Pitkä rauhainen kävelytuokio Kadriorgin linnanpuistossa jo keltalehtisten puiden auringonsäteisessä lokakuussa 2018 ei voisi enää inspiroivampaa, todellisempaa, konkreettisempaa olla. Kolmesataa vuotta sitten tämä komeus puutarhoineen oli ensi kertaa valmiina nähtävänä.

 

Runsas pari vuotta sitten Viron sävel- ja teatteritaiteen - oopperan - nykynimet koreografi Toomas Edur ja säveltäjä Tauno Aints miettivät, mitä he voisivat löytää balettilahjaksi Viron vasta nuoren 100-vuotiaan valtion tulevaksi syntymäpäiväksi. Neuvostoliiton & Venäjän, Saksan, Ruotsin ja Tanskan vallan ajanjaksot ovat maan lähiajat taiteellisin, kirjallisin henkisin tuotannoin,  sävelteoksin, draamoin, elokuvin jo moneen kertaan aineistoillaan tulkinneet - entä aika ennen niitä?

 

 

Estonia rakennuksena, teatterina, konserttihallina ja balettina on vain muutaman vuoden Viron valtiota iäkkäämpi. Taidelaitoksen perinteet, klassiset baletti- ja oopperateokset, oma suuri sinfoniaorkesteri, suuret musiikinhistorian oopperasäveltäjät ja oopperat, oopperataiteilijat, perinteinen teatterin oma armoton ja prässäävä balettikoulu ja 1900-luvun alun Estoniarakennuksen merkittävä historiallinen havina Eestin kansan maailmansotien keskeisenä tapahtumapaikkana nostavat juhlateoksen vaatimukset realismin maantasasta ylös korkeuksiin, miltei pilvien tavoittamattomuuteen.

 

Eurooppakin kolmensadan vuoden takaa oli perin toisenlainen kuin tänään - Suuren pohjansodan melskeissä, Ruotsin suurvallan vallitessa nykyistä Viroa sekä Liivinmaata (nykyistä Tarttoa), Venäjän keisarikunnan valtikan yltäessä Tallinnan kuvernementtiin ja monen silloisen suurvallan kuten Turkin myllätessä sotakoneistollaan Euroopan karttaa uudeksi.

 

Mutta juuri esittävä taide pystyy ihmeisiin, kertomaan Euroopan vanhan maailman valtiaiden hallitsijamittelöiden sekasorron puristuksissa eläneistä ihmisistä, inhimillisyydestä, tosikertomuksellisen tarinan, josta löytyy oikeastaan myös virolaisen päättäväisyysmentaliteetin ja Viron kansan perusajatus.

 

 

Keisari Pietari I Suuri ja Katariina I

 

Katariina I - balettina

 

Voi vain kuvitella, miten sattumallinen nerokas ajatusleimahdus Toomas Edurilta ja Tauno Aintsilta syntyi loihtia kolmesataavuotiaan Kadriorg-palatsin syntyhistoriaan liittyvien henkilöiden inhimillisen elämän todellisuus ja historiapersoonat henkiin. Eivät he ehkä osanneet kuvitellakaan tuon tulevan tarinan yllättävän heidät todenperäisyyden ihmeellä.

 

Kolmesataa vuotta sitten uskontolajeihinsa jumittuneet kirkkokunnat, moraali, perinteet, perimysjärjestys, luokkajako asettivat rajat ja tuomitsivat kaiken niistä poikkeavan.

Meille katsojille Katariina I -teoksen genre on kuitenkin kuin tätä päivää ja tuo kolmensadan vuoden takainen poikkeava yksilötarina, onnenkantamoisten ja sattumusten maailma niin lööpitettyä nykyaikaa, että Estoniabaletin tyylipuhdas aikuissatu tuntuu lepuuttavan tutulta, kuin harmonialta vallitsevan bisnespurismin, rasismin, rahakroisosten rauhattomassa, hektisessä ajassamme.

 

On myönnettävä, että teoksen ensinäytös, salaperäistä henkimaailmaisen, enteilevän linnunlauluisen alun jälkeen, vaikuttaa kovin selkiintymättömältä, juoni liian yksityiskohtaiselta, ohjaus hapuilevalta ja näyttämöllinen ilmaisu jäsentymättömältä - liikekielen dialogimainen tarkkuuskin melko sattumanvaraiselta. Tanssit ja näytöksen tarinakuvitus kansantansseista polveutuvin rytmiaihein, vaatimattomin huumoriyrityksin eivät oikein kanna kansannäytelmän banaaliudesta ja yksinkertaisuudesta pidemmälle rampista katsomoon.

 

Tarinan alku orvosta Liivinmaalla syntyneestä Marta-tytöstä luterilaisen papin kasvattilapseksi ja palveluskuntaan, pyykkäristä sotilaan puolisoksi, sotaherrojen tavoittelemaksi naiseksi, ylimystön ja valtiomiesten ihastelemaksi lemmikiksi, todentuu teoksessa kovin pikkutarkasti, vaikkakin ensimmäisellä puoliajalla aitoon elämänhehkuun se ei tunnu syttyvän pinnallista kuvaelmatasoa syvemmälle.

 

 

Kun esityksen sisältöön alkaa löytyä toisen näytöksen täydeltä ihmiskontakteja, erotiikan voimaa, päähenkilön luonteen synnynnäistä viehättävyyttä, kansanjoukkoja ja heidän käskyttäjiään, aikakauden todellisia vallanvaihdon manöövereitä, juomajuhlia, kruunajaisia - Martakin kääntyy ortodoksiksi ja saa nimekseen Katariina - teos syttyy hehkuuun ja elämään päähenkilönsä ympärillä. Keisarikunnan hovi narreineen heijastaa tarinan tutuksi (ja hauskaksi) minkä tahansa satutarinan sisällöstä ja hovielämästä. Myös henkilökemia, ihmisluonteet, arvoasetelmat ja yhteisöllisyys alkavat elää uskottavuuttaan sekä tietenkin rakkautta, romantiikkaa ja sensuaalisuutta, nautittavaa sadunhohtoista hovietikettiä, naisen vetovoimaisuuden ylivoimaisuutta, maskuliinisuuden yhteisjännitteistä tapahtumarikasta draamaa.

 

Tarina todellisuudessaan paljastaa Katariina I:n poikkeuksellisen vetoavan persoonallisuuden, jolle onnistuu jokainen kontakti toiseen ihmiseen tämän arvoasteesta riippumatta. Ei vähiten diplomatia, jossa Katariinaa tarvitaan usein keisarimiehensä rinnalla, kuten turkkilaisten motitettua koko Pietari I:n johtaman armeijayksikön: Katariina läsnäolollaan laukaisee tilanteen naisen logiikalla ja myönteisyydellä.

Myös baletillinen, näyttämöllinen ilmaisu tarkentuu ja terävöityy nautinnolliseksi. Hienoja osakokonaisuuksia toteutuu toimivin joukkokohtauksin, kruunajaisin sekä solistitanssijoiden taidokkain liikekoreografioin.Teos korottuu moneen huippuunsa mielikuvituksellisen upeina visuaalisina näyttämökuvina: puhuttelevan symbolinen on merikohtaus, jossa tsaari syöksyy jäähyhmäiseen mereen pelastamaan hukkuvaa matruusiaan. Koskettavimmat esityksen hetket koemme (tsaari)parin läheisyyttä välittävissä kohtauksissa, joiden tunnelmallinen tenho ja tanssillinen aitous on herkkää, ikimuistettavaa.

 

Omiin tunteisiini teos saa juuri Tauno Aintsin rauhoittavan sävelkielen kautta maailman sekavuuteenkin jäsennystä sävelten luodessa aihevärityksellään henkilökuviin persoonallisuutta ja karikatyyreja, legaatoilla ja laajoilla jousisoitinnuksilla maailmaan valoisuutta, pianosooloilla amorosoisia tunnelmia, upeilla taustarytmityksillä sekä henkilöhahmoteemoilla, jopa pienen pienillä viulutrikeilläkin sadoittain detaljeja ja tuntemuksia teosta seurata ja ymmärtää. Suuria melodioita, ikivihreiksi jääviä sävelkuoseja ei tarvita, sillä Katariina I:n koko kaunis sävelmaailma vie mukanaan kuin kokonainen sadun verho lumoavine sävelkuvineen.

 

Katariina I -baletti tarjoaa korvalle, silmälle ja ajatuksille sävelten rauhoittavaa mielenmaisemaa koko esityksen laajan sylin täydeltä - Tauno Aintsin musiikkiin Estonia-teatterin uutuusbaletissa Katariina I  ihastuu, hurmaantuu, rakastuu.

 

 

EESTIN KANSALLISBALETTI   Katariina I

Koreografia ja ohjaus Toomas Edur   Sävellys Tauno Aints  Libretto Irina Müllerson ja Toomas Edur
Musiikin johto Jüri Alperten  Lavastus Liina Keevalik  Valot Rasmus Rembel  Videotekniikka Alyona Movko  Korrepitiittorit Toomas Edur, Elita Erkina, Viktor Fedortsenko, Daniel Kirspuu, Katrin Kivimägi  Esityksen johtaja  Anton Osui  Rooleissa mm. Katariina  Marita Weinrank  Pietari I Kealan McLaughlin Mensikov Jevgeni Grib  Boriss Seremetjev  Oliver Jahelka  Narri lago Bresciani

http://www.opera.ee/lavastus/katariina-i

 

Arvio kirjoitettu Eestin kansallisbaletin 12.10.18 esityksestä.

 

Juuri tätä lumoavaa palatsirakennusta Keisari Pietari I alkoi rakennuttaa lahjaksi puolisolleen tulevalle Katariina I:lle ja perheelleen kesäasunnoksi yli kolmesataa vuotta sitten. Enempää keisari kuin hänen puolisonsa eivät koskaan nähneet tätä komeutta valmiina, vaan kuolivat muutama vuosi ennen sen valmistumista.

 

PS Lue myös:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/10/musiikkiteatteria-euroopan-huipulta