Suomalaisuuden myyttien purkajana ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Hurme osaa tehtävänsä perusteellisesti: hänen työnsä teatterillinen jälki on sumeilemattoman ronskia, kompromisseista vapaata, avartavan vallattomaan ajatteluun katsojan innostavaa.

Marja Salo, Antti Pääkkönen, Tomi Alatalo

 

Lehdistötiedote mukaillen

"Fleming Lemminkäinen (Tomi Alatalo) on huikenteleva nuorukainen, patologinen valehtelija, naistenmies ja rehentelijä. Hänen siskonsa (Marja Salo) Lemminkäinen on käytännöllinen ja urhea, viisas ja neuvokas toimija, joka ratkoo ongelmia veljensä haihatellessa maailman iloissa ja metallinkalskeissa. Sisarukset kuuluvat huijarikoplaan, jonka pomona toimii heidän äitinsä, lapsiaan epätasaisesti rakastava Ema (Kristiina Halttu). Liigaa täydentävät viisas ja laiska juoppo Tiera (Antti Pääkkönen), hänen vaimonsa, koplan kirjanpitäjä ja loitsuasiantuntija Tuira ( Terhi Panula) sekä Kyllikki, Flemingin konflikteille altis vaimo (Saara Kotkaniemi). Kaikenlaiseen vilunkiin erikoistunut kopla kiristää suojelurahoja, ryöstelee ja pitää lystiä rannikkoseudun asukkaiden kustannuksella sekä riitelee keskenään, kunnes heitä vastaan nousee ylivoimaisen mahtava matriarkka ja emansipoitunut nero, rouva Louhivuori (Cécile Orblin) joukkoineen. Ja loppu on mytologiaa.”

 

Ensi-iltakatsojan prologi

Kansallisteatterin Pienen näyttämön taivaisiin kohoavan kymmenmetrisen lämpiön täyttyessä ensi-iltayleisöstä ja odotellessa paksujen hamppuköysien poistamista sisäänpääsyportaikon edestä ja sitten kiiruhtamista kohti teatterisalia, toistuu odotettu tunnelma kerta toisensa jälkeen. Lämpiöön yli kolmensadan katsojan ahtautuneen teatteriyleisön aikaansaama melu ja hälinä lienee yksi elämämme suurista kokemuksista, joka aina yllättää. Kiviseinäisessä, sisustamattomassa tilassa ei tahdo kuulla seuralaisensa puheesta juuri mitään, alkeellisinkin keskusteluyritys tilassa on mahdotonta, möly ja melunmäärä on korvasimpukkamme huumaavaa kakofonista puheäänille sävellettyä kutsuvieras-pönötyssinfoniaa yhtäaikaa kolmellesadalle solistille. Taatusti aina ja joka kerta ensi-illan kunnniaksi.

Vain silmin hahmottaa henkilöitä tarkkailemalla, miten suut käyvät, mutta puheista ei saa tolkkua. Suomalaisessa päätösten ja kulttuurin napapisteessä tajuamme jälleen Suomenniemen pääkaupungissa olevamme: on tuttuja ja puolituttuja julkkiksia, kulttuuri tuoksuu silmien kautta professoreita, muusikoita, kuvataiteilijoita ja tietenkin monen tähtinäyttelijän täyttäessä hälyisän tunnelman. Nyt köydet poistetaan ja kiiruhtaminen saliin alkaa.

 

Teatterisalissa

Tässä saliympäristössä kaikenlaisen mölyn volyymi on katsomotuoliin istuttaessa hetkessä pianissimossaan, miltei poissa, vain yksittäiset hei-tervehdykset penkkirivien yli sieltä täältä ja normaali kuiskauksellinen puheensorina lämmittää saliodotuksen jännityksen äärimmilleen. Nyt on vielä hetki ennen esitystä ja uutena kokemuksena vapauttavan suurenmoista lukea monisivuista Juha Hurmeen luomaa Suomi-niemen valloittavan tyhjentävää historiaa näytelmänsä Lemminkäinen käsiohjelmasta ja jymähtää sujauksessa sen vuosituhansissa viikinkiaikaan. Kerrankin teatterin käsiohjelma opastaa mitä tuleman pitää ja tekstin sisältöön raikkaalla analyysilla koko maailmasta eritoten oman pohjoisen maapallopuolemme 1000-luvun viikinkiläisaikojen shamaaneihin ja purjehtiviin merirosvoihin, varjageihin, näiden valtarakenne- ja bisnesmaailmoihin.

 

Céciile Orblin luo esitykseen välkehtivän energisen, pirullisen väkevän Louhi-hahmon.

 

Hurjan hauskassa Juha Hurme - ilottelussa

En voi henkeä haukkomatta olla avaamatta ihastukseni kaikkia mielikuvieni ladon ovia ja koulusalien varastojen ja näytelmäkopperoiden muistikuvanäkymiä Juha Hurmeen show-upeuden skenografista tutun tuttua kansakoulukoulumaista yksinkertaisuutta ja menneen lähiajan tekniikan tunkkaistuoksuista lumousta näyttämöestradilta päivitellessäni, ääneen nauraen ja ihastellessani - sähkötekniikan riemukulku syrjäisimpiinkin Suomenniemen maaseutukouluihin - oikein ruotsin ja suomen kielen liikkuvan eläväksi heijastettua ja veivillä veivattu kielenkääntö-tehokkuus huippuna. Ja entäs koulupäivien tärkeimpien hetkien, välituntien viikinkimäiset taistot, melskeet, pajukeppien ja laudankappaleiden aseidenkalistelut sekä korkeisiin puihin kiipeilemisten revanssit ja joukkorähinöiden vaarannäytöt, takaperin kuperkeikat, ylimpinä pilluttelun ja kyrvittelyn rohkeus pomouden karskimpana merkkinä - niin tutun tuttua, että ihan mykäksi ihastuksesta haltioituu.

Aivan haltioittavan vauhdikas, riemuisan hauska on tuo Kansallisteatterin suomalaisuuden 1000-luvun aikaan peilaavan ensemblen akrobaattinen, maagisen rytmikäs ja monitunnelmainen mielikuvitushuvitus. Vauhtia ja hurjaa joukkoakrobatiaa, leirinuotiomaista shamaaniutta, savuista hävitystä ja puisia totemisia armeijoita se tulvii niin, että mukaan menemään hurmistuu ja innostuu. Tuo Kalevalan väen lemminkäisten hurmesuku ei paljon emmi, vaan pistää töpinäksi, remellykseksi ja iloksi elämänsä. Tarinassa heillä on ryöstöporukka tänäänkin ja helppo monopoli aseiden raudan hankinnoissa ja aseiden teossa koko suvun kattamassa ryöstökoplassa mielinmäärin vallita ja hallita muiden eläjien suojelurahoilla hengen kuitaten ja omat kassavirrat täyttäen.

Yksi kypsän herkullisen hauskuuspaistoksen mauste on näytelmän musiikin sävelkuviollinen, etnomainen sävelhenki ja monimuotoinen skaala kuorostemmoineen, toinen esityksen liikunnallinen kokonaisrytmitys koreografioihin liittyvin lyömäsoittajin - ne monitaitoisen täydellinen, hieno teatteriensemble loihtii lumoavaksi kokonaisteatteri-ilmaisuksi.

 

Lemminkäinen on jälleen Juha Hurmeen teoksien selkeyttä, vaivattomuutta, rentoutta, liikunnallisuutta, yllättävyyttä, vapautuneisuutta pähkähullun ymmärrettävää sanottavaa, kutkuttavaa, mielikuvituksellisen valloittavaa huumoria, raikaslähteistä, koko ajan uusiutuvaa teatterikieltä ja  taiteellisesti korkeatasoista nautittavan maukasta komediaa.

 

 

Lemminkäinen

Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Hurme, lavastus ja pukusuunnittelu Heini Maaranen, valosuunnittelu Kalle Ropponen, musiikki Petra Poutanen-Hurme, muusikot Oskari Lehtonen ja Jesse Ojajärvi, valokuvat Tommi Mattila, rooleissa Marja Salo, Tomi Alatalo, Kristiina Halttu, Saara Kotkaniemi, Antti Pääkkönen, Terhi Panula, Cécile Orblin

Kantaesitys Kalevalanpäivänä 2018 Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä.

https://kansallisteatteri.fi/esitys/lemminkainen/