Suomalaisen teatterin yksi sädehtivimmistä valojuovista loistaa tänään Lappeenrannan kaupunginteatterin yllä. Uutta vahvaa draamaa, tähän päivään pohdittua klassista Tsehovia ja valovoimaisia, vahvasti työhönsä heittäytyviä näyttämötaiteilijoita on kirkastamassa Lappeenrannasta teatterikaupunkia, jonne teatterin elämää suurempaa lumoa janoavien on pakko oitis kiiruhtaa.

1254589647_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olga- Sanna Kemppainen, Versinin -Seppo Kaisanlahti ja Irina- Ilona Pukkila

Valokuva: Aki Loponen

 

Tsehovia tässä ajassa
Y
läluokkaisen, hyvinkoulutetun, näennäisiin tavoitteisiinsa päässeen ihmisen ainainen kaipuu elämän arkitodellisuutta suuremmasta - itse elämästä - kuihtuu meissä kaikissa tunnistettavaksi raastavaksi rakkauden kaipuuksi, unelmien pettymyksiksi. Täyttymättömien toiveiden haaveissa, saavuttamattomuudessa soljumme läpi ihmiselomme.

Tuo tsehovilaisen klassinen, koskettava totuus ihmisestä on Kolmen sisaren  lappeenrantalaisesityksessä kirkkaasti läsnä, mutta saa Janne Saarakkalan ohjauksessa tähän päivään projisoituvan, elämänmahlaisen, vauhdikkaan, moneen ratkaisuyrityksiin uskaltautuvan ja meitä usuttavan, riemullisen jos kohta yhtäikaa surumielisen, seksuaalisesti rohkeanlatautuneen, tuoreen tulkinnan.

Monet Kolmen sisaren pieneen varuskuntakaupunkiin sijoittuvat ihmiset ja elämänsyke saavat uudenlaista aikalaisväriä: suuretkin yhteiskuntakoneiston osat lakkaavat olemasta ja tyhjentävät paikkakunnan toisensa jälkeen, lakeijamme  näyttävät tänään maahanmuuttajilta, seksuaalisuutemme on näkyvää, esineellistettyä, irvokasta, julkista, ahdistavaa ja usein ainut lohtumme. Klassinen teksti elää näissä ilmiöissä tätä päivää, mutta ei tosikosti alleviivaten, vaan huimana elämänrevyyiloitteluna meitä naurattaen, ajattelemaan salakavalan härnäävästi temmaten.

 

Näyttelijätyön huipulla

Henkilöohjaus on taitavasti löytänyt kohtauksille niiden päämäärät ja tekstin kokonaisuutta rakentavat teemat, sävyjen lukemattomat rikkaudet. Näyttelijöiden äärimmäisen saumaton yhteistyö on ajateltua, harjaannutettua, herkeämättömän läsnäolevaa ja heittäytyvää: katsojan on jo tulkinnan alkumetreillä pakko ja helppo antautua esityksen vietäväksi.

Roolitöinä Kolme sisarta on uljasta koettavaa, jokainen henkilötutkielma sisältöä, luonnetta täynnä. Omina päällimmäisinä kokemuksinani Ilona Pukkilan elämäniloinen Irina, moneen mielialaan yltävä, räiskyvä elämänliekki hulmuaa läpi esityksen valloittavana, raikkaana ja ehyenä, rakastettavana
, Sanna Kemppaisen tsehovilaisen hillitty Olga hämmentää hienovireisyydellään, sielukkaalla läsnäolollaan ja Sirja Sauroksen kulmikas Masa voimakkailla, pelottavan räjähtelevillä tunnelatauksillaan. Kiihkeä elämänjano yhdistää näitä sisaria, niin eriluonteisia kuin he ovatkin.
Ei ole ihme, että tuollaisen sisarkolmikon ympärille kasvaa pienen yhteisön elämän imu, tarkoitus ja tarpeet.
Reijo Kanervan sotilaslääkäri Tsebutykin kutoo hienon  näytelmän punaista kohtalonlankaa tsehovilaisen mestarillisesti, Seppo Kaisanlahti Versininsä miehisen ainutkertaisuuden pienin piirroin saavuttamattoman uskottavaksi ja Jarno Kolehmainen Kulygin -opettajansa tarkoin keinoin pedantiksi, naiviksi pikkusieluksi, Jussi Johnsson Tusenpach-paroninsa elämän sattumusten riipaisevaksi tutkielmaksi ja Samuli Punkka Andreinsa suvun toiveiden ja odotusten epäonnistuneeksi mitättömyydeksi, mutta oman itsensä rajat ja mahdollisuudet ylväästi ymmärtäväksi perheenjäseneksi.

On esityksellä muutama piiru vielä tarkennettavaakin: taustalla näyteltävä kaukaisen perspektiivin liike ei ole ihan löytänyt rytmiään, monen itsensä avaavan roolihahmon irroittelu on kovin kontroloimatonta tai putoaa tavanomaisen kyläkomedian poluille, muutamin kohdin näytelmän tunnelataus vielä katkeaa - onneksi heti käynnistyäkseen - ja joskus musiikki peittää turhaan tärkeän sanottavan.

Tarja Jaatisen skenografia on kekseliäs, visuaalisesti toimiva kokonaisuus, valot, äänet ja näyttämökoneisto pelaavat osaavasti.

1254633704_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valokuva: Aki Loponen

Lappeenrannan kaupunginteatterin Kolme sisarta käynnistää meissä elämäntarkoitus-pohdinnan: tulkinnan ajatuskaarissa ymmärrymme tajuamaan, miten jokaisella meistä on oikeus ja velvollisuus avata elämämme puuduttava tavanomaisuus kiihkeään todellisuuteen edes hetkeksi ja olla oma itsemme, palaa tulen rajun voiman lailla ja leikkiä kiihkeää elämän leikkiämme.Tsehov elää ja myllertää meissä!

 

 

 http://www.lappeenrannanteatteri.fi

 

Takapenkin katsojan huomio

Lahtelaisnurkkakohtaisesti tarkastellen Lappeenrannan teatteri-ilmiö on yllättävä: teatterin näytelmälinjasta vastaava teatterinjohtaja on kaksi vuotta sitten kiinnitetty, lahtelainen Jari Juutinen, Kolmen sisaren Masa -Sirja Sauros ja Irina - Ilona Pukkila ovat lahtelaislähtöisiä ja Olga - Sanna Kemppainen Orimattilasta kotoisin.