Teatteri%20Terva.jpg

 

Grimmin veljesten sadut yli kahdensadan vuoden ajan ovat tulkinneet meidän eläväisten unikuvia ja vertauskuvallista pedagogiikkaa. Tuttua meille on grimmiläinen mielikuvituksellisuus ja makaaberi julmuus, mutta niiden tarinat eivät ole kuuluneet iltasatulukemisina nykymaailmassa enää edes aikuisille saati pikkulapsille. Opettavuudessaan ja pelottavuudessaan ne muistuttivat menneinä aikakausina päivän pienistäkin tottelemattomuuksista ja ohjasivat lapset taatusti takaisin äärimmäiseen aikuisten kuuliaisuuteen.

Näissä iltasaduissa ahneet ihmisoliot syövät toisiaan ja syöttävät salaa tappamiaan sukulaisia kostoksi toisilleen, satujen prinsessojen peileissä irvistävät sudet, ihanat prinsessat ulvovat kuuta. Kirveitä heiluu, päitä katkeilee. Hrrrrrr! Miten vieläkin kylmää tarinoiden satujen sisältö, niiden raaka ja julma fantasia, elävien ja kuolleiden yhtäaikaiset maailmat Grimmin veljesten tallentamina kansantarinoina.

 

Teatteri Terva luo näyttämölle kauhua, räiskettä, pauketta, salamaniskuja, sysimustaa synkkyyttä, savua, korvia huumaavaa meteliä ja kauhuefektisiä, lukemattomia pelästyskikkoja teknisesti modernissa kolmevarttisessa esityksessä. Grimmin veljekset Jacob ja Wilhelm saavat kanssamme kauhistella monen iltasadun verran - Kataja ja Kuolinpaita sekä Laulava luu ja muita julman makaabereja tarinoita - kun teatterilavalla seikkailee useita hahmoja eläviä kuolleiden ja kuolleita elävien kanssa samassa tarinassa kahden näyttelijän voimin.

 

Vanhat, koetut, osaavat hurttihumoristit ja pitelemättömän härskisti ylinäyttelevät teatterivelhot Ilmari Myllynen & Väinö Weckström ovat taatun kalmaisesti Grimmin veljesten nahoissa asialla. Ja tarinoiden kamalissa, näkymättömissä äänimaailmoissa erottaa maailman suurimman pahuuden ja ilkeyden verhoutuneen kauniin pelottavaksi ääneksi ihanansuloisen Annamaria Karhulahden näyttelemänä.

 

Pienen pienessä Superteatterin mustuudessa, sen käsinkosketeltavassa näyttämön ja katsomon läheisyydessä esitys jo räjähteli katsomon silmille ja korville liiankin usein. Pienempikin äänenkäyttö ja teatteritrikit olisivat useimmin tehoavammin riittäneet eikä ohjaajakaan olisi välillä ollut pahitteeksi, niin ilkeän hurjalta ja mölyävältä - lapsista lähes oikealta - meno välillä tuntui.

 

Kun kaikki toimiva näyttelijäilmaisu tuntui löytyneen jostakin menneisyydestä, vähintään kaukaa sadanviidenkymmen vuoden taikausko-ajan hautojen takaa ylireaktioina, ääniväristyksinä, liioitteluina, kauhuilmeinä, niin esittäjien laajan ja luonnottoman skaalan ymmärsi myös näyttelijätaiteen alkuhistorian dokumenttina.

 

Teatteri Terva

Grimmin kauheimmat

 

Käsikirjoitus, ohjaus, ääni- ja valotehosteet sekä esitys: Väinö Weckström ja Ilmari Myllynen
Ääninauhalla: Annamaria Karhulahti

 

Vierailuesitys 7.11.2019 Superteatterissa

 

Lis%C3%A4liite.jpg