Mukkulan%20Mariat%202.jpg

Mokullan nuorta kartanonväkeä ja helsinkiläisvieraita

Lahden kaupungin menneisyyttä ennen itsenäisen Suomen aikoja ei koskaan ole tavoitettu teatterin keinoin niin herkullisen mielenkiintoisesti, että katsojan mielikuvitus herää käsikirjoittajan fantasioista eloon ja näkemään kartanoelämän ilot ja surut, sen monet yksityiskohdat, ajankuvat, upean ja loistoonsa ehostetun lahtelaiskartanorakennuksen miljöön esitystäkin yksityiskohtaisemmin.

Näin kävi eilen Ainopuiston teatterin Mokullan Maria -esityksessä, sään helliessä liki kolmikymmenasteisessa suomalaisessa suvi-illassa ja Vesijärven tuulien pauhatessa kuin kalastajan purjeita pullistaen ja raikkaasti vilvoittaen koko parituntisen kesäteatteriesityksen ajan.

Tuskin koskaan ennen saati tulevaisuudessa Mukkulan kartanon kuuluisten tammien alla, kartanoloiston 1800-luvun ryyti- ja pottumaan paikalla istuvat lähes kolmesataa katsojaa saa ahmia niin herpaantumattomasti kaupunkimme syntyhistoriaan pohjaavaa suurta, huolella valmistettua spektaakkelia - pääjuonineen, paikallishistoriallisine henkilökuvineen, kartanoromantiikan rakastuneine sydänäänineen, herrasväen huvitusten ja huolien sekä kartanon palkollisten aseman todellisuusrealismin vuorotellessa laajalla, lähes hehtaarinkokoisella tammipuiston avaralla nurmikkoisella näyttämöllä, teatterimaiseman rajoittuessa aina taustassa siintävän kartanorakennuksen upeaan profiiliin saakka. Suomen kesän pilvetön, aurinkoinen taivas - se on onnistuneen kesäteatterin edellytys.


 

Käsikirjoittaja-ohjaaja Timo Taulo tuntee kotikaupunkinsa historian taskut, osaa tutkia niitä ja kääntää niistä taikurin lailla aina uudenlaista sisältöä kotiseutumme ymmärtämiseksi.

Mokullan Mariassa Taulo vie meidät Mukkulan kartanon omistajasuvun von Hausenin 1800-luvun tapahtumiin, sotaviskaali Arndt Johanin kartanonpitoaikaan ja hänen puolisonsa laulajatar Maria Wilhelminan elämään. Kartanonpidon taloushuolet ja kartanonrouvan laulajatarura on selkeästi hahmoteltu tarinan pääjuonne.

Taulolla on taito ohjata niin ensikertalaiset kuin jo pitkälle ehtineet konkarinäyttelijänsä hienoihin näyttelijäsuorituksiin. Hänellä on harvinainen kyky loihtia persoonallisia henkilökuvia ja kirjoittaa pieniä sivujuonia suoraan näyttelijöille, luonnekarriäärejä niin paljon, että katsoja pysyy virkeänä näitä uusia tuttavuuksia seuratessaan - joskus jo putoaa kärryiltäkin niiden tiuhaan vuorotellessa. Niinpä esityksen lähes kolmessakymmenessä roolityössä on elämää, luonnekarakteriaa ja joukkokohtauksissa esittäjät tuntuvat olevan ihanteellisen eläytyneesti, täydellisesti läsnä.

Taulolla on muitakin teatteriperuselementtien synnynnäisiä avuja. Hän taitaa koko esityksen ajan musiikilla tunnelmoida kohtauksia sekä niiden välejä, luoda upeita joukkokohtausjännitteitä ja mielialoja, rytmittää sivutarinoita, jopa nostaa muutaman draamahuipun näytelmänsä koristekruunuiksi.

Karhu-kohtaus rekvisiittoineen, Arndt Johanin kuolemansaatto vaikuttavan eheine joukkotunnelmineen ovat vahvaa näyttämökieltä, herkkää visiointia ja tunnelmointia - produktion upeaa yhteisnäyttelemisen taitavuutta.

Tuo kaiken yltäkylläisyys, samalla kun se on esityksen monimuotoisuuden rikkautta, toisinaan varsinkin suurissa näyttämöasemoinnin mittasuhteissa näyttelijöiden liikkuessa ja replikoidessa koko laajan maiseman alueella sirpaloituu kohtausten väljyydestä ja näennäisestä tapahtumattomuudesta. Myös kalastajakunnian juomakohtaus kansanhuvina pitkittyi turhaan kovin keskeiseksi tapahtumaksi. Kenties hieman töksähtävä oli myös tarinan epämääräinen loppu, ainakin se jää ajatteluttamaan.

Ehyt ja ainutlaatuinen tämä teos silti on ideassaan, verrattoman vilpitön ja uhrautuva taiteellisessa heittäytymiskokonaisuudessaan.


 

Ainopuistolaiset tuovat poikkeuksellista silmänruokatäydellisyyttä harkitulla, äärimmäisellä huolellisuudella ja maulla valmistetulla puvustolla ja niukasti käytetyllä, sitäkin toimivammalla rekvisiitalla: tyyliä, väriä ja aikakauden kaukaista menneiden vuosisatojen uniikkia kajoa riittää hämmästeltäväksemme.

Laitosteattereitakin tehokkaammin toimii tässä kartanopuistoteatterissa nykyajan äänitekniikka - kaukana kymmenien metrien päässä toisistaan replikoivien näyttelijöiden äänentoisto on varsinkin näytelmän ensipuoliskolla täydellisesti onnistunutta ja ratkaisee olennaisesti koko esityksen seurattavuuden.

Mokullan%20mariat%203.jpg

Maria Wilhelmina ja Regina Strömmer

 

Mukkulan%20Mariat.jpg

Arndt Johan von Hausen ja talousmamselli Tekla

 

Muutama roolityön erittely on paikallaan. Kristiina Lankin kartanonemäntä tuo luontevuudessaan, musikaalisuudessaan lämpöä esitykseen ja sen inhimillisyyteen. Hänen laulamansa Marian laulu -kaltaista täydellistä sävelkorua on harvoin saatu ihailla ja nauttia lahtelaisteattereissa sekä ihan sen tunnelmassa kyynelehtiä. Hienon sävelen ja sanoituksen sekä sellosäestyksen (Marjatta Öhman, Antti Laaksonen, Niklas Hagmark) täydellisyytenä. Lankin tulkitsema realismin ja unelmien ristiriita valaisee myös taitavasti roolityön syvyyt, samoin hänen suhteensa läheisiinsä, kuten palveluskuntansa pikkutyttäreen Aniin on sydämellistä näyttelijätyötä. Karoliina Karppanen näyttelee ja laulaa lurittelee Aninsa valloittavan ihanasti. Mikko Hannula tekee kartanon isäntä -patrioottinsa jäntevällä, taatusti uskottavalla tosikkoudella vakuuttavasti.

 

Emmi Korkkanen pulppuaa kartanontytär Maria Charlotassaan nuoruuden tuntemuksia, elämäniloa, rakastumisen onnea ja elämän ennakkoluulottomuutta meille kaikille jaettavaksi. Hänen ja erittäin taitavasti puutarhuri Kustaa Kaunista esittävän Niko Hietakunnaksen luoma romanttinen säie näytelmän tarinassa on vahva ja jäntevöittää koko esityksen sanomaa.

Tuija Kanerva näyttelee talousmamselli Teklansa sisäisellä voimalla ja äärimmäisen tarkalla tyypittelyllä vahvaksi, keskeiseksi tekijäksi koko kartanon elämänkulussa - tyylikäs ja varma näyttelijätyö.

Kartanoiden taattu ajanviete on vierailevat serkut muista kartanoista ja varsinkin Helsingistä. Seitsenhenkinen serkkuryhmä vie yhteispanoksellaan ajanvietteen ja ajantappamisen hauskasti ja tajuttavasti 1800-luvun omistajaluokkaan,  milloin sokkoa, milloin muuta seurapeliä pelatessaan. Serkuista erottuu helsinkiläisvieras Regina, oopperalaulajatar (Anne Majaniemi), jonka primadonnamainen, koloratuurinen superhahmo on nautittava ajan korkeataiteen ruumiillistuma, pukeutumiseensa saakka mainion parodinen, todellinen houkutin kartanon emännälle hakeutua nyt viimeinkin leskenä oopperan parrasvaloihin.

Palkolliset, kartanon ja seudun ruokavalion välttämättömät ammattikalastajat - ärhäkän itsetietoinen Kuningaskalastaja ja rennompi, todellinen humoristi kalastaja Kalliolasta perhekuntineen - toivat kartanoyhteisöön menneen ajan patinaa osuvasti, taikausko-ajan jäänteeesityksessä toimivat hyvin shamaaniset Tolletin näkijät, jopa nukeilla ennustettu tarinankerronta rikasti esityksen nautinnolliseksi.


 

Suurenmoinen vapaaehtoistyö ja yksilöllinen taiteellinen paneutuminen nostavat tällaisen suuren teoksen aidoksi kulttuuritapahtumaksi ja Lahden kulttuurityhjästä ilmapiiristä korkealla näkyväksi valtakunnalliseksi kulttuurisaavutukseksi. Mokullan Marian mielenkiintoiselle, onnistuneelle toteutukselle toivoisi lämpimiä, sateettomia esityspäiviä - kaiken muun esitys antaa katsojalle unohtumattomana taiteellisena nautintona.


 


 

MOKULLAN MARIA

Käsikirjoitus ja ohjaus – Timo Taulo
Pukusuunnittelu – Emmi Kuusajoki
Äänisuunnittelu – Jukka-Pekka Nissinen
Tarpeistonsuunnittelu – Aino Kallioinen
Kampaussuunnittelu – Marianne Siikalampi
Maskeeraussuunnittelu –Jenni Nousiainen
Marian laulun sanat ja sävel – Antti Laaksonen, Marjatta Öhman
Laulun sovitus ja sello – Niklas Hagmark
Ompelijat – Joel Leskinen, Eeli Kontturi,Minna Perälä, Charlotta Ruotanen
Tarpeiston valmistajat – Tanja Cederlund, Leena Heininen
Äänimiehet – Samuli Hynninen, Teemu Virtanen
Kampaajat – Elisa Kiljunen, Nea Toivola
Järjestäjät – Mari Leinonen, Julia Niemi
Studiotyöt – Johannes Wilenius
Järjestysmiehet – Lahden Hiihtoseura / Pekka Kuisma
Tuottaja – Jaana Alaharju

Tuotanto: Ainopuiston teatterin kannatusyhdistys ry 2018

Henkilöt


 

Von Hausenit
Arndt Johan von Hausen, kartanonherra – Mikko Hannula
Maria Wilhelmina Edelheim, kartanon rouva – Kristiina Lanki
Maria Charlotta von Hausen, tytär – Emmi Korkkanen
Paul Frans Wilhelm von Hausen, poika – Kim Ruuska

Serkkuja Helsingistä
Anna Sofia Wadstein – Berit Mäkinen
Johan Petter Seuerling – Jetro Ojanen
Henrietta Bure – Lotta Vehviläinen
Viveka Saubert – Päivi Heimonen
Fanny von Kroge – Melisa Starast
Maryela von Kroge – Kaisla Latikka

Regina Strömmer, oopperalaulajatar – Anne Majaniemi

Kartanon palkollisia
Tekla Nordblom, talousmamselli – Tuija Kanerva
Kustaa Kaunis, puutarhuri – Niko Hietakunnas
Elsa Rinne, sisäpalvelijatar – Eila Kotiranta
Loviisa Romelli, palvelijatar – Marianne Siikalampi

Tolletin näkijät
Tamara – Anne Backman
Iita – Aino Pennanen

Raittiteatterilaiset
Julia Krook – Heidi Palola
Rosa Malmi – Inka Mantsinen
Mana Bolin – Juuso Kumpulainen

Vesijärven kalastajia
Rysä-Rossi, kalastajakuningas – Miikku Tolonen
Amalia Rossi, kalastajan muija – Sirpa Ovaskainen
Ulrik Polo, kalastaja Kalliolasta – Teppo Ruotsalainen
Muikku Polo, kalastajan entinen muija – Tarja Inovaara

Radanrakentajan perhe
Aarno Herrala, työtön radanrakentaja – Juha Inovaara
Elli Herrala, edellisen vaimo – Sari-Anna Vilander
Ani, edellisten tytär – Vieno Pesonen / Karoliina Karppanen


http://www.ainopuistonteatteri.fi/ 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2018/06/elavaa-ja-aitoa-lahtelaisuutta

22.6..2022

Niko Hietakunnas on s-postitse pyytänyt, että hänen

näytelmään liittyvä kuvansa poistetaan.

Artikkeli on dokumentti, joten sen alkuperäinen kuva on

nyt vastoin yleistä juridista dokumentointisääntöä poikkeuksellisesti artikkelista poistettu, samoin kuvaan liittynyt teksti.

Tarvittaessa ne on lukijan saatavana toimituksen s-postissa.

TV

 

Lis%C3%A4liite.jpg