Lahden taidelauantain 12.9.2009 sisältö kaupungintalolla jäi siis vain komeiksi, ainutlaatuisiksi Eliel Saarisen luomiksi ulkokuoriksi. Sen vastapainoksi vuotuinen taiteilijoiden, eri taiteenharjoittajien, yhteisöjen, orkestereiden, seurojen ja järjestöjen osuus taidelauantain toteutuksessa täytti odotukset toivomuksiammekin runsaammin. Kun kaikkiaan kuutisen tuntia sukkuloimme erilaisia taidetapahtuman kohteita, ikääntynyt kokemuskorimme oli jo tulvillaan kokemuksia ja haltioitumista.

Paljon jäi lyhyen ajan ja rajallisen vastaanottokyvynkin vuoksi kokematta, paljon myös ehti nähdä, kuulla, aistia, kokea.


Elokolon inhimillisyyttä

Kaupungintalon pettymys sydämissämme ja sen huuhtelu kahvilla pois mielestä sai kävelyretkemme suuntautumaan lähimpään taidelauantain tapahtumapaikkaan, Vuorikadulle, Elokoloon.

1252946599_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lahden Elokolo, Vuorikatu 14, avoinna ma-pe klo 9-15

V
alinta oli täysosuma: tämä päihteettömien kansalaisten kohtaamispaikka oli täynnä inhimillistä taidetta ja elämää. Meitä tervehti musisoinnillaan ja riimeillään verevän kansanomainen trubaduuri Pasi Goodman ja musiikkinautintoa jatkoi pelimannimestari Aimo Mantere kerrassaan ikisuomalaisilla säkkijärvenpolkkamaisilla huuliharppunumeroillaan.

1252946646_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Trubaduuri-runoilija Goodman


Hyvä kahvi ja lämmin pulla maistuivat. Kruunaukseksi ostimme muutaman arvan ja saimme vielä kuulla talon väen lausuvan tuttuja runoja mielemme ylennykseksi. Kaupungintalon tilaisuuden ja ynseiden virkamiesten ankeus oli täältä kaukana.

[email protected]



Vossikalla


Kävelimme nyt pienen pätkän kohti toria. Sen esiintymislavan sivustat olivat täynnä kulttuurisia basaareja: kaupunginkirjasto, kulttuuritoimi, museo, teatteri olivat antamassa vastinettaan julkisen vallan kulttuurista – tietoa, kontakteja, keskustelua - ja vapaaehtoisten taideyhdistysten sekä seurojen basaarit kertoivat taiteen moninaista ilosanomaa julkaisuillaan ja rekvisiitallaan.
Basaarien vieressä seisoi myös Sävel-vossikka ajureineen kuin odottaen meitä kyytiinsä. Oitis tartuimmekin mahdollisuuteen päästä pieni lahtelaisittain ainutlaatuinen kaupunkimatka Historialliseen museoon hevosrattailla.

1252947040_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sävel-vossikan kyydissä Lahden taidelauantaina 2009

Pian ihastelimmekin kavionkopse seuranamme automobiilien seassa kaupungin näkymiä Sävelen kiiruhtaessa tottuneesti kivillä ja asfaltilla. Ja liiankin nopeasti kuului ptruu: olimme Historiallisen museon portilla.


Historiaa mielikuvituksen havinassa

1252947295_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Edelfeldtin Ruokolahden eukot Historiallisen museon portailla

Historiallinen museo oli täynnä mielikuvituksen voimaa, historian havinaa, taidetta. Jo museon nurmikolla ja Aino-puistossa saimme hämmästellä ja lumoutua visuaaliseen teatteriin: suomalaisen maalaustaiteen merkkiteokset oli istutettu elävinä maalauksina kulkumatkamme varrelle.

1252947329_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Simbergin Haavoittunut enkeli museon nurmikolla

Sisätiloissa mielialamme ja lahtelainen itsetuntomme kohosi yli korkeiden radiomastojemme, ylpeyden taivaisiin, tutustuessamme oman Asko-huonekalutehtaamme menneisyyteen; vuorossa oli Asko -esittelyn kolmas ja viimeinen osa. Mitä me olemmekaan menettäneet, me lahtelaiset  ja koko maailma!

1252947600_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Askon tuotteita 1970 -luvun muovistuneissa suomalaiskodeissa

Ehätimme vartiksi istuutua Mozart –sävelien ikiaikaisen kauniisiin sävelmaailmoihin, kun Lahden konservatorion viulu- ja sellokvartetti tulkitsi jämptisti mestarin Jousikvarteton B-duuri KV 159.

Katselimme vielä museon Amnesty –näyttelyn puhuttelevat julisteet ja tutut mainokset omasta Lahdestamme menneiltä vuosikymmeniltä. Pysähdyimme kertaamaan ja vertaamaan hienosta pienoismallista kaupunkimme kehitystä sotaa edeltäneestä kaupunkikuvasta nykypäivään.


Lähtiessämme museon portaille kokoontui vielä pienten ja nuorten suuri harmonikkapartio ja soittaa heläytteli iloisia säveliä aurinkoisessa syysillassa kävelyämme rytmittämään ja vauhdittamaan.

 

 

http://www.lahdenmuseot.fi/main.php

[email protected]

 


Toivelaulukirjojen Lahti

Sitten. Oli jo ennakkoon odotetun toivelaulutapahtuman vuoro. Kirjakauppa Tarinassa luvattiin päivässä laulaa suomalaisten rakastamat 19 Suurta Toivelaulukirjaa kannesta kanteen yhteislaulusta nauttien.

Jo kadulle kuuluikin laulu: Kaksi vanhaa tukkijätkää…toinen on hiljaa ja vastaa…

Pieni muutamankymmenenneliön kirjakauppaharvinaisuus oli tupaten täynnä laulavia, iloisia ihmisiä. ..toinen on hiljaa ja vastaa, nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret…

 

1252947992_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kirjakauppa Tarinan ideoimaa raikasta, sydänjuurista pulppuavaa yhteislaulua 19 Suuren Toivelaulukirjan verran, säestäjänä vuorossa Ari Niskanen

Tunnelma on vapautunut, se vaihtelee laulun sisällön mukaan. Haa, nyt kajahtaa letkeä..  Lesken syli se on lämpöinen…. Pianossa on Ari Niskanen mainioine juttuineen.

Kerran varhain iltayöstä laivamme lähti… kuuluu melkoisen tunteikas väki laulavan haikeasti.. ja hän..  väkeä on tungokseen asti, tervehdin roppakaupalla tuttujakin ja vaihdamme lyhyet kuulumiset... seuraa mua matkallani aina .. viereinen ventovieras nuori nainen laulaa suoraan silmiini katsoen ja oikein oudot väreet rinnassani sykkivät... kunnes tulen ja palaan takasin. Esilaulajan pyynnöstä siirrytään kauniin valoisaan Minun venheeni ei ole linnun luust…kuin Georg Ots jossakin laulaisi moniäänisesti.. ootahan kun tuuli puhaltaa. .

Väkeä tulee lisää, katto ja kirjat alkavat väristä, happikin jo vähetä. Onneksi vuorossa on nyt vapauttavasti ääni- ja mielialat sekä raittiin ilman aukova  Kevät toi kevät toi muurarin.  Kansa on innoissaan, tartutaan jo käskoukkuunkin. Jossakin ulko-oven paikkeilta kuuluu ihan Kipparikvartetin imitointia....senkin hamppari...Estotonta, sydämestä lähtevää yhteislaulua a la Lahti!

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa…pieni ryhmä pitempään laulaneista suuntaa jo kohti ovea..sen surullisen tarinan jolleioovertoaaa...
Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa, hurraa hurraa…raikuessa matkaamme seuraavaan kohteeseen.

Hurraa kirjakauppa Tarina ideoineen, hurraa avustavat mainiot musikantit ja hurraa lahtelaisten yhteislaulu - sille on todistettu, koettu, yhteisen riemunautinnon tilaus!

[email protected]

Ihastelemme

1252949406_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Galleria Aila Seppälässä tavoitamme Annukka Visapään. Tämän lahtelaisen tie valokuvataiteessa on nyt lähes parinkymmenen vuoden tutkimuksen, opintojen,
taidekoulun, ammattikuvataidetutkinnon, kypsymisen kautta kotikaupunki Lahden kohdalla. Näyttely on tulvillaan tunnelmallisen sävykkäitä valokuvateoksia, herkkiä ja puhuttelevia luomuksia. Annukka Visapää on kuvantekijä, jolla on vahvasti persoonallinen ilmaisu ja  tekniikan omaleimainen, kiinnostavan moni-ilmeinen hallinta. Ihastelemme.

1252949872_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yaser jumballaan ja Rashid kitarallaan musiikkitunnelmoivat Annukka Visapään teosten alla.

http://www.kehystamogalleria.fi/




Tuliaisia naapurikaupungista


Vielä koetamme kiiruhtaa takaisin torille, kohti esiintymislavaa.  Emme pääse lähellekään lavan reunaa, yleisöä on jo puoli torillista.

Nyt se jymähtää. Lavalle astuu parikymmentä mustapukuista, kravatillista, valkopaitaista, uljasta nuorta miestä.

1252950403_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Kyltyyri, kyltyyri, kyltyyri - tuo huuto on Suomessa syyri. Vaan mikä se on se kyltyyri, kas siinäpä pulma on jyyri." Naapurikaupungin komeat vieraat esittävät Eino Leinon tekstiä.

Heinolan Lausuntapoikakuoro esittää suomalaista runoutta Arvo Salosta Eino Leinoon. Miehinen karheus saa huiman massavoiman ja kuoron koreografia on villin hauskaa. Jos kohta näiden miesten huumori on semmarimaisen kertakäyttöistä ja kulmikasta, niin vastapainoksi lopputulos tarjoaa ennenkuulumatonta miehistä runon tulkintaa, karskia, jäntevää, hauskan viihdyttävää samalla kertaa. Yleisö on haltioissaan.

Naapurikaupungissa osataan tuoda omatekoiset, hauskat tuomiset naapurille! Kiitos.


Musiikin hienostunut käyntikortti

Vielä on taideherkkua torilla jäljellä. Lahtelainen kuulu Nick Arse & The Arsenics asettuu lavalle.

1252964940_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onko tämä puhdasta proggista? Ainakin asiantuntematon musiikkikorvani niin luulisi& kuulisi.

Ismejä enemmän kuitenkin ihastelen sanojen sisällön kauneutta ja tarinan selkeyttä, musisoinnin kunnianhimoisuutta ja taidokkuutta. Laulajan hämmentävän kaunis, hillitty ääni kaikuu kauas torin toiselle laidalle, jonne olemme jo matkanneet, sanoistakin saa sinne asti täydellisesti selvää ja soitto soi ammattimaisen huolitellusti. Kansa mylvii ja ihastelee, toria ympäröivät kivitalot kaiuttavat ja korottavat hyväksynnän ansaitusti moniin potensseihin.

1252953031_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nick Arse & The Arsenics

Tässä meille Lahden uusi käyntikortti: uuden polven huippumuusikot ja kaunista rockia koko maailman kuultavaksi!

http://www.myspace.com/arsenicks



Haapio oli unohtua

Kotiin saavuttua piti pyörtää vielä takaisin ja taas menoksi. Oli miltei unohtua haapio. Matkaamme Satamaa kohti, Pro Puun toimitilojen aukiolle, jossa liekit lämmittävät haapaa ja sen sisällä terva kiehuu: sininen savu leijailee paikan yllä, katsojia ja haapion valmistajia ei aina edes erota savun lävitse. Pari katajaneulaista tervaista, höyryävää luutaaa voitelee haapion sisäpintaa..
1252951062_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puunkuokkijashamaanit Kari Kärkkäinen, Seppo Kalliokoski ja Matti Kurkela houkuttelevat haapion henkiä avukseen Lahden taidelauantain performanssissa Pro Puun -aukiolla.

Lämmin tervantuoksu täyttää uteliaat mielet, yleisö on kuin magian vallassa, tekijät puhelevat rauhallisesti herättelevänsä haapion hengen, yleisö kommentoi toisilleen kuiskaamalla.
Haapio? Haapapuusta kirveellä koverrettu tasapaksu kaukalo, josta vähitellen tervan ja lämmön avulla sekä haavan henkiä suostuttelemalla saadaan juustomainen olomuoto ja lopulta valmistetaan vesiajoneuvo muinaisen haapiovalmistusperinteen mukaisesti.

Vanhana kansanperinteenä kulkeutunut tieto haapion valmistuksesta on nyt meidän kaikkien nähtävänä, performanssina, mykistävänä kaikkien aistien kokemuksena.

Lahden taidelauantai on osaltamme päättynyt ja huipentunut  taiteentekemisen alkujuurille: shamaanien ja käsientaitajien ihmetekoihin.

 

http://www.propuu.fi/