1267690583_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aleksanterin teatteri eli  vanha Oopperatalo on tyylikäs,  monen teatteriesityksen koti. Tanssiteatteri Tsuumin kalevalainen ensi-ilta oli  näissä upeissa puitteissa.

 

Suurten teattereiden rinnalla maassamme toimii mielenkiintoisia  taidelaitoksia, joiden anti on usein paljon laitosteattereita mielenkiintoisempi, niiden ohjelmisto kun ei kulje perinteisiä teatterikaavoja pitkin.

Helsingissä kaksi tällaista teatteria on ehtinyt jo kymmenen vuoden ikään: tanssiteatteri Tsuumi ja musiikkiteatteri Kapsäkki, kumpikin osuuskuntaperiaatteella toimivia ammattilaisrymiä.

Näillä molemmilla oli juuri Kalevala-teemaan liittyvien näytelmiensä ensi-illat: Tsuumilla Samuli Nordbergin koreografiatyö Mahti ja Kapsäkissä Timo Parvelan Tuliterä-romaaniin tehty varhaisnuorille suunnattu musikaali.

Molemmat  muodostuivat energisiksi, katsojan kokemusmaailmaan mielenjääviksi teatteritapahtumiksi - lajissaan suomalaisen teatteritaiteen tämän päivän huipputöiksi.

 

 

Teatteri Tsuumin Mahti

1267679369_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tanssiteatteri Tsuumin kalevalainen Mahti on kansanmusiikin ja kansantanssin alkulähteiltä voimansa ammentava maailman luomisen, rakkauden hurman ja sen käynnistämän miesvoiman urotekojen, nerollisen monisävyinen, liikekielessään valloittavan persoonallinen, taitava, tämän ajan kilpalaulannan tanssillinen kavalkadi.

Sen visuaalinen ilme on häikäisevän hieno ja ehyt, kuin suurten freskojen kuvasarja maailman ja suomalaisuuden menneisyydestä, tulevaisuudestakin heijastuksineen, utuisine visioineen, valoineen ja varjoineen.

Tuo ikuinen neidonryöstäjien ja urotekojen, miesvoiman näyttämisen uho saa turhamaisuudessaan mittaamattomiksi paisuvia, älyttömiä tekoja, joista ei huumoria puutu. Suomalaismies – valssinaskelien kolmirytmikavioinen urho tai jazzahtava etnolähtöinen kaustisuros sekä rockaava sliippari kulkee ajasta toiseen tuon ikuisen rakkaus-pettymys -kiirastuliteemansa. Neitojen osa on olla mukana tässä elämän ja kuoleman tanhussa, kiihdyttää, viihdyttää, hurmata, synnyttää uutta:kalevainen Kultainen nainen vain miehen esineellistämä haavekuva. Siinä koko maailma.

1267679392_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Voi miten taitavasti vain pienellä liikkeellä tuon kaiken he ilmaisevat. Tai miten he koreografisesti rikkaasti rakennetulla liikekielellä juonet, tunnelmat, tunteen, ajatuksen voiman ja mahdin kertovat, meidät  mukaansa tempaavat.

Kaikki punoutuu kokonaisteokseksi monipolvisen sytyttävässä, elävästi synnytettävässä, hurmoksellisesti tulkitussa, moni-instrumenttisessa musiikissa.

Näyttämökuvan todellisuus ja virtuaalisuus on silmiä hivelevän herkkä ja kaunis, mielikuvituksellisuudessaan silti yksinkertaisen ehyt valoineen, rekvisiittoineen.

Mahti on teatterielämys, jonka kuvat ja poikkeuksellisen ilmaiseva liikekieli jäävät katsojan psyykeen ja tuntuvat  pitkään. Se on kansainvälinen, sisällöltään unohtumattoman tyylikäs huipputeatterituote maailmanlaajuisille areenoille tanssittavaksi.



Koreografia:
Samuli Nordberg
Sävellys
: Hannu Kella
Äänisuunnittelu: Antti Mäkelä
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Lavastus: Kaisa Salmi
Pukusuunnittelu: Elina Vättö
Rooleissa: Maria Kananen, Sampo Kerola, Hanna Korhonen, Ahto Koskitalo, Mikko Paloniemi, Virpi Juntti, Vera Tegelman ja Teppo Virtanen
Muusikot: Joakim Berghäll, Esko Järvelä, Hannu Kella, Jani Kivelä ja Jussi Nikula

Yhteistuotanto: Tsuumi, Tanssiteatteri Minimi ja Kalevalaseura-säätiö
Tuotanto Tsuumi
: Esa Turtiainen ja Annika Ihalainen

Valokuvat: Marko Mäkinen

www.tsuumi.com

Esitysarvio kirjoitettu 2.3.2010 esityksen pohjalta.

 

 

Tuliterä

1267689929_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Timo Parvelan Tuliterä on suosittu koululaisten kirja, oheislukemistojen ykkönen. Se pysähdyttää jatkuvaa jännitystä janoavat, sankaruutta palvovat, vauhtia ihannoivat ja loppumatonta toimintatarmoa uhkuvat varhaisnuoret kirjan äärelle hellittämättömän magneetin tavoin. Poikkeuksellista!

Tuliterän tarina
Ahti ja Ilmari ovat epätodennäköiset ystävykset, sillä niin erilaisia he ovat. Ahti on komea, kiivas ja hyväpuheinen. Ilmari taas on vähäsanainen ja vetäytyvä. Heitä kuitenkin yhdistää surullinen kohtalo: kummankin isä on vuotta aiemmin kadonnut. Pojat esiintyvät kevätjuhlassa. Kanteleensoitto päättyy katastrofiin, kun kesken Ahtin soolon rehtori vaipuu kaulaansa myöten koulun pihanurmeen. Jo sukupolvien ajan ovat Sammon vartijat varjelleet Sammon sirpaleita estääkseen Louhen koston ja säilyttääkseen maapallon elinkelpoisena. Pohjolan mahti on kuitenkin taas vahvistumassa ja Louhi aikoo koota Sammon uudelleen. Murusia etsiessään hän on keinoja kaihtamatta valmis tuhoamaan tieltään kaiken. Maailmaa uhkaa kuivuus, köyhyys ja lopulta auringon pimeneminen.Ilmari ja Ahti saavat tietää olevansa Sammon vartijoiden perillisiä. Isien kadottua on heidän vuoronsa. Apunaan Ilmarin neuvokas isosisko Anni, maaginen kannel sekä Väinämöisen miekka, Tuliterä, he lähtevät matkalle, josta riippuu koko maapallon kohtalo.

1267689378_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kapsäkin musikaali

Musiikkiteatteri Kapsäkille Tuliterän on dramatisoinut ja ohjannut Milko Lehto. Vauhdikas, jännittävä, fantasian lumoa, pelottavia hiisiä, ystävyyttä ja mystisyyttä täynnä oleva sekkailunäytelmä on tarinansa veroinen, valo-ja videonäyiltään alkuperäisteosta  täydentävä, mielettömän grazymenoinen, hauska ja äärimmäistä jännitystä tihkuva nuorisomusikaali, jonka ensimmäinen puolitoistatuntinen on suoranaista teatteri-ihmettä, nautintoa kaikenikäisille.

Ei vähiten Ahti-roolin tulkin Tuukka Vasaman osuvan, vastustamattoman tarkan, hauskan, uskottavan toden, persoonallisen naurun säestämän mukaansatempaavan symppishahmon ansiosta tai rehtorin – Jyri Lahtinen – mainion tyyppihahmottelun saati Ilmari-kaverin - Hermanni Rask - pikkupoikamaisen, yksinkertaisen koulupojan. Anni -Ida Becker - ja Saana - Kaisu Kurki - tuovat heräävän naismielenkiinnon poikien elämään: niin määräilevä vääpelimäinen käskyttäjä kuin sensuellisuutta herättävä naiseus rakentavat ystävyyden ja toveruuden ilmapiiriä kokoavasti, värittävästi.

1267692542_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ahti transsiunessa


Lukuisat joukkokohtaukset koulun kevätjuhlasta, puutarhajuhlista tai nuorten hauskat toverikeskustelut ovat herkullisesti oivallettuja, tarkkanäköisesti tarinaa rakentavia tuokiota, siirtävät katsojan hetkessä vaivatta tunnelmasta ja kihelmöivästä jännityksestä toiseen. Hiidet sekä pelottavana ryhmäjenginä että varsinkin hurjasti toteutettuina karvaisina ilmiasuina ovat ennennäkemättömän mielikuvituksellisia ja tehokkaita.

Esityksessä limittyvät taitavasti näyttelijäin ilmaisu sekä video- ja visiotekniikka: autolla ajo suurella taustakankaalla tempaa katsojat väkisin mukaan vauhtiin tai enteilevästi virtaava Tuonelanjoki luo tehokkaasti suorastaan kalmamaisen pelottavan tunnelman.



Tarina katkesi

1267690972_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vielä väliajalla jännitys oli hellittämätöntä.

Puoliajan jälkeen alkoi kaikki edelläkuvailtu, nuoren innostuneen yleisön suorastaan ahmimalla vastaanottama fantasiaseikkailu hajota. Se mureni miltei tuusannuuskaksi. Miksi?

Äärimmäinen tuhon, kuoleman, Tuonelan, moottoripyöräjengien ja salaisten kaivosten, henkilöiden, hiisien ja ystävyyksien sekä henkilökuvien rakennelma muuttui torsoiksi, tosikoiksi, ulkoa ohjatuiksi, ymppäämällä ympätyiksi, mielenkiinnottomiksi tapahtumiksi. Oli kuin esitys ei millään jauhamisellaankaan pääsisi loppuunsa, velloi ja velloi, jauhoi jauhamistaan. Ja se tarinan tärkein kantava sävel – huumori ja sen mukana inhimillisyys, ystävyyden voima – katosi kokonaan. Suuri moka dramaturgialle ja koko esitykselle!

Elävä musiikki huikaisevine sävelmaailmoineen, muusikkoineen, syntetisaattoreineen, instrumentteineen toimi koko esityksen vahvana sydämenä ja tehovoimana: mallikas soitto hienojen soolojen, joukkolaulujen kautta aina heviin saakka oli jo sinänsä nautittavaa kuultavaa ja katsottavaa.

Tällaisen rohkean ja fantasiarikkaan nuorisomusikaalin uhkayritys on  kunnioitettava teatteriteko. Ensimmäinen puoliaika oli teatteritaiteen herkkua. Voisiko toisen puoliajan jättää kokonaan katsomatta (ja näyttelemättä) – mietimme ja harmistuneina aprikoimme.




Teksti - Timo Parvela
Dramatisointi ja ohjaus - Milko Lehto
Sävellys - Marko Puro
Puku- ja lavastesuunnittelu - Mimmi Resman
Valo- ja videosuunnittelu - Pietu Pietiäinen
Maskeerauksen suunnittelu - Riikka Virtanen
Äänisuunnittelu - Jan Noponen, Tommi Lindell
Lavasterakennus - Erkki Niinimäki
Pukujen 
toteutus - Maija Tuohino, Tessa Sadik-Ogli, Johanna Laurikainen
Ääniajo - Jan Noponen
Valoajot - Pietu Pietiäinen, Lauri Lundahl, Veronica Nuutinen
Ohjaajan assistentti - Ninni Parviainen
Tuottajat - Petri Pöyhönen, Reetta Ristimäki, Taru Kirves
Kuva - Lauri Lundahl
Graafinen suunnittelu - Jussi Kaakinen
 

Esiintyjät:
Tuukka Vasama, Hermanni Rask, Ida Backer, Kaisu Kurki, Lotta Kuusisto, Petja Lähde, Veera Railio, Jyri Lahtinen, Yrjänä Sauros, Tommi Lindell, Marko Puro

Inari Sirola, Emilia Tuovila, Siru Rissanen, Minna Marjanen, Tiina Björk,
Milka Pajukallio, Kaisla Ollila

 

http://www.kapsakki.fi/tulitera/

Esitysarvio 3.3.2010 esityksestä.