Toukokuu on Suomessa todellinen liputusten kuukausi. Tuntuu, että kuukauden viisi liputuspäivää olisivat kuin kasaantuneet eräänlaiseen pienen kansakunnan vuodenkierron suureen juhlavaan muutokseen, kun talven taakasta päästään luonnon vehreään vapauteen ja nostetaan monesta eri ilosta liput salkoihin.

 

Tänään kuitenkin liputetaan hieman suuremmalle yhteisölle, yhteiselle Euroopalle. Suomen lipun tilalle nousee vallanpitäjien lippusalkoihin Euroopan Unionin lippu.

 

 

Hämmentävää on kurkistaa Euroopan Unionin perustusasiakirjoihin vuodelta 1950. Seitsemänkymmentä vuotta sitten Ranska ja Länsi-Saksa perustivat tämän liiton sanoihin hiili ja teräs - perustajavaltioihin tulivat mukaan myös Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg. Tarkoitus oli juuri silloin, viisi vuotta II Maailmansodan päättymisen jälkeen, sotien sijasta edistää ja pitää yllä rauhaa maanosassamme. Idean mahtisanat olivat siis hiili ja teräs, jotka päätettiin nyt laittaa yhteiseen jakoon ja valvottavaksi. Tähän saakka niistä oli valmistettu aseiden piippuja - nyt nuo raaka-aineet oli pantava yhteisen korkean elimen kontrolliin ja säännöstelyn alle. Tuo yhteisliitto sai nimen Euroopan Union

 

Pääasia, rauhan asia, on kuitenkin hautautunut jo piiloihin - monet Euroopan Unioniin liittyneistä maista, Suomi mukana valmistavat ja myyvät itse aseita melkoisen merkittävät määrät. Hilikaivoksia ja teräsmalmirikastamoita ja -tehtaita on useassa Euroopan maassa, jopa Euroopan Unioniin pyrkivissä maissa.

 

Euroopan Unionista on pöhöttynyt eräänlainen pelkkä talousliitto. Sen jäsenvaltiot yrittävät yhteisesti tuoda maanosamme ihmisille yhteisin sopimuksin taloudellista hyvinvointia ja taistella tätä kauppasotaa maailman muita talousmahteja vastaan.

 

Voi olla, että Britannian irtautuminen tästä jo rahavaltioliitoksi muotoutuneesta kalliista ja monen mielestä kyseenalaisesta 27 maan liitosta, oli ensimmäinen askelmerkki Unionin hajoamisesta.

 

Afrikan ja Aasian sekä Etelä-Amerikan maanosien kansainvaellukset kohti Eurooppaa ovat jo käynnissä. Eurooppa itse alkaa olla tynkä kaikissa maailmanlaajuisissa päätöksissä ja niiden todellisuudessa - maailmanjärjestö YKkin on voimaton monissa maailman  konflikteissa. Suurvallat ovat tämän ajan henki.

 

Tänä vuonna 2020 Unionin monet kalliit päätöselimet sekä sen sadat virkailijat ilmoittavat viettävänsä Eurooppa-päivää pelkästään virtuaalisesti, verkossa. Aihe on yhteinen - korona-vihollisen vastustaminen ja nujertaminen. Siinä taistelussa tuntuu Euroopan Unionin itsenäisyys enää haavekuvalta ja kansalliset kyynärpääoikeudet ihmisten eloonjäämisessä nousevan kaiken yhteisen yläpuolelle.

 

Mitä mieltä suomalaisena olet EU:n todellisesta tarkoituksesta, tehtävästä, tehokkuudesta ja tulevaisuudesta?