Artikkelin kuvitus tuhoutui Alma Median katastrofissa 30.8.2012 ja sitä konstruoidaan uudelleen kuluvan loppuvuoden aikana.



Lahden kansanopiston oven yläpuolelle on hakattu teesi: Elämän totuutta etsi. Tänään kansanopiston teatterilinjan esitys Alkemisti avaa tuon lauseen uusimman filosofian avaimin. Opiston vuosisadanikäisessä kaiken kokeneessa salissa saamme kunnian uuden tanssin yhtä aikaa plastiseen ja vereslihaiseen, antaumuksella ja energisen heittäytyvällä, nuoruuden vilpittömyydellä esittämään tanssiinkutsuun - ihmiselämän olennaisuutta, toiseutta selvittämään ja hiukkasen ymmärtämäänkin.



 

 

Ajattelemisen uusi tapa

Kansanopiston Alkemisti etsii levinaslaista totuutta ihmisestä. Sen sanoma on kehonkielistä. Kahdeksantoista kehon milloin  luontaisen kiinteästä ja plastisesta, milloin rujon harjaantumattoman lihakkaasta muotoutumasta sinkoutuvat ääneen mumistut ajatusimpulssit, laulunpätkät, huimat hallitut hyppyloikat katsomoon ja kohta sieltä pois. Väliin lämpimät sydäntäyteiset sylit kietoutuvat pusertuen kasvokkain toisiinsa, milloin taas asemoidun pitkä etäisyys ja katseen ylläpitämä hellittämätön voima kantaa salin päästä päähän katsojankin vangiten - tuota kaikkea ja enemmänkin inhimillisen elämän variaatioissa, rytmissä ja epärytmissä, sekasotkussa suuren tilan täyttävässä liikkuvassa ihmiskehojen elämänmyllyssä. Yhtä aikaa elävä kaukainen illuusio tai kolmekymmentäkuusijalkainen lattiaa rummuttava tuhatjalkaiseksi kumuloitunut tunnemyrsky tai yleisön syliin syöksyvä hiestä märkä, hienhajuinen, hengenahdistukseen saakka pakahtuva, läkähdyttävä näyttelijä, toinenkin. Hyperimpulssitempoinen, koko ajan elämänvoimainen, täysin sieluin ja kehoin heittäytyvä, eläytyvä, hämmentävä, ajatteluun johdattava tapahtuma, ennakkoluulottoman tyylitön tyylissään, vaan sitäkin väkevämpi, hurmioittavampi, liikkuvan voimakas fyysinen ja henkinen kokemus. Kehon liike on eettisen ajattelun perusta - olin oivaltavinani.

 

Levinaslaboratorio

Esitys vakuutti skeptikko-minutkin todistamalla Emmanuel Levinasin, tuon alkuaan Liettuanjuutalaisen, elämän ja kuolemanvuorottelun kokeneen natsisaksan kuolemanleirin vangin, ranskalaisen filosofin pääteorian:  ainoa totuus on ihmiskasvojen ainutkertaisuuden kokemisen merkitsevyys. 

Esittäjien katsekontaktit myös suoraan yleisöön tavoittivat taitavasti katsojan. Itse huomasin seuraavani luontaisesti juuri itseeni katsekontaktin löytänyttä näyttelijää, hänen kasvojaan, jännitin hänen hyppyjään, haltioiduin hänen hurjissa nostoissaan, eläydyin hänen tunnekuohuissaan ja odotin uutta katsetta, muut näyttelijät mielenkiinnostani häivyttäen. Olin kuin olisin ollut vastuussa hänestä koko esityksen ajan. Kasvot kutsuivat keskusteluun jo ennen sanottua sanaa. Omat kasvoni kutsuivat vastaukseen ja etsivät näyttelijää koko ajan. En osannut jäädä hurjassa menossa vain objektiksi. En voinut kätkeytyä vain katsojaksi, poissaolevaksi enkä kieltäytyä tanssiinkutsusta. Outo, uusi tunne valtasi minut tässä kansanopistolaisten levinaslaboratoriossa.

Tanssin esteettis-tekninen tekeminen on tästä taiteesta kaukana. Perinteisen taidekäsityksen estetiikan asema on Alkemistissa kokenut täydellisen haaksirikon. Kokeellinen teatterityö, kuvataiteellinen performanssiko? Ei, tämä ei ole mikään juonellinen esitys mistään, eikä mistään ennen esitetystä, vaan kuva sellaisesta keholla avautuvasta ja asenteellisuudesta riisutusta, puhdistuvasta maailmasta, jossa mielekkyyttä ja elämän merkitystä on mahdollista ratkaista. Filosofinen ja eettinen puheenvuoro.

 

ALKEMISTI

Lahden kansanopiston teatterikoulutus I

Koreografia Meri-Tuuli Risberg, toinen ohjaaja Lassi Alhorinne

Esittäjät  Miika Alatupa, Katariina Havukainen, Sara-Maria Heinonen, Jani Hämäläinen, Jutta Järvinen, Juho Keränen, Emil Kihlström, Veera Kopsala, Petri Korhonen, Veera Lehtinen, Alli Mattila, Mikael Pelto, Veera Pulkkinen, Milla-Mari Pylkkänen, Menni Renvall, Heikki Ranta, Sonja Salminen sekä Arttu Uuranmäki

Lisä esityksestä: http://www.lahdenkansanopisto.fi/