Maailman on valloittanut esittävän taiteen viihdemuoto, joka löytää aineistonsa, valovoimansa ja taiteellisen haluttavuutensa kansainvälisestä maineesta ja malleista - formaateista. Musikaalien tekijöiden ammattitaito lähenee monopolia ja maailmanvalloitus alkaa olla vakio - broadwayn kautta musikaalien tekijänoikeudet saadaan riittävän hinnakkaiksi myyntiartikkeleiksi vähitellen ympäri maailman eri maihin ja maanosiin.

Niinpä kaikkialla maailmassa saamme nähdä jo kymmenittäin yhtä ja samaa sävellettyä tarinaa lähes samassa, tekijäin tarkoin vartioimassa ulkoasussa. Sävellystyö rojaltteineen ankkuroi nämä teokset vielä näytelmiäkin tiukemmin tekijöittensä ja taiteilijajärjestöjensä sekä tuottajayhtiöidensä kassavirtoihin.

 

Kun mukana on Alan Menke(1949-), yhden ikäpolven suvereeni lukuisten disneytuotantoon liittyvien elokuvien ja niistä valmistetun musikaaliversion säveltäjä, teoksesta löytyy maittavaa viihdemusiikkia, rytmejä ja sävelkerrontaa takuulla. Niin nytkin. Esityksen kolmetoista eri laulunumeroa tuntuivat ihoa hivelevän tunnelmallisilta tai toisinaan myös luut ja lihakset liikkeeseen käynnistävän rytmikkäiltä.

 

Nunnakonnat.jpg

 

Varsinainen musikaalitarina saa olla jo melkein mikä vaan. Nunnia ja konnia -teoksen 1970-luvulle sijoittuvan juonen päähenkilö on rääväsuinen yökerholaulaja Deloris van Cartier, joka joutuu miesystävänsä tekemän murhan silminnäkijäksi ja pakenee, sillä tietää poliisin etsivän häntä todistajaksi ja miesystävän vaanivan hänen henkeään. Poliisi piilottaa Deloriksen nunnaluostariin. Kätkeytyminen ei kuitenkaan mene ihan niinkuin suojelusuunnitelmassa sovittiin, kun Deloris alkaa uudistaa nunnakuoron esityslookia ja laulutapaa ja tyhjä kirkko täyttyä svengaavista seurakuntalaista ja kiinnostuneesta lehdistöstä.
 

Voi olla, että kristityssä maailmassa, varsinkin sen roomalaiskatolisessa valtaedustavuudessa luostari, nunnat ja munkit nauttivat vielä tänään muodollista arvonantoa, elävät tiukassa sukupuoliroolituksessaan, kieltäymyksellisessä erakkoudessa ja selibaatissa. Mojovan letkauttelevaan huumorikritiikkiin on päivittäistäkin huvin ja huulenheiton sijaa - vaan entäpä meillä Suomessa.

 

Nunnia ja konnia tarinana tuntui kovin heppoiselta naiivissa yksinkertaisuudessaan, jännitteissään sekä kuin murrosikäisen keksimässä rikostarinassaan. Sen keskiössä on musikaalikaavoista poiketen joukkovoima ja naisenergia - eräänlaisina pieninä juonen punnuksina rukoileva usko ja yökerhokapakoiden nautinnollisen säihkeiset syntiset elämänarvot.



 

LAHDEN KAUPUNGINTEATTERIN Nunnia ja konnia on yksitoista vuotta sitten Lontoon musikaaliteatterissa ja vasta kahdeksan vuotta sitten suuren meren takaisella broadwaylla ensiesitetty musikaali, tyypillinen viihdetuote, suomalaisittain myös varsin tuore (Turussa 2016 kantaesitetty) sellainen.

 

Alan Menken saa jo pelkällä musiikillaan kaikki kukat kukkimaan, musiikin soimaan ja mielenkiinnon myös koko näyttämöteoksen ylle.

Muutama roolityö lahtelaisesityksessä riittää leimaamaan kuitenkin myös sisällön näyttelijätyön kautta kiinnostavaksi kokea.

 

Yksi on Abbedissan (Satu Säävälä) järkähtämättömän lapsenmielinen vahva jumalusko, jonka Säävälä luo näyttelemällä hahmonsa  menneiden aikojen uskonpuolustajaksi ja luo roolihahmoonsa jatkuvaa lämmintä huumorisäikeistä dialogia taivaan isää kohti. Herkullinen työ sanomisensa ja ajatuksensa uskottavuudessa ja vaatimattomassa, runsaassa laulamisessa.

 

Laura Huhtamaa tuo esitykseen varsinaisen näyttelijätyön lumovoimaa pontevan, energisen Sisar Lazaruksen hahmossa - hän luo esitykseen tarvittavaa rytmiä ja vastakkainasettelua, käynnistää liikekielellään draaman dynamiikkaa keskeisellä nunna-asemallaan ja äkkiväärällä, omaperäisellä tyypittelyllään.

 

Teoksen aidoksi musikaaliksi aina jo ilmestyessään loihtii Anni Kajos, nyt nunnanoviisi Sisar Maria Robert, jonka äärimmäisen heleä, puhdas lauluinstrumentti taikoo tarinan dialogin kauniiksi ja kuulijan mukaansa. Kajoksen näyttelijäpersoona on jälleen löytänyt koruttoman herkkyytensä ja piirtää roolinsa koskettavan luontevaksi.


 

Pääosan kapakkalaulaja Deloriksen (Ushma Karnani) tulkintakaari vie yhteen musikaalin nautinnollisimmista huipuista, kun Deloris ja hänen gospel-kuoroksi muuttamansa nunnien hengellinen laulu alkaa saada gospel- ja discoelementtejä, rytmiä, iloa, esittäijiensä riemun kautta rytmitajumme kuohumaan käynnistäen. Karnani on temperamentillaan, suvereenilla hahmoluomuksellaan nyt musikaalin ytimessä. Myös koko nunnakuoro luo esitykselle tässä kohden raikasta, täydellistä yhteisnäyttelemisen kollektiivista vaikuttavuutta ja temperamenttia koko näyttämön ja jokaisen yksilön täydestä sielusta sekä persoonallisuudesta ihanasti sykkivää ilmaisua.

 

Näillä kohden esitys on yhdessä vähäisistä sanomistaan: pitäisikö hengellisen antimme puitteet sittenkin olla vankkojen perinteiden vastapainoksi myös yhtä hyvin sydämistä, sieluista pulppuavaa, estotonta arkihuumoria ja elämänhehkuisen mukaansatempaavaa, nautinnollista yhdessäoloa.


 

Menkenin musiikki ja sen tunnelmaa värittävä rytmiikka sävelinä ja rytmeinä vangitsee kuulijan - kuten rikollispomo Curtista esittävän Mikko Jurkan lähes puhuen tulkitsema Tunnen Naiseni -hieno biisi.

Sinänsä tekstijuonesta piirtyy rikollisista kovin karrikoitu, perin tavanomaisen showmaiseksi rakentuva joukkio.

 

 

Aki Raiskio näyttelee kirkon valtarakenteita ylläpitävän Monsignor O'Haran ensin hurmaavalla, luontevalla intensiteetillä, sitten iloisesti ja älykkäästi sanailevalla, innostuvalla huumoriotteella, mutta lopulta koko roolinsa täysin hauskuttamiskarrikointiin latistaen.

 

Luonteikkaimman miesosan käsikirjoitus antaa poliisi Rickyn roolityölle. Sen Teemu Palosaari tulkitsee sopivalla pikkuhuumorilla, näyttelijäolemuksellaan tutusti roolihahmonsa luonnostellen. Hän myös laulaa sopivan tavanomaisesti ja tuo esitykseen taitavasti naisen ja miehen rakkauden tunteen vähäisiä viivähdyksiä.

 

Musikaalin orkesteri tempaa esitystä usein käyntiin ja saa soitossaan erityisesti rytmit sopivaan vauhtiin sekä moni-instrumenttisen sointinsa kelpo kuosiin, sen sijaan balanssi laulun ja orkesterin kohdalla ei varsinkaan alussa ollut kohdallaan sanojen kuulumiseksi edes tyydyttävästi.

 

Lavastus on Lahden Nunnien ja konnien nautittavaa antia. Monet suuren teatterinäyttämön toimivuudet ja pientenkin illuusioiden häikäisevät näkymät Minna Välimäki osoittaa jälleen taitavansa. Valtavat tarinaa kuljettavat pramean hienot arkkitehtoniset visiot - alas permannosta laskevine rakennelmineen tai ylhäältä taivaasta näyttämölle, usein myös näyttämön sivurampeista ilmestyvät luostarinäkymät, rikollisten ankeat toimintaluolat, himojen täyttämä yöbaari, vuorottelevat varjot ja valöörit - todistavat tehokkaasti maisemineen kokonaisuuden tehoa, huippuna suuren discopallon putoaminen taivaasta kaikkine sisältöyllätyksineen jo ehtymätöntä skenografia-kekseliäisyyttä ja ideointia..

 


 

Lahden kaupunginteatterin musikaalimaine on Viulunsoittajineen, Love Me Tendereineen ja viime näytäntökauden musikaaleista musikaalisimman täydellisyyden Sound Off Musicin mukana noussut teatterikatsojien odotuksissa korkealle.

 

Nunnia ja konnia on ennen kaikkea musikaali, sävelotteellaan laadukas ajanviete. Teattereille se on haaste budjetteineen, taiteilijakuntineen, solisteineen, orkestereineen lavastuksineen ja vähintään kunnioitettava, aseet ja kritiikin riisuva suuri taiteellinen työvoitto.

Sellaisena pidin Lahden kaupunginteatterin esitystä ja Ilkka Laasosen näkemyksellistä kokonaisohjausta värikkään säihkeistä, detaljirikasta, show-yltäkylläistä spektaakkelia. Sen todisti myös esityksen ensi-illan lopputaputuksissa miltei joukkopsykoosiin hurmioitunut yleisö seisomaan nousten.


 

Alan Menken - Glenn Slater - Cheri ja Bill Steinkellner

NUNNIA JA KONNIA


 

SUOMENNOS Heikki Sankari, Kristiina ja Jussi Vahvaselkä
OHJAUS Ilkka Laasonen
MUSIIKIN JOHTO JA SOVITUS
Antti Vauramo
LAVASTUS Minna Välimäki
PUKUSUUNNITTELU Sari Suominen
KOREOGRAFIA Sami Vartiainen
VALOSUUNNITTELU Kari Laukkanen
ÄÄNISUUNNITTELU Jukka Vierimaa

ROOLEISSA Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Mikko Jurkka, Ushma Karnani (vier.), Anni Kajos, Eleonoora Martikainen (vier.), Marko Nurmi, Teemu Palosaari, Aki Raiskio, Aarre Reijula, Satu Säävälä (vier.), Liisa Vuori, Timo Välisaari
sekä Aleksis Kyrö, Kim Ruuska


Lahden Gospel-kuorosta Maria Byman, Piia Hiukka, Anu Hänninen, Mayan Järvinen, Meri Kalanti, Anna Kangasluoma, Sanni Keinänen, Minna Krupka, Anne Mynttinen, Riikka Raatikainen, Jonna Rothberg-Mikkonen, Merja Salonen

VALOKUVAT Aki Loponen

 

Ensi-ilta Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 4.9.2019

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/230/nunnia_ja_konnia

 

Lis%C3%A4liite.jpg

,