Lahden taidemuseossa on nähtävillä koko kevään ajan omintakeisen puhutteleva valtakunta - Ekolandia. Se on tavalliselle kansalaisellekin tajuttava, hauska ja samalla syvällinen mahdollisuus haistella ja kuulostella elinympäristömme, maailmamme tulevaisuutta kymmenien, satojen vuosien päähän.

 

Maan matkamuistoja  Anni Rapinoja 2011:  "Tämän teoksen olen koonnut eri puolilta maapalloa pienistä usein hyvinkin huomaamattomista roskista.Tästä muotoutuu päättymätön globaali tarina. Työ on kestänyt jo vuosia ja toivottavasti tulee vielä jatkumaan kauan. Näillä pienillä roskilla kyseenalaistan mielessäni asioiden merkityksiä ja tärkeysjärjestystä; kivet, fossiilit, kotilot, papanat, levät, höyhenet, siemenet..."

Käynti Ekolandiassa antaa jo nyt sormenpäillemme ja silmiemme verkkokalvolle tuntumaa siitä, mikä meitä ihmisiä ympäröi, mikä meidän elämäntouhumme täyttää ja mihin ihmisen luomaan ja keksimään me viimein vääjäämättä hukumme tai minkälaista kauneutta on pelastuksenamme ja lohdutuksenamme.

Näyttelyn sanoma on valoisa: maapallolle ja sen pelastumiselle ylivertaisessa ratkaisuasemassa olevalle ihmiselle Ekolandia antaa uuden elämän mahdollisuuksia ja esittelee vielä jäljelläolevia monenlaisia, toiveikkaita ajatuksia nähdä tulevaisuuteen hieman kauemmas tästä kuluttamisemme autuusmerestä ja tarttua tuon kulutusmeren pelastusrenkaisiin, loihtia niitä elintapaamme lisää. Lahtelaisena ainutkertaisuutena, esteettisenä ja ajatuksellisena kokemuksena näyttely kirjoittaa komean taidehistorian uuden alkulehden suomalaiseen muotoiluun ja taideajatteluun.

Kulutuskeskeinen maailmamme - näyttelyn yleisöä Isko Lappalaisen ja Mikko Murtosen luoman tuolikollaasin ympärillä

Poisheitetyn, roskan, muodittoman tavarapaljouden uusi elämä on yksi tapa pysähdyttää taukoamaton tavarasaasteemme, tehdä erilaista esteettistä ja käytännöllistä käyttötavaraa tuosta haaskuun täyttävästä maailmastamme.

Triangeli  Annamari Niskanen 2012                                                                                                                                                                                                                                         Lahden Muotoiluinstituutissa järjestetyn suunnittelukilpailun satoa

Pikkusieväkin puhuttaa. Valaisin uusiokäyttöisesti vaateripustimista, istuimia parista rikkoutuneesta tai muodista pudonneesta tuolista uudelleen kokoillen ja muotoillen takaisin käyttöön.

 

Metamorphosis   Lassi Alestalo, Liisa Poskiparta ja Dima Kaartinen  2009, Lahden Muotoiluinstituutin huonekalumuotoilijaopiskelijoiden suunnittelemat ja Martelan toteuttamat tuolit; kahden erilaisen käytöstä poistetun tuolin komponenttien uusiokäyttö. Takaseinällä kuulokkeet, toisessa luonnon erämaan kuulomaailma, toisessa urbaanin kaupungin tauoton hälysaaste.

Kasaa tuoli -Teemu Järven suunnitteluneroutta

Kierrätysmateriaalina paperi ja siitä valmistettu erilainen esineistö on tulevaisuutta, haaskauksen välttämistä. Suuret paperiset kennostopinnat  ja siitä valmistetut kalustevalmisteet edustavat näyttelyssä erilaisilla toteutuksilla kattavasti tulevaisuuden mahdollisuuksia ja samalla nykyaikaa.

 

 

Ilkka Halson kolmeosainen suuren museoseinän täyttävä virtuaalinen valokuvamaisemakokonaisuus kertoo meidän pian hädissämme jo säilövän ja museoivan edes pienen sirun vielä jäljellä olevaa luontoa ja luonnollisuutta tuleville sukupolville. Näkymät hätkähdyttävät. Näin jälkipolvillemme käy: heidän on museoissa, läpinäkyvistä valtavista vitriineistä tyydyttävä aistimaan, millaista luonnonmukainen elämä oli - elämä, joka heille ei enää ole mahdollista. Olisiko päinvastainen tie vielä meidän käynnistettävissämme.

 

Joskus kätkemme sisäisen valomme Kaarina Kaikkonen 2012

Näyttelyn esteettinen ilme on avaran väljä, kokijaansa tuttuudellaan syleilevä, mahdollisuuksillaan, mielikuvillaan rauhaisesti puhutteleva. Useimmat sen tilamaisista teoksista ovat hurmioittavan kauniita: jäte ihmissilmän muotoilemana on tullut kauneustajuntaamme arvokkaasti takaisin meitä ihastuttamaan. Jopa jänisten ja hirvien papanat, vaateteollisuutemme jätteet odottavat Ekolandian kävijää mielenkiintoisilla ja toiminnallisilla yllätyksillään. Herää ihminen!

 

 

images?q=tbn:ANd9GcQlK2Mm9JpvFPqxx40RNd2

Isa Kukkapuro-Enbom

Lainaan Ekolandian avajaisten sytyttävimmän, lyhimmän ja kattavimman puheenvuoron:

  

Ekolandian maisema

Maapallon ihmiset sairastavat tavarabulimiaa. Ympäröimme itsemme tarpeettomilla tavaroilla. Ahdistumme tai kyllästymme, heitämme ne pois. Mutta missä on pois? Sitä ei enää ole, se on kadonnut pois.

Jäteautot kärräävät loputtomasti kaatopaikoille roskaa. Sekaisin maatuvat, myrkylliset ja kompostoitumattomat pois heitetyt tavarat. Maankuorta peittää haiseva, metaania kaasuttava pinta, joka ei hedelmöitä, vaan tappaa. Lapset purkavat elektroniikkajätteitä, naiset ja miehet lajittelevat roskaa jätevuorien juurella. Kuulostaa dystopialta, mutta on karua todellisuutta kaikilla maailman suurilla kaatopaikoilla.

Joitakin kymmeniä vuosia taaksepäin kestävä oli hyvän muotoilun synonyymi.

Tuotteen pitkä elinikä on tänään kaupallisesti kestämätön ominaisuus. Jokaisen esineen takana on kuitenkin pitkä prosessi suunnittelijan muotoilemaksi tuotteeksi. Design-tuoli, tämän vuoden uutuus, voi olla huomisen kaatopaikkaroska.

Utopiassa roskasta voi nousta uusien esineiden sukupolvi. Raaka-aineena voi käyttää mitä tahansa jo kerran kiertoradalle joutunutta, hyljättyä tavaraa. Taiteen piirissä kiertokulun estetiikka on ollut käytössä jo kauan. Esimerkiksi Kaarina Kaikkosen hylätyistä vaatteista rakennetut tutkielmat herättävät vuodesta toiseen voimakkaita tunteita. Intialaisen nykytaiteen supertähti Subodh Gupta heijastaa teoksissaan yhteiskunnan murrosta. Hän käyttää veistoksiensa raaka-aineena arkipäiväisiä esineitä, jotka on ylennetty allegorioiksi. Brasilialainen kuvataiteilija Vik Muniz haluaa muuttaa maailmaa, käyttämällä aiheinaan Rio de Janeiron Gramachon  kaatopaikalta  kokoamaansa ihmisgalleriaa sekä jätteitä.

Designin tämän hetken tunnetuin kierrätysmuotoilija on hollantilainen Piet Hein Eek, joka hallitsee imperiumiaan Eindhovenissa. Salonkikelpoiset ja kalliit designkalusteet valmistetaan kierrätysalumiinista ja vanhasta purkujätepuusta.

 Palataan dystopiaan. Mitä tapahtuu Eekin tuoleille, Luhdan toppatakeille, tai Fiskarsin kattiloille, kun niistä halutaan eroon? Pahimmillaan ne päätyvät kaatopaikalle, jossa ne eivät palaudu luonnon kiertokulkuun, vaan kasvattavat jätevuorta.

Planeettamme pinnalla tapahtuva teollinen toiminta tarvitsee täydellisen uudelleen ohjelmoinnin.

Tällaisen suunnittelumallin tarjoavat kemisti Michael Braungart ja arkkitehti William McDonough Cradle to Cradle (C2C, Kehdosta kehtoon)  ideologiassaan.  Kehdosta kehtoon -ajattelumallissa teolliset prosessit muutetaan jo itsessään ympäristöä ruokkivaksi. Kierrätys ulottuu tuotteiden loppukäytön jälkeiseen elämään, ne palautetaan kehtoon elinympyrän täydentämiseksi. C2C -toimintamallissa nykyinen kapitalistinen järjestelmä on mahdollista sopeuttaa luonnon kiertokulkuun hedelmällisellä tavalla. Yli 70  yritystä Amerikassa ja Euroopassa on jo ottanut C2C -ajatusmallin käyttöön.

Helsinki ympäryskuntineen sekä Lahti ovat vuonna 2012 maailman designpääkaupunki. Tarkoituksena on suunnata huomio ympäristöömme, sen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

 

Perinteinen esinesuunnittelu ei enää ole muotoilijoiden tärkein tehtävä. Suunnitteluprosessien olisi ulotuttava syvälle yhteiskunnan rakenteisiin. Luovat ammattilaiset pitäisi sitouttaa yhdyskuntaprojekteihin mukaan ensimmäisestä palaverista lähtien ja heille pitäisi antaa mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteemme.Voisiko tuloksena olla maailma ilman jätevuoria, köyhtynyttä luontoa ja huonoa omatuntoa?

Ekolandian maisemat ovat puheenvuoro tähän keskusteluun, joka toivottavasti jatkuu myös designvuoden jälkeen.

Gramacho -kaatopaikan jätteiden keräilijöiden johtajan sanoin ”90 ei ole 100”. Niin kauan kun yksikin säilykepurkki heitetään katuojaan, ei tehtävä ole päättynyt.

 

 

Isa Kukkapuro-Enbom & Henrik Enbom

www.trashdesign.fi

 

 

 

,

 

 Kuluttamisen kummallisuuksia

 

 

Lahti Energia Oy:n Kymijärven ja Kotkan Energia Oy:n Korkeakosken jätteenpolttolaitoksissa poltetaan päijäthämäläisten yhdyskuntajäte: näissä voimaloissa palaa kulutuksemme, roskamme tonneittain taivaisiin. Mitä enemmän kulutamme ja roskaamme sekä poisheitämme, sitä enemmän saamme polttoainetta - kylmän Suomemme, maailman ihmisen noidankehä, johon viimeistään vuosisadan kuluessa ilmakehämme ohentuessa myrkyttävine kaasuinemme ja keuhkosairauksinemme tukehdumme.

Ekolandiassa maailman ja sen elämän mahdollisuudet nähdään aivan toisin, toiveikkaina, utopistisesti: siinä on realismia poisheitetyn hyljätyn tavaran, roskan  kunnioittaminen ehtymättömänä raaka-aineena. Jätteen kaikenlainen välttäminen on yksi Ekolandian välitavoite. Ihmisen lähes jo tuhoaman luonnon kiertokulun palauttaminen toimivaksi luonnon mekanismiksi on Ekolandian arvokkain päämäärä:  eliökunnan pelastua, ihmislajinkin elää ja kokea maailman kauneutta myös meidän kerskakuluttajien jälkeen.

 http://www.lahdenmuseot.fi/main.php?id=675

 

 

 

100muotoa_3.gif

 

 

PS
Vapaa sisäänpääsy Lahden museoihin joka kuukauden ensimmäinen perjantai klo 14-17