Yksi finaaliin yltäneistä kilpailutöistä on painettu jo kirjan sivuille..

 

Lahden kaupunginteatterilla oli tänään kunnia jo toistamiseen peräkkäin järjestää valtakunnallisen Lea-näytelmänkirjoituskilpailun loppuhuipentuma.

Kilpailu rajoittuu kirjallisten näytelmätuotosten palkitsemiseen, ei esitysten.

 

Lea-palkinto -ehdokkaiksi hyväksyttiin kaikki 1.1.2017–31.12.2017 välisenä aikana maassamme kantaesitettävät kotimaiset näytelmät, jotka ovat saaneet ensi-iltansa suomalaisessa ammattiteatterissa suomen, ruotsin tai saamen kielellä.

 

Lea-palkinnon nimi perustuu ensimmäisen suomenkielisen näytelmän esittämiseen suomalaisella ammattiteatterin näyttämöllä – Aleksis Kiven Lea-näytelmä,10. toukokuuta 1869 Helsingin Nya Teaternissa.

 

Tämän vuoden 2018 palkittavaksi näytelmiä oli ehdolla 13, joista finaaliin valittiin neljä:

Christoffer Mellgren: Landet

E.L.Karhu: Prinsessa Hamlet

Sanna Hietala: Saalistajat

Laura Ruohonen: Tippukivitapaus

 

Ilkka Laasonen palkintogaalan juontajana, suuren teatterin johtajana valaisi näytelmän käsikirjoituksen ja esityksen suhdetta ammattiteatterin teatterikoneistoon. Uudet näytelmät nykyisin eivät välttämättä ole varsinaisia kirjallisia luomuksia kuten ennen.

 

 Usein käsikirjoitukset ovat enemmänkin vain muutaman arkin skenaarioita, joita hiotaan, muokataan, sovitetaan esitysmuotoon vasta teatterissa, tekstitkin vielä muuttuvat ratkaisevasti. Tekstin sisällöt roolien näyttelijöille voivat todentua jo kirjoitettaessa. Sen takaavat teatterien omat kirjailijat ja dramaturgit.

 

 

Ilkka Laasosen haastateltavana Christoffer Mellgren, Sanna Hietala ja Laura Ruohonen

 

Laasonen haastatteli finaaliin yltäneet, paikallesaapuneet kolme näytelmäkirjailijaa, jotka kertoivat olennaisen omasta näytelmästään ja työstään.

 

Lahden kaupunginteatterin näyttelijöiden ansio oli tilaisuuden taitavan maukas elävöittäminen. He tulkitsivat jokaista neljää finaaliteosta lukudraamalla: lukudraamatuokiot osoittivat jälleen tämän teatterimuodon vetovoimaisuuden ja yleisökelpoisuuden, haastattelun täydennykseksi ne elävöittivät näytelmät katsojallekin helpommin koettavaksi ja maisteltavaksi.

 

Dramaturgi-näytelmäkirjailija Taija Rautio luki vielä neljännen finaaliin yltäneen E.L.Karhun kirjoittamaa tekstiä tämän suhteesta Hamletin maailmankuvaan.

 

 

 

Sinänsä henkinen kilpailu, toisen paremmuus, toisten sijoittuminen heikommiksi on ollut ja on aina arveluttava henkinen mitta. Tuliko paras kolmestatoista lähetetystä kilpailunäytelmästä tai edes paras neljästä finalistista nyt valittua. Mutta lähtökohdiltaan varsin erilaisia, toimivia, puhuttelevia, hauskojakin ne kaikki ainakin esittelyssä, niiden katkelmissa ja luonnehdinnoissa tuntuivat olevan. Kyllä ruotsinkielinen Landet oli jo niin mukaansatempaava, yleisöaktiivinen teatteriteksti, että kilpailu pelkästään sen kanssa oli vähintään haastava. Tai Saalistajat-tekstin hurmaava groteskius jo lyömätöntä, ennenkokemattoman ronskia teatterikirjallisuutta tai Prinsessa Hamletin teksti valmista teatterimuotoa kerroksellisuudessaan, täydellisessä esteettisessä hioutuneisuudessaan.

 

 

Tänä vuonna arvosteluraati - kriitikko Maria Säkö, ohjaaja Heta Haanperä ja näytelmäkirjailija Hanna Åkerfelt - esiintyi arvostelulautakunnan puheenjohtaja Maria Säkön suulla. Aluksi hän lyhyesti kertoi, että paremmuusarvottaminen ei ollut helppoa, kinasteluakin syntyi, mutta jatkoi sitten sisälukien seitsemänkymmenen hengen yleisölle jaetut raadin luonnehdinnat loppukilpailunäytelmistä.

 

Sami Keski-Vähälä ja Maria Säkö

 

Ja voittaja on.....

 

Lopuksi Säkö ja näytelmäkirjailijaliiton puheenjohtaja Sami Keski-Vähälä julistivat kilpailun 5000 euron palkitsemissumman voittajaksi Laura Ruohosen näytelmällä Tippukivitapaus sekä kukittivat läsnä olleet kolme finalistia.

 

Lahen uutisia ei siksi malta olla laittamatta linkkiä vuodelta 2017 näytelmän kantaesityksen arviosta - vaikka itse kilpailu olikin vain tekstejä koskeva:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/11/tippukivitapaus-loistotapaus

 

 

Tippukivitapaus-näytelmä on ensimmäinen Suomen Kansallisteatterille tilattu sen suurella näyttämöllä esitetty lapsille tarkoitettu esitys. Historianlehti on kääntynyt ammattiteatteria tuoreuttavasti yleisön suuntaan, tulevaisuutta kohti siis. Lastenteatteria maassamme kyllä tehdään ihan päätoimisesti usean kiertävän teatterin voimin hyvin ja tuloksellisesti - ja jos vielä tuo määritelmä palkintovaatimusten vuoksi toistetaan - ammattimaisella taidolla.

 

Laura Ruohonen

Voittaja Laura Ruohosta - teatterikorkeakoulun entistä näytelmäkirjoittajaopetuksen professoria - onnittelen: ei se Tippukivitapauksesi pelkkä lastennäytelmä ollut, kaikenikäisten kylläkin, koko suuren teatteriensemblen huolella tehty, mielikuvituksellinen esitys jo käsikirjoituksena, jollaisia ammattiteatterien ohjelmistot suorastaan huutavat parrasvaloihinsa.

Tippukivitapauksen kirjoittaja Laura Ruohonen kiitospuheessaan totesi tunnustuksen lankeavan nyt tämän palkinnon mukana myös sellaiselle henkiselle työlle -näytelmäkirjailijoille – joiden näkyvyys yleensä on piiloissa tehtyä työtä. Ruohonen piti tämän Tippukivi-tekstinsä tärkeimpänä saavutuksena ilon tuomisen teatteriin, sen tekemiseen, ennen kaikkea lapsesta-vanhuksiin-teatteriyleisön elämän rikkaudeksi.

http://www.sunklo.fi/toiminta/ajankohtaista/lea-palkinto-jaetaan-2410-2018-lahdessa