Miina Penttinen ja Santra Juoperi

Lahden kaupunginteatterin Paha äitipuoli -näytelmän uusiosisarukset.

 

Lauantaina saa Lahden kaupunginteatterissa kokea nykyperheen riemuihin ja suruihin heittäytyvän näytelmän – vertaisperheiden on sitä vinon hymyn ja naurun kanssa oivallisen terapeuttista ja meidän kokemattomien opiksemme, sydämellä ja komediamielellä seurata.  Uuden puolison löytyminen perheelliselle naiselle tai miehelle on tätä päivää ja monin kohdin uuden elämänarjen etsimistä ja löytämistä.  Keitä minä itse luen perheeseeni kuuluvan? Saati keitä uusioperheen muut jäsenet,  tuttavamme, uudet tuttavamme tai naapurimme ajattelevat perheeseemme kuuluvan.

 

 

 

Paha äitipuoli -käsite on peräisin alkuaan tunnetusta sadusta, mutta suomalaisen agraarikulttuurin vuosisatainen painolasti sillä on meidän monien suvussa löydettävissä. Avioliiton kirkon jyrisemä rikkominen, susiparisuus ja lapsenteko ilman tuota sakramentillista siunausta oli suurta syntiä. Suomalaisen perusmiehen oikeus ja velvollisuus oli tehdä työtä, hallita taloa, rahallisuutta ja naisen hoitaa lapset ja keittiö

Paha äitipuoli tuli monissa yhteiskunnallisissa koettelemuksissa 1900-luvun alkupuolella todellisuudeksi. Kulkutaudit, kuten keuhkotauti, jylläsivät maanosassamme asumuksesta toiseen Suomessakin monet isät ja äidit, talonemännät otteellaan menehdyttäen. Pienet lapset jäivät isän, renkien tai isäntien neuvottomiin käsiin. Talonpito tarvitsi uutta emäntää ja niin oli isännän pakko nopeasti löytää nuorikko. Suurten talojen isännälle se olikin helppo toteuttaa - peritty omaisuus ja vauraus oli silloin yhteiskunnallisen arvotuksen ylin mittapuu.

 

Nämäkin pahat äitipuolet ovat jo manan majoilla ja suomalaisen yhteiskunnan lähihistoriaa, mutta silloisten uusperheiden jälkeläiset, suku perinnönjakoineen on muotouttanut tuhansia suomalaisperheitä juridisine perintökaarineen, perimysoikeuksineen ja sukuriitoineen.

 

 

Tänään on toisin. Yhtä usein kuin riidassa, yhtä usein myös sovinnolla pystytään muodostamaan uusperheitä tässä kansainvälistyneessä palveluyhteiskunnassa.. Niiden arki koettelee perheen koossapysymistä etenkin lasten ikämurrosten vaatiessa oman olemassaolon oikeuksia, joista asuintilat tänä päivänä luovat konkreettisen keskeisen statuksen, riitakapulan, käydä taistelua perheen jäsenten tasavertaisista oikeuksista.

 

Työpaikkojen ja varsinkin päiväkotien ja koulujen työssä nämä uusperheet ovat jo niin vakiintuneet, että monet päivärutiinien ajoitukset ovat niiden työllistävää, tarkoin suunniteltavaa rutiinia, jossa perheen sisäinen dynamiikka todistaa vallankäyttäjät, sopeutujat, hylätyksi kokemisen tuskat ja vallankäytön makeuden. Tästä pienen yhteisön, perheen mittakaavasta teoksen sanoma laajenee kaikkea ihmisten välistä yhteiselämää käsitteleväksi, laajemmaksi näkökulmiltaan: olemmeko valmiit luopumaan junamaisesta oikeassaolemisen perinteestämme ja taipumaan toisenlaiseen, rikassisältöisempään, pohtivampaan, lähimmäisemme huomioonottavampaan, yllätyksellisempään ihmiskontaktien maailmaan ja sen arkeen.

 

 

Eeva-Kirsti Komulainen

 

Näytelmän ohjaaja: Miten perheet - joiden lapsilla useinkin on jo neljä mummua ja pappaa, parhaissa tuntemissani tapauksissa niiden yhteismäärä ylittää tusinan - voivat tänä päivänä?.

 

Taija Rautio

Näytelmän mentoroiva dramaturgi: Keitä minun perheeseeni kuuluu?

 

Jo toisessa näytelmän esittelytilaisuudessa näytelmän ohjaaja ja teatterin dramaturgi sekä näyttelijät kertoivat avoimen lehdistötilaisuuden yleisölle näytelmän synnystä, taustoista, roolijaosta sekä ensemble esitti kohtauksen, jossa suvun kolme sukupolvea, yksi uusi ja samalla vanha isä sekä kaksi uutta äitiä ja myös äitipuolta ottivat ensikosketusta uusiokodin huonejaon akuuttiin tilanteeseen.

 

 

Marina Meinander - Kirsi Porkka Paha äitipuoli

OHJAUS Eeva-Kirsti Komulainen
LAVASTUS Pekka Korpiniitty
PUKUSUUNNITTELU Maija Korsu
VALOSUUNNITTELU Tiina Hauta-aho
ÄÄNISUUNNITTELU Jukka Vierimaa

ROOLEISSA Anna Pitkämäki, Mikko Pörhölä, Raisa Vattulainen, Lumikki Väinämö sekä Santra Juoperi (vier.) ja Miina Penttinen (vier.)

 

Näytelmän ensi-ilta on lauantaina 3.3.2018. Palaamme myöhemmin esityksen katsomiseen ja sen arviointiin.

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/200/paha_aitipuoli