähtävillä. Maalaus on ainutlaatuinen esimerkki taiteen kerääjien tasokkaista yllätyksistä sekä samalla näyttelyn kultakauden taiteilijoita esittelevästä teemasta.

 

Suomalaiset kultakauden taiteilijat naturalismista alkaen esittäytyvät siis monipuolisesti Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyssä, josta on löydettävissä vanhan hyvän suomalaistaiteen kuuuluisimpia teoksia kymmenittäin.

.

   

 

Tyko Sallisen (1879-1955) taidenurkkaukseen on saatu lainaksi Riihimäen taidemuseon omistamasta Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelmasta töitä, joista Sallisen muotokuva taitelija Torsten Tisellistä vuodelta 1915 edustaa yhtä kokoelman tuhannesta öljyvärimaalauksesta.Tyko Sallinen on juuri Marraskuun-ryhmän yksi perustajajäsenistä.

 

Hugo Simberg (1873-1917) Ruusunpoimija 1905 ( Luonnos Tampereen tuomiokirkon Köynnöksenkantajat-freskoon, Wiipuri-säätiö/Hämeenlinnan taidemuseo

 

Hugo Simberg oli suomalaisen symbolismin esitaistelija. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on Tampereen tuomiokirkon koko koristelumaalaus ja yksi sen maalaus Haavoittunut enkeli vuodelta 1903.

Yhteiset kuvamme 10.12.2016-19.11.2017

 

 

 

Werner Holmberg 3.6.-10.9.2017 

Hämeenlinnan taidemuseon ajankohtaisimman näyttelyn, suomalaisen maisemamaalarimestarin Werner Holmbergin näyttelyn jätimme vielä kokematta ja loppukesän pimeiden iltojen ratoksi.

http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/Kulttuuri/Taidemuseo/Nayttelyt/

 

 

 

 

 

 

ORIMATTILA

 

 

Orimattilan taidemuseon tiloja ei voi ylistää taiteen kannalta kovin korkealle. Kunnan hallintorakennuksen toisessa kerroksessa taidemuseo vaikuttaa ahtaalta: katto on melko matalalla, seinät ja tilat aivan liian täynnä, vaikka tasokasta nähtävää olisi, se ei auta. Yksinkertaisesti seinät ovat niin täynnä taidetta, että yleiskuva kokonaisuudesta on levoton ja tyylitön.

 

Maria Wiik (1853-1928) Vanhan naisen pää

 

Tunnetut suuret suomalaiset taiteilijanimet Marcus Collin, Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Unto Koistinen, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Ferdinand ja Magnus von Wright, Wäinö Aaltonen, Walter Runeberg, Ville Vallgren teoksineen ja monet muut kuulut ovat löytäneet Orimattilan taidemuseon Taidesäätiö Ilmari ja Toini Wall-Hakalan kokoelmiin.

 

Pekka Halonen (1865-1933) Talonpoikaisnaisen pää 1906

 

 

Ehkäpä tällainen sinänsä arvokkaan taiteen nähtävillä olo on sitten paikallisten museoihmisten mielestä parempi kuin varastoissa pitäminen, vaikkei kokonaisuudesta kovin esteettistä kuvaa saakaan. Sekavuutta täydentää kokoelmaan kuuluvien arvokkaiden huonekaluharvinaisuuksien esittely, joka ei suhteellisen urbaaniin virastotaloon edes oikein istu. Myös museon opastuksessa ainakin käynnillämme jäi hieman toivomisen varaa; emme kuulleet juurikaan, mitä museon henkilökunta meille hiljaa kuiskaili.

 

 

Pentti Papinaho  Valoja metsässä 1977 pronssireliefi

 

Orimattilalaisinta taidetta edustaa ehdottomasti Pentti Papinahon (1926-1992) veistostaide, joka vaikkakin ahtaasti, on kymmenin erilaisin teoksin, veistoksin, reliefein ja mitalein omassa huonesopessaan edustettuna.

 

                     

            Pentti Papinaho  Pirkko 1954

 

Muutama aito, herkkä veistos olisi riittänyt ja vähemmän onnistuneiden teosten säilytys varastossa olisi nostanut tasoa. Ainakin seinäreliefi Kekkosen-Paasikiven -linjasta, jossa kuvanveistäjä on loihtinut malliensa näköisprofiilit erehdyttävän yhdennäköisiksi, on vähemmän onnistunutta kuvanveistoa. Papinahon teoksissa parasta on rytmi ja juuri rytmissä hänen veistoksensa edustavat suomalaista veistostaiteen kärkeä. Näköispatsaat ovat hänen jäljiltään sattumanvaraisempia onnistumisissaan.

 

Orimattilan taidemuseon vierailevan taiteen osastoa hallitsi Satu Loukkola. Hänen veistoksensa, kollaasinsa, maalauksensa ja piirustuksensa ovat jo lahtelaisyleisölle perin tuttuja. Kenties viehättävin tämän veistäjätaiteilijan teemoista on lintuaihe, joka oli nyt saanut rehevämpiä, uusia piirteitä. Muuten koko näyttely on kuin tavanomaisen toteava katsaus taiteilijan töiden lähimenneisyyteen.

                                               

https://www.orimattila.fi/vapaa-aika/vierailukohteet/307-orimattilan-taidemuseo

 

 

 

 

 

KOUVOLA

 

 

Matka kohti itää, Kymijoen suuntaan kohti Kouvolaa, palkitsee vaativammankin taiteen ystävän. Tuo Kouvolan taidemuseo Poikilon anti on vain yhden ainoan, mutta kenties vankimman ja luovimman suomalaisen nykytaiteen elävän taiteilijan työn varassa.

 

  

Kuutti Lavonen  Sacral del Monte 2017                                                                            Kuvaskannaus näyttelyn esitteestä

 

Kuutti Lavonen on tuttu suomalaisille uudelleen rakennetun palaneen Tyrvään Pyhän Olavin kirkon toisena koristelumaalarina, mutta taiteilija tunnetaan ennenkaikkea juuri maalauksistaan, joiden italialaistyylinen, pyhimyksenoloinen, lähes raamatullinen figuuri leimaa kaikkia hänen satoja kasvomaalaushahmojaan, joita tuntuu syntyvän yhä ja loputtomasti.

 

*Yhtä aikaa viivan täydellinen, niukan ekonominen ja tarkka tarkoituksellisuus sekä viivarunsauden määrittelemätön rikkaus samassa teoksessa on lumoavinta, ominta, jäljittelemättömintä ja ihastuttavinta Lavosta.*

 

 

Ihmeellisin on kuitenkin tämän Kuutti Lavosen taito ja ajatus löytää ajastamme myös uusia ilmaisukeinoja, pysyä kiinni tiukasti tässä ajassa ja ankkuroida taiteellinen antinsa vankasti vanhaan klassiseen sivistykseen ja kulttuuriseen menneisyyteen.

 

 

 

Valokuvalliset ja videotekniset teokset saavat hänestä esille yhteiskunnallisen ajattelijan, jolle ei tunnu löytyvän aiheissa rajoja. Eräänlaiset pienet, muutaman minuutin filmikollaasit ovat ajatteluherkkua ja visuaalista estetiikkaa ja harmoniaa sekä myös tiukkaa rinnakkainasettelua estetiikan, realismin ja uudestinäkevän maailmanjärjestyksen, sen elämänsykkeen synnystä. Komeita, ajatteluttavia teoksia kaikki,  istua reilu vartti näyttelyn teatteritilassa - nauttia ja ihmetellä..

 

 

Kyllä näitä varsinaisia kuuttilavos-maalauksia, niiden viivan yksinkertaista kauneutta, käden herkkyyttä ja silmän ymmärrystä sekä niiden tuomaa rauhaa ja ajatusta on mielenrauhaista kokea vaikka monet tunnit: täällä avarissa tiloissa hienoin upeasti luonnonvaloin varioivat taidemuseon korkeat monimuotoisesti avaruutta kohti kurkottavat seinät hengittävät yhdessä Lavosen sanomaa. Suurten monimetristen teosten koti on täällä, yhdessä maankolkkamme hienoimmin ja levollisimmin puhuttelevassa taidetilassa.

Tähän vapauttavaan, yhtäaikaa menneisyyden historiaa ja tulevaisuutta viestivään taiteeseen on turvallista henkinen happikierroksemme päättää. Kiitos seurastanne!

 

https://www.kouvola.fi/index/kulttuurijavapaa-aika/poikilo-museot/nayttelyt/taidemuseo.html

 

*Lue kuvaukseni Kuutti Lavosesta lähes kymmenen  vuoden takaa:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2008/11/aikamme-suuri-taiteilija