Hämeenlinnan Taidemuseo on suomalaisen taiteen museosuosikkini. Sinne pistäytyminen vähintään aina silloin kun elonkulun askelet edes vähänkin sivuavat Hämeenlinnaa on jo suoranainen kulttuurinen velvollisuus. 

Tällä kertaa käynti ylsi hurmaavaan taideherkutteluun, kun nuo samat mielenlumoavat, mielialaa yhtaikaa rauhoittavat ja virkistävät Carl Gustav Hellqvistin Tyttö kukkivalla niityllä, Albert Edelfeltin Pariisitar, Eero Järnefeltin Heinäkuun päivä ja Rantamaisema tai Wilho Sjöströmin Tanssijatar ja Aarne Nopsasen Perhe -maalaukset oli muotoiltu jaloon sisällölliseen uuseloonsa, monet yli sadanvuoden takaiseen tunnelmaansa pienimuotoiseksi elegantiksi draamaksi, inspiroiduiksi episodeiksi teosten hengessä ja aikakaudessa kahden suurenmoisesti eläytyvän näyttelijättären voimin.

Taidevartin pituisessa tuokiossa roolihahmoina Jenna Toivonen ja Katja Menzel-Lahtinen loihtivat vastustamattoman sensuelleja, herkkiä tunnelmia ja henkilökuvia niin suomalaisesta sadanvuoden takaisesta sunnuntaimaalaismaiseman rauhasta kuin taiteilijain pariisilais-cancanin rytmihehkusta tai pienen perheen lapsenlämpöisestä menneitten aikojen arjestakin.

Taiteenkokijalle unohtumattoman onnistunut uusimuotoinen museoelämys.

http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/

 

http://tarmon.vuodatus.net/blog/1320345/naapurikaupunkiin-oppimaan/

 

http://tarmon.vuodatus.net/blog/1641570/aikamme-suuri-taiteilija/

 

 

Hämeenlinnan teatterin riemua kaikenikäisille

Käsikirjoitus Heikki Salo  Ohjaus Sirkku Peltola  Koreografia Timo Saari  Musiikki  Safka Pekkonen

Rooleissa:  Aku Hirviniemi, Ilkka Koivula, Liisa Peltonen, Jani Koskinen, Lasse Sandberg, Harri Ekonen, Raimo Viitanen, Johanna Reilin, Katariina Kuisma, Jimi Kettunen (break dance), Kimmo Korpela (break dance)

Valokuva Terho Aalto

Heikki Salon Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö, tuo suomalaiseen tämänpäivän hektisen toivottomaan, polttavaan murrosikään, rauhattomaan nuoruuteen sijoittuva ja sitä samalla menneen aikojen kiltin tottelevaisuuden urheilulliseen, isänmaallisuushistorialliseen, aikuisten käskyttämään ilmapiiriin heijastava teksti on hurjuudessaan, juonenkäänteiltään ja mielikuvituksellisen herpaannuttamattomissa tapahtumissaan, modernissakin liikunnallisuudessaan ja sisällöllisessä koskettavuudessaan suomalaisen nykydraaman kärkiteos. Sitä se on myös Hämeenlinnan teatterissa Sirkku Peltolan ohjaamassa, rikkaan vitaalisessa, ähkyvän voimallisessa ja raikkaan puhtaasti tulkitun heräävän rakkauden virityksessä. 

Tasokkaista roolitöistä huikeimpana loistaa Aku Hirviniemen tulkitsema Ilimari Jauhiaanen - tarinan kaksitoistavuotias murrosikäinen, omien vanhempiensa perhetragedian varjon kahlitsema, näyttelijätyönä taitavasti luonteva, komediallisesti, hiuskarvan tarkkaan tutkittu, sisäistynyt roolityö. Rakastettava ihmisalku riemastuttaa avautumisellaan, herkkyydellään liikutukseen saakka yhtenä suomalaisteattereiden näytäntövuoden uljaimmista näyttelijätöistä komediantajuisuudellaan, sisällölliseltä moniulottuvaisuudellaan ja koskettavuudellaan.

Ohjauksen ja tekijöiden kokonaisoivalluksen tuloksena esityksen laitosteatterissa harvinainen näyttämöntäysi maagisen kiinnostava tunnelmalataus suorastaan väreilee katsomoon kautta koko esityksen väliin vakavoittaen katsojan vaikkapa menneisyyden kansalaissodan takautumineen tai perhetragediaselvittelyineen, mutta enimmiltä osiltaan imaisten hauskuudellaan mukaansa voimallisen liikunnalliseen imaisuunsa, näyttämöakrobatiaansa, farssiinsakin.

Teräksinen takavyö on koko kansan, pienten ja suurten katselijain kaikkiruokaista, rukiista teatterileipää näyttämöllisessä tuoreudessaan, ainutlaatuisessa iskevyydessään, tulkinnallisessa tasokkuuudessaan, hauskuudessaan ja viihteellisessä maittavuudessaan.

Näyttämötoteutuksesta ja sen näyttelijätyöstä syntyy tähän päivään ankkuroitu nuorten todellisuus, jota jopa fakkiaikuinenkin pystyy analysoimaan – ehkä jotain keskeistä sen ikiaikaisesta, puhtaanraikkaasta nuoruuden heräävästä onnentunteestakin jälleen tavoittamaan.

 

PS  Esitysarvio on kirjoitettu 7.4.2011, jolloin meillä oli viimeinkin onni päästä tämä loppuunmyytyjen näytäntöjen esitys kokemaan.

 

http://www.hmlteatteri.fi/1821

Artikkelin kuvamateriaali Alma Median Vuodatuksen 30.6.2012 kaatusmiskatastrofin jälkeen ei vastaa palautettuna alkuperäisen artikkelin kuvien kokoa ja laatua.