1258920743_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Paholainen, Vihreä ja Sininen (Ville Jalava, Matti Rantanen ja Suvi Salo). Valokuva:Tuija Laine

Onnellisuus ei ole mikään eletty kokemus, vaan päätös elää. Katsojalle on vapauttavaa ja suurta nautintoa seurata, kokea sekä vakuuttua pienen teatteri Olgan niin päiväntuoreista kuin ikiaikaisista ajatuksista - kiehtovasti toteutetusta näytelmästä ja sen monisisältöisestä, ihmislämpöisestä tulkinnasta.



Näytelmän Kadonnut Sinisiin Hiuksiin esityskokonaisuutta voi vain vilpittömästi ihastella. Tämän teatterilaadun moneen ilmaisutasoon ulottuva äänimaailma ja visuaalisuus ovat jo pyrkimyksenä ja toteutuksena nuoren taiteilijajoukon, näyttämötyön, teatteritekniikan ja ohjaajan mielikuvituksen rikastamaa, kansainvälistä teatteri-ilmaisua.

Miten tämäkin esitys muotoutui näin mukaansatempaavaksi, kiinnostavaksi? Olgalaisilla on ohjaajanaan kulttuurimonitoimivelho ja ihmistuntemisnero Lasse Kantola, jonka ajatusmaailma tällä kertaa antoi lapsille värikkäiden tapahtumien, hyvän ja pahan taisteluiden katkeamatonta juonen seuraamista väliin rystyt jännityksestä valkoisena ja meille aikuisille teologiaa, filosofiaa sekä etiikkaa mietemaailman varastot kukkuroilleen.


Itse näytelmän tarina pohjaa latvialaiseen kansansatuun, muoto on lähes legendamainen. Kertomuksen pääjuonne on oikeus olla erilainen, oma itsensä jo syntymästään. Tarinassa erilaisen lapsen vanhemmat hylkäävät
sinihiuksisena syntyneen lapsensa ja tämän  on itse lähdettävä etsimään totuutta, onnea, elämäntehtäväänsä. Tämä meillä ja monissa yhteisöissä vielä vallitseva klassinen eriarvoistusteema kulkee toiminnan kehyksenä, mutta varsinaisena ilmiasuna teksti ja puhe on suurten ajattelijoiden - maailmankirjallisuuden lyriikkaa, aforismeja, usein hämmästyttävän tuoreita kirjallisuusotteita - elämän totuuksia tulvillaan.


Näyttämökieli ja ajatukset vaikkapa enkeleistä: runsas lajitelma lainauksia niin enkelitutkija Olli Seppälältä, teologi Anselm Grunilta, Emily Dickinsonilta, Michelangelolta, Edgar Alan Poelta, Rainer Maria Rilkeltä, Katri Valalta, H.C Andersenilta, Shakespearelta  kuin... Kymmenien ajattelijoiden äänenpainot vyöryvät ja täyttävät näyttämön, dialogi on onnistunutta, jopa ylipursuavan rikas ja päätä pyörryttävä. Kirjallisena  ja dramaturgisena opinnäytteenä  tekstikokonaisuus täyttäisi jo monen yliopistollisen tutkimuksen korkeimmat kriteerit.

Omana katsojatulkintanani näytelmän teemassa hyvyys on yhtäkuin enkeliys. Hyväntekeminen on enkeliteko, hyvyys tarttuu, hyvyys leviää päätöksistä, teoista ja sanoista.

Sadun tasossa pieni seitsemänvuotias seuralaiseni puristui tiukasti käsivarteeni Ville Jalavan Paholaisen ja Noora Kalpion Pikku Piru -kaksikon astellessa aivan vierestämme alas näyttämölle tapahtumien kulkua muuttamaan. ”Kokokarrrvainen, sarrrrvipäinen, pukkisarvinen, haiseva hirrrviöjättiläinen! En pelkää, en pelkää", Helmi kuiskasi korvaani.

Jos olivat myös Saita mies, Jarkko Manninen ja kylmä Isä ,Jaro Kanerva pelottavia, niin ainakin ne sähköistivät kertomuksen tunnelman: paha ja pahuus kun on usein hyvyyttä monimuotoisempaa ja taatusti pelottavampaa.

Onneksi Suvi Salon  Sininen - hyvyyden ja vilpittömyyden taitavasti eläytyvä perikuva, Anne Behrmannin inhimillinen, näytelmän tärkeän avauksen hienosti virittävä Äiti ja Krista Jokelan Mummo sekä Kalle Heinosen hauskan sympaattinen Jumala nukke antoivat rauhan niin Vihreän (Matti Rantanen) kuin enkelien, perhosten, tanssivien käsien elämää ylläpitävään, kauniiseen näyttämöleikkiin ja turvaa pienelle katsojalle.

Eikä pieni merkitys ollut Niko Niemisen ja Ville Jalavan sinänsä tarinan teemasta irrallisilla henkeä haukkovan taidokkailla taikatempuillakaan: ne antoivat käsittämättömyydessään katetta ihmeiden olemassaoloon, enkeliteoille.

Yksi esityksen keskeinen voimalataus syntyi Ilmari Myllysen hiotusta, vivahteikkaasta musiikista ja kauniin koskettavista Heidi Aaltosen sensuelleista, väkevän tunnelmallisista lauluosuuksista: Maailmaan niin avaraan, iki-ihanan ranskalaislaulun herkkä tulkinta soi vieläkin mielialamaailmassani. Tarpeisto, lavastus, kampaukset, puvustus - laadukkaita ja onnistuneita kaikki.

Teatteri Olgan koko taiteilijakunta on lasten ja nuorten ohjaajaopiskelijoista koostuva ryhmä, jolle näin uniikki teatterityö antaa  erinomaisia valmiuksia ja työtapoja omaa ammattia varten,
nähdyn esityksen tuloksena paljon enemmänkin: ajattelun, tunteen ja onnellisuuden yksinkertaiset selkeät ohjeet meille kaikille ja kaikenikäisille.

Se on paljon teatteriesitykseltä.

 

 

Theatrum Olga

Kadonnut Sinisiin Hiuksiin

Kirjoittanut ja ohjannut: Lasse Kantola

Musiikki: Ilmari Myllynen ja Lahti Sinfonia

Tekniikka: Annina Heino, Aki Upari, Sini Vesikallio

Lavastus: Toni Korhonen

Tarpeisto: Minna Kytönen, Karoliina Syrjälä

Kampaukset: Koulutuskeskus Salpaus, hiusala

Rooleissa ja tehtävissä mukana:

Suvi Salo, Krista Jokela, Anne Behrmann, Jaro Kanerva, Niko Nieminen, Linda Pasanen, Asta Keskisaari, Taru Minkkinen, Janika Kolu, Johanna Särkkä, Saija Nipuli, Noora Janger, Kalle Heinonen, Miina Aaltonen, Sonja Salonen, Jarkko Manninen, Sini Viljamäki, Jenna Laine, Mira Viiru, Sanna Kilkki, Toni Usvaala, Ville Jalava, Noora Kalpio, Matti Rantanen, Heidi Aaltonen, Jesse Lepistö

 

 Theatrum Olga

Ahvenistonkatu 2

Jäljellä olevat esitykset:

26.11 (to) klo 10.00 ja 13.00

27.11.(pe) klo 19

Liput: 3 €

Esitys tarkoitettu yli 7-vuotiaille. Koko esitys tilattavissa (100 €).

Ennakkovaraukset puhelin  040-5594196 


http://minnakaroliina.blogit.fi/