1296784721_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lahden Lyseon lukion rehtori  Tero Matkaniemi  väitöstilaisuus on Itä-Suomen Yliopistossa, Joensuussa  5.2.2011 historiassa, aiheesta “Kuopiolainen uinti paikallisena ja kansallisena kansalaistoiminnan ilmiönä. Toimijakentän, tavoitteellisuuden ja toimintaympäristön muutokset vuosina 1904–1979”

Lahen uutisia onnittelee!

Tero Matkaniemi on syntynyt vuonna 1972 Iisalmessa. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta vuonna 1991. Matkaniemi on valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1999 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 2004 Joensuun yliopistosta.

 

Tero Matkaniemi:

Italialais-ruotsalainen Gustaf Mauritz Pauli asui vuonna1829 Tukholmassa, jossa hän kaksi vuotta aiemmin oli ollut jäsenenä uimaseurassa. Siellä hän laati uimaoppaan, jonka tarkoituksena oli toimia ohjeena varsinkin uimakoulujen opettajille. Gustaf Mauritz.Pauli oli myös suomalaisen uinnin varhainen vaikuttaja. Hän oli ollut muun muassa aktiivisesti mukana kehittämässä uimapromootiota. Pauli perusti HelItsinkiin vuonna 1830 Suomen ensimmäisen voimistelu- ja uimakoulun,

Kylpyläkulttuurin, uinnin ja hengenpelastuksen virtaukset kulkeutuivat yläluokkaisten, ruotsinkieleisten miesten mukana Kuopioon Helsingistä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kuopiolainen uinti organisoitui pysyväksi seuratoiminnaksi vuonna 1904, jolloin kaupunkiin perustettiin uinnin lajiseura, Kuopion Uimaseura (KuUS).

Urheilun merkitys korostui etenkin sosiaalisuuden ja aktiivisuuden lisääntymisessä, joka puolestaan yhdisti eri alueiden ja yhteiskuntaluokkien ihmisiä. Urheiluseurat ovat usein olleet ensimmäisiä sosiaalisia muodostumia, jotka kiinnostivat etenkin nuorisoa. Urheiluliike käytti myös nopeasti hyväkseen uusia kommunikaatiomuotoja. Se opetti nuorisoa matkustamaan ja tutustumaan uusiin paikkakuntiin.

Kilpailullisuudestaan huolimatta urheilu on kuitenkin luonut juuri senkaltaista yhteisöllisyyttä, jota paikalliset ja kansalliset yksiköt ovat kaivanneet teollisen yhteiskunnan murroksessa. Urheilulla on ollut sosiaalisesti integroivan vaikutuksen lisäksi myös luokkaluonteensa eri yhteiskunnissa. Ruotsissa, josta suomalainen uinti on saanut runsaasti vaikutteita, esimerkiksi uinti oli 1800-luvun lopulla tyypillinen keskiluokan urheilumuoto. Sääty-yhteiskunnan luokkajako vaikutti selvästi kuopiolaisen uinnin toimijakenttään Suomen itsenäistymisen vuosiin asti. Jäsenmäärän hidas kohoaminen johtui osaltaan uinnin yläluokkaisuudesta, jota työväestö vieroksui. Uintitoimijoiden määrän hitaaseen kasvuun syynä oli myös se, että uintia kammoksuttiin yleisesti vedenpelon vuoksi.


Kuopio sisämaan uintikeskus

1296787635_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuopiossa ja sen lähiympäristössä on rantaviivaa lähes 2500 kilometriä.

Maantieteellisesti Kuopio kuuluu alueeseen, jolle on tyypillistä vesistöjen runsaus. Lukuisten järvien olemassaolo loi edellytyksiä uintikulttuurin kehitykselle. Kaupungin keskustan läheisyydessä sijaitsevasta Väinölänniemestä kehittyi 1800-luvun lopulla matkailijoiden suosima kohde kylpylöineen, ja sinne rakennettiin myös uimalaitos. Uinnin kansallisena kuvana voi todeta, että Kuopio oli valtakunnallisesti merkittävä uintikaupunki vuosina 1904–1944.

 

Raittiusaatekin uimaseurojen synnyttäjänä

Raittiuskysymyksen korostuneisuus tarjosi hyvät mahdollisuudet uimaseuratyön kehittämiselle. Seuratoiminnan keskeisenä tavoitteena oli tarjota lapsille, nuorille ja myös aikuisille tekemistä, joka ainakin jossakin määrin voisi edistää raittiutta. Helsingfors Simsällskapin (HSS, perustettu vuonna 1887) ja sisämaan ensimmäisen uimaseuran, Kuopion Uimaseuran (KuUS, 1904),lisäksi muita vanhoja  aktiivisesti toimineita uimaseuroja olivat Vaasan (VUS-VSS, 1902), Tampereen (TaUS, 1904), Oulun (OUS, 1905) ja Kotkan (KoUS, 1905) uimaseurat.

 

Kansanvalistusseura & fennomania, suojeluskunnat, jääkäriliike

Urheilu- ja liikuntatapahtumat tulivat Suomessa osaksi kansallista herätystä ja sitä tukevaa kansanjuhlatoimintaa 1870-luvulla. Kansanvalistusseuralla oli osuutensa liikunnan leviämisessä. Vuoden 1884 juhlakokouksessa ruumiinharjoitukset tulivat esille kokouksen käsitellessä kansanjuhlien järjestämistä, koska seura halusi uutta sisältöä kansanjuhliinsa. Kuopiolainen maisteri Bruno Granit-Ilmoniemi katsoi, että ihmisiä oli kehitettävä kaikin tavoin, myös fyysisesti eikä pelkästään henkisesti. Kuopiolaisen organisoidun uinnin juuret johtavat yhtäältä fennomaniaan, jonka kansanvalistukselliset ajatukset kulkeutuivat Pohjois-Savon sivistyneistön keskuuteen 1800-luvun jälkipuoliskolla.

1296788093_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tahko Pihkala, pesäpallon, jääkäriliikkeen ja valkoisen urheilun mies

Valkoisessa Suomessa uinnin tehtävänä oli 1920–1930-luvuilla osaltaan kasvattaa maanpuolustuskelpoisia, karaistuneita miehiä, ryhdikkäitä kunnon kansalaisia. Vallalla oli käsitys, että sotilaiden fyysinen kunto ratkaisee sodan lopputuloksen. Kuopiossa vahvasti toimineen suojeluskuntauinnin merkitys porvarillisen uinnin kannalta oli hyödyllinen: suojeluskuntauinti toimi väylänä uimaseuran kilpailu- ja muuhun toimintaan. Kuopiolaisen uinnin toimijakenttä ei rajoittunut 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä pelkästään uimaseuraan eikä  kansalaistoimintoihin, vaan paikallista uintikulttuuria edustivat myöhemmin 1920-luvulta lähtien myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto, puolustusvoimat ja suojeluskunta.

Pohjois-Savon suojeluskuntatyön itseoikeutettu johtaja oli toimitusjohtaja A. H. Saastamoinen (1886–1932), KuUS:lle velkoja anteeksi antanut teollisuusmies, jolla oli läheiset suhteet liikkeen keskusjohtoon Helsinkiin. Koko jääkärivärväyksen ajan Saastamoisella oli tapana tehdä aktivistien ydinjoukkoon kuuluneiden kanssa viikonloppumatkoja maaseudulle. Useimmiten mukana oli isännöitsijä Oskar Larsson. Ydinjoukkoon kuului myös Hannes Saarinen. Näillä retkillä selvitettiin uskotuille piireille toiminnan tarkoitusperiä ja solmittiin uusia suhteita. Saastamoisella oli myös läheinen kosketus jääkäriliikkeen johtoon Tukholman valtuuskuntaa myöten, joten hän oli hyvin selvillä vapautusliikkeen kehityksestä.

 

 Kunnallispoliitikot joka yhdistyksessä

Kuopiolaisen uinnin varhaisten toimijoiden vaikutusvaltaisuus ilmeni muun muassa siinä, että useat heistä olivat kunnan valtuusmiehiä, yhtä aikaa useiden yhdistysten johtotehtävissä. Heidän käsissään oli myös merkittäviä kunnan luottamustehtäviä. Samat henkilöt kuuluivat moniin eri yhdistyksiin, eikä kyse ollut pelkästään johtohenkilöistä vaan myös rivijäsenistä. Toimijoiden verkostoituminen monelle tasolle ja moneen suuntaan ilmeni myös Kuopiossa kansalaistoimintojen alkuvaiheessa.


 Filantrooppiset ajatukset saapuvat Suomeen ja Kuopioon

  1296789085_img-d41d8cd98f00b204e9800998e                        

Toiminnan taustalla olivat myös yleismaailmalliset filantrooppiset arvot. Muiden kaupunkilaisten tapaan myös kuopiolaiset elivät 1900-luvun alussa tiukan säätyjakoisessa yhteiskunnassa. Jokainen tiesi paikkansa, arvonsa ja roolinsa luonnollisena pidetyssä säätyjen järjestelmässä. Johtokunnan jäsenten ja muiden aikuisten seuraan kiinnittymisellä oli siten muut kuin omaan uintiharrastukseen liittyvät motiivit. Heidän toimintaansa ohjasi filantropian aate, jonka mukaisesti he halusivat saatella uimataitoa kaikkiin kansankerroksiin ja mahdollisimman laajalti myös ympäristöön. Uinnin tärkeänä motiivina oli siis filantrooppinen arvopohja, jossa yläluokkaiset miehet halusivat saattaa uimataitoa tavallisen kansan, erityisesti nuorten, keskuuteen. Osaltaan filantrooppinen arvopohja merkitsi alempien yhteiskuntaluokkien hallintaa. Kansalaisyhteiskunnan kehittyminen uinnin ympärille oli suhteellisen hidas ja aluksi vaivalloinen prosessi.

 

Uimaopetus

1296787245_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuopion Väinölänniemen uimala 1929

Uimataito oli Suomessa 1900-luvun alkupuolella vielä harvinaista. Kuopiossa kansalaisten uimataidon kehittymistä toivottiin kuitenkin käytännön syistä. Kuopion Uimaseuran synty ajoittui aikaan, jolloin Suomessa oltiin korostuneesti ja aiheellisesti huolestuneita lukuisista hukkumiskuolemista. Siksi uimataidon merkityksen korostamisesta olikin muodostunut KuUS:n keskeisin tehtävä.Seuran ensimmäisissä säännöissä toimintaa ohjattiin siten, että ”(…) seuran tarkoituksena on sopivalla tavalla koettaa edistää uimataitoa ja saada opetetuksi ja levitetyksi neuvoja hukkuneiden henkiin pelastamiseksi sekä aikaansaada yhtenäisyyttä ja yksimielisyyttä pyrinnöissä tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi”.

Toimintansa alusta lähtien Kuopion Uimaseura järjesti ilmaisia uimanäytöksiä, joiden katsottiin olevan parasta mainosta uinnille. Näiden uimanäytösten laajempaakaan merkitystä ei voi väheksyä, sillä niitä pääsivät seuraamaan tuhannet työläiskotien lapset ja nuoret. Uimaopetus oli toiminnan perusta, jonka pohjalle haluttiin rakentaa tavoitteellista kilpauintiseuraa.

 

Kilpauinti ja vesipallo

Kilpaurheilu voimistui Suomessa varsinkin vuoden 1912 jälkeen, jolloin kuopiolaissyntyinen Hannes Kolehmainen menestyi Tukholman olympialaisissa. Tukholman olympiakisat vuonna 1912 muodostuivat ”suomalaisten nationalistiseksi demonstraatioksi ja tietynlaiseksi kansallisen kyvyn näytöstilaisuudeksi emämaa Venäjään päin”. ”Tänä iltana saamme nähdä kesän valtaisimman uintitapauksen Kuopion liikkeiden ja virastojen väliset puulaakiuinnit.”

1296790337_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuopion Uimaseuran vesipallojoukkue on vieläkin voimissaan.

Suomalaisessa uinnissa kilpailtiin seuran, piirin ja Suomen mestaruuksista. 1920- ja 1930-luvuilla pyrittiin yhä selvemmin kansainvälisten huippu-uimareiden löytämiseen. Uintia lähellä oli myös vesipallo, jonka Suomen mestaruussarja käynnistyi vuonna 1908. Vesipallon aseman nouseminen ja joukkueen kokoaminen KuUS:ssa oli tyypillinen vaihe organisaatiolle, joka alkoi hiljalleen kasvaa. Vesipallossa Kuopion Uimaseura otteli alkuajoista lähtien ulkopaikkakuntalaisia joukkueita vastaan.

 

Seuratoiminnan monipuolisuutta

Seurojen järjestökulttuurista kytkentää osoittivat useat esimerkit: monella urheiluseuralla oli laulukuoronsa, soittokuntansa sekä lausunta- ja näytelmäkerhonsa, joiden valmistelussa tehtiin yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa. Urheiluseurat pitivät iltamia ja tekivät huviretkiä. Sitä mukaa, kun kansalaistoiminnan piirissä ylipäätään omaksuttiin yhteisöllisiä ihanteita ja käyttäytymismalleja, niitä omaksuttiin myös urheiluseuroissa. Yleisesti voi todeta, että ajan henki vaikutti seurojen toimintatapoihin, mutta ei niiden toimintaan.


Saunan korvike, hauska ajankuva

”Kuopiolainen Ukko-Vorsteeni”, keksi saunalle korvikkeen: ”Tämä kaikkea hyvää harrastava mies hänkin, tuskitteli sitä, ettei uimalaitoksen käytettävissä ollut omaa saunaa, ja eräässä promootiossa, jossa uimakandidastteja ja uimamaistereita vihittävinä oli lukuisia lapsiakin, hän tarjosi uijille – oli syyspuoli ja ilma erittäin kolea – pienestä, noin 100 gramman vetoisesta pullosta tilkan konjakkia kuumassa vedessä (…) saunanasemasta, kuten hän itse lausui.”

 

 

 Myöhempien uintiaikojen pari dokumenttia

Sotilaiden uintikisassa voittoon ui Helsingin Työväen Uimareiden Väinö Leskinen, vuosien 1968–1970 toinen kauppa- ja teollisuusministeri ja vuosien 1970–1971 ulkoasiainministeri. Väinö Leskinen oli välirauhan aikaan Kuopion seudulla palvelemassa autojoukoissa, ja KuUS:n kilpailu sopi Antwerpenin vuoden 1937 työläisolympialaisten voittajan ohjelmaan.

 

2010681.jpg

Paavo Lipponen oli pitkään ja vielä 1960 -luvulla Kuopion Uimaseuran jäsen sekä pelasi aktiivisesti muutaman vuoden vesipalloa. Kuopion uimaseuran polittiseen tilanteeseeen hän neuvotteli sopuratkaisun: uimaseuran johtokuntaan 1960 -luvun voimakkaitten keskusjärjestöjen kilvoittelutilassa sovittiin valittavaksi aina kaksi sosialidemokraattia. Hänen toinen uimaseuransa on Uimaseura Kuhat.

 

 

 

.


 1288722006_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lahden Kalevan Masters-uimarit Ari Ailio, Janne Virtanen, Tommy Rundgren ja Tero Matkaniemi kauhoivat Maailman ennätyksen 4 x 100 metrin vapaauintiviestissä syksyllä 2010 Kuopion Uimahallissa.

Nykyisin suomalainen uinti on vähemmän kytköksissä politiikkaan. Suomen Uimaliitto katto-organisaationa ei lajittele seuroja TULli- tai SVULlilaisiin.


Uinnin kansalaistoiminta tarjosi uinnista kiinnostuneille väylän sääty-yhteiskunnasta erkaantumiselle, joten toiminnalla oli oma roolinsa myös kansalaisyhteiskunnan syntymisessä. Toista maailmansotaa edeltäneinä vuosina uinnissa aktiivisten henkilöiden määrä oli vielä varsin vähäinen. FL Tero Matkaniemen Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että uinnin ”toiminnallisen eliitin” aktiivinen verkostoituminen vaikutti huomattavasti liikunnan kansalaistoiminnan paikalliseen kehitykseen, sillä useat aktiiveista olivat tärkeitä vaikuttajia monissa urheilujärjestöissä.


http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0290-0/urn_isbn_978-952-61-0290-0.pdf