Koulu on maassamme suljettu laitos. Vaikka koululaeissa ja -asetuksissa on kautta aikain ollut määräykset opetuksen julkisuudesta sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä, niin käytäntö maamme kouluissa on kaikkea muuta.* * *


Näin helmikuun ensimmäisellä viikolla pidetään Suomen kouluissa ensi syksynä koulunsa aloittavien ilmoittautumistilaisuudet. Tämän vuoden 7-vuotiaalle pienelle lapselle tuo ilmoittautumistilaisuus on jännittävä, uusi ja salaperäinen - se jää ensimmäiseksi ikimuistoiseksi koulukokemukseksi elämänajaksi.

Kodeillekin tilaisuus on oudon virallinen: saman kahdentunnin aikana koko kunnan ensiluokkalaisten huoltajat rientävät lapsensa kanssa ilmoittautumaan: miten byrokraattista ja yksipuolisen määräävää!

Virallisella tasolla oppilaan huoltajista on päästy poistamalla laeista johtokunnat: niissä piti aina vanhempien edustajana olla muutama koulun oppilaan huoltaja. Nyt kouluilla ei ole enää virallisia valtuuksia ottaa huoltajien mielipiteitä huomioon koulutyön järjestelyissä. Outoa. Lähikunnista vain sivistyneessä Helsingissä on vielä kunnanvaltuuston omalla päätöksellä jokaisella koululla oma johtokunta. Missä vanhempien arvostus omassa kuntabyrokratiassamme?

Epävirallisella tasolla oppilaan huoltajat toimivat satunnaisesti koulujen vanhempainyhdistyksissä. Yhdistystoiminta on kuitenkin kovin harvojen aktiivien varassa ja monella koululla se keskittyy varainhankintaan koululla järjestettävien myyjäisten muodossa: näihin äidit ja muu kotiväki leipoo, neuloo ja rustaa myyjäistavaroita ostaakseen sitten toistensa tekemät tuotteet koulutoiminnan tukemisen nimellä.Todella toimivia vanhempainyhdistyksiä on maassamme huolestuttavan vähän.

Koulu avaa ovensa vain erityisvalmisteluin ja erikoisjärjestelyin. Joulu- ja kevätjuhlat ovat kouluvuoden taitekohtia, eivät koulun arkipäivää. Vanhempaintilaisuudet ja avoimien ovien päivät ovat nekin kaukana koulupäivän todellisuudesta - kaikki edelliset koululaitoksen taholta järjestettyjä tilaisuuksia.  

Perin oudoksi katsottaisiin huoltaja tai muu vieras, joka tulee ja viihtyy koko päivän koulussa sen opetukseen, ruokailuun, välitunteihin, henkilökuntaan tutustuen. Se ei ole suomalaisen koulutyön käytäntö. Miksei?

 


Kuva julisteesta kotimme seinältä Andrzej Pagowski: ZACZAROWANY SWIAT CHAGALL

 

 

Me opettajat olemme opettajakoulutuksessamme nähneet, miten harjoittelukoulujen luokkatyö sujuu häiriöttä, vaikka toisinaan opetustyötä seuraa montakin ulkopuolista. Näissä kouluissa julkisuus on omaksuttua käytäntöä. Sain myös itse olla koulussa, jolle suotiin oikeus usean vuoden ajan kokeilla toisenlaista koulutyötä: vieraita tuona aikana oli arjen koulutyötä seuraamassa yhteensä yli 6000. Vieraisiin tottuivat hyvin nopeasti ensin oppilaat ja sitten opettajat. Koulun julkisuus muuttui käytännöksi.

Nyt koulutyönsä alkavan ikäluokan huoltajilla on mahdollisuus muuttaa suomalainen koululaitos avoimeksi. Hyvä aloitus vanhemmilta olisi ilmoittautua päiväksi seuraamaan vaikkapa oman huollettavansa koulupäivää. Eikä koululta ole huono aloitus kertoa huoltajille lain säätämästä koulutyön julkisuudesta. Tämä kaikki olisi ihan ilmaista, ei tarvittaisi yhtään projektia eikä koordinaattoria!

Hyviä ja innostavia koulupäiviä kodeille ja kouluille!

 

 


* * *

 

Perusopetuslaki

 

1.luku   3 § Opetuksen järjestämisen perusteet

Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa.

4.luku Opetus  19 § Opetuksen julkisuus

Tässä laissa tarkoitettu opetus on julkista. Perustellusta syystä voidaan oikeutta päästä seuraamaan opetusta rajoittaa.

 

 

 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628