1250185064_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lahtelaisen Theatrum Olgan tavoitteet ja tulokset ovat ihailtavat: sen tämänkesäinen näytelmätuotos on maamme naiskirjailijoiden klassikon tekstin ajattoman totuuden tarjoileminen – ja siinä onnistuminen katsojaa ravistelevasti,  pohtimaan pakottavasti.


Ohjaaja Vilma Ruokolainen on jälleen Minna Canthin sanansaattajana. Vuosi aikaisemmin hänen näkemyksensä Canthin Sylvistä samassa teatterissa oli taiten valmistettu puheenvuoro naisen alisteisuudesta. Nyt tekstinä Canthin Työmiehen vaimo – sama teema siis, mutta sanottava ilmaistu pirullisemmin, ajantasaisemmin, irvokkaammin, vimmaisemmin, omien sormien välistä Canthin tekstiä yhdessä apulaisohjaaja Juha Laukkalan kanssa lukien.

Eihän naisen asema satakolmekymmentä vuotta sitten ja nyt  maailmanlaajuisena summana ole kovinkaan paljon muuttunut, jos kohta Suomessa kuitenkin, Canthin Minnankin ansiosta. Canth kirjoitti 1885  Työmiehen Vaimo -näytelmänsä niin aikakauden yleistä ajattelutapaa ja käytäntöä ruoskivasti, että kerralla puhkesi keskustelu myös suomalaisen naisen oikeudesta opiskeluun keittiötöiden sijasta ja syttyi tuleen suomalainen naisasialiike vapaine ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä totuttuja itsestäänselvyyksiä ravistelevine ajatuksineen.


Minna Canthia tässä päivässä

Tätä klassista, aikansa rohkeaa kirjallista tekoa apuna käyttäen Theatrum Olga heijastaa minnacanthmaista sanomaa tähän päivään: kunniamurhat, murhat uskottomuudesta, raiskaukset, tyttöjen sukuelinten silpomiset ovat miesten vallankäytön takuutöitä tänään ja koskevat nykyisten kansainvaellusten aikana jokaista maailmankolkkaa.



Katsojan lisätoiveita

Jos jotain saisin esitykseltä toivoa, niin nyt nähtyä vieläkin rohkeampia ja rajumpia rinnastuksia meistä hävyttömistä mieshyväksikäyttäjistä ja teistä venusobjekteistamme. Ja hieman vähemmän ilmaisua myötäilevää kovin sovittelevaa melodraamamaista sinänsä ajansykkeistä musiikkia, lisää säröisyyttä ja ristiriitaa. Niin ja nuo tutut, ammattiteattereitakin vaivaavat fraasini: ohjaaja pois näyttämöltä ja tyylitellympää, persoonallisempaa sekä selkeämpää puheilmaisua!


Kiinnostavaa teatteria

Vaan mitä pienistä, sillä mikään valmis näyttämöteos Theatrum Olgan Pedon Palvelijat ei ole – ei onneksi sinnepäinkään.

Katsojien ja meidän  lahtelaisten voitoksi tällä teatterintekijäjoukolla on ilmaisuskaalaa, selkärankaan asti viiltävää fanaattisuutta oikeuden puolesta, teräviä viiltoja aikamme naisen asemaan ja mikä lohdullisinta - ilmaisussa jalat klovnimaisen ihailtavasti kaukana maasta mielikuvituksen taivaissa. Näin syntyy  uudenlaista teatteri-ilmaisua vailla ismejä, totunnaisuuksia, mitäänsanomattomuuksia. Yhdellä sanalla kiinnostavuutta aikaamme ja sen ilmiöihin - teatteriinkin.

PS
Olen kokenut yhden jos toisenkin Minna Canth -tekstitulkinnan.  Rinnastaisin Theatrum Olgan uudistavaa teatterillista asennetta vuonna 1981 näkemääni Helsingin kaupunginteatterin Canthin-Turkan Murtovarkauteen. Jouko Turkka oli rusikoinut näytelmän tekstin niin voimakkaasti, että siitä oli jäljellä Minna Canthia vain yksi sana: Murtovarkaus -nimi. Silti tuotos oli vietävän hauska ja satuttavan yhteiskuntakriittinenkin – musiikilla ja bändillä lavastettu näytelmä.

Tuosta Murtovarkaudesta ja tästä Theatrum Olgan Työmiehen vaimosta itse Minna varmaan kääntyilee iloisesti haudassaan: sanomani elää!


Theatrum Olga

Canth-Ruokolainen-Laukkala: Pedon Palvelijat

Ohjaus: Vilma Ruokolainen ja Juha Laukkala.
Rooleissa: Juha Laukkala, Janika Kolu, Krista Jokela, Annika Trygg, Emmi Korkkanen, Lisa McWhirter.

Lippuvaraukset: 040-5594196, [email protected].