Ihmiselle uutta elämänjanoa naurusuin tarjoileva, hiotun kaunis, viisaasti terävä ja huiman hallituksi ohjattu sekä vitaalisen persoonallisesti, hauskasti esitetty näytelmäaarre on maamme avartavimpia vuoden teatterikokemuksia. Sörnäisten rantatien Narri-näyttämölle syyskesäksi kukkaan puhjennut taitava teatteriryhmä kaikkine perinteisine teatterielementteineen ja lukuisine uusine valloittavine runouteen synkronoituine ajatuksineen nousee valoisalla perusvireellään katsojan sielua balsamoivaksi, taiteen perusolemusta härnäävän hauskasti pohtivaksi teatteritapaukseksi: se sekä hurmaa tuoreella ajattelutavallaan ajatuksemme että kohoaa viisaaksi, valoisan vastustamattomaksi keskustelualustukseksi perheestä ja yksilön asemasta sen jäsenenä sekä todistaa ilkikurisesti inspiroiden perheen mahdollisuuksista kokea aivan uutta yhteisyyttä ja uusiutumista.

Eeva-Liisa Mannerin Poltetun Oranssin klassisen pirullinen, älykäs ja hauska perusvire muodistettuna ajassamme satuttaa tänäänkin ja sen nukkekotikehyksiin maulla ja persoonallisella dramaturgialla ja ohjausreseptillä vastustamattoman maittaviksi kypsytetyt Sylvia Plathin, Wislawa Szymborskan, Tua Forsströmin, Sanna Karlströmin, Juha-Pekka Hotisen sekä Eeva-Maaria Halosen ajatukset antavat teokselle pohjattomat syvyydet. Hienosti sävelletty ja vain muutamin instrumentein livetulkittu näyttämömusiikki on todellista thalian musiikkitaituruutta, melodioiden ja ajatusten yhteensulautumista koruttoman täydellisesti ja mikä ihaninta volyymin taitavalla hienostuneisuudella: loppukohtauksen lohdullisen valssin kitara-aihe maagisine tempoineen on äärimmäisen vastustamatonta ja kaunista näyttämömusiikkia.

 

Antti Autio luo näyttämölle perheen herkän pojan, jonka ajatukset iskevät tajuntaamme sopivan pienellä volyymilla, ovelasti väritettyinä sävyinä ajatuksiamme velloen ja välillä nauruunkin saattaen. Autio myös soittaa näppäilee kitarallaan taidolla nyanssoiden, äärimmäisen tunteikkaasti musisoiden, vieläpä hyräilee kiehtovasti runojen säkeitä. Hennariikka Laaksola tulkitsee Marinansa, elävän valoisan, toimeliaan, ennakkoluulottoman, nuoruuden ja elämänmerkityksen avoimen ihmettelijänsä hauskan sympaattisesti: taitavasti sisäisesti hengittävä eläytyminen kokonaistaa roolityön uskottavaksi. Matti Pajulahden Pertti-isässä on elämänmakuista juurevuutta, valloittavaa energisyyttä ja herkullista, luontaista charmia iloksemme ja innostukseksemme ja Eppu Pastisen kaksoishahmo tehtailijana ja psykiatrina niin kertakaikkisen pitkälle pohdittu, hienosti eritelty, modernisti analysoitu, että näyttelijä sähköistää, kyseenalaistaa ja luo teokseen tehokkaasti psykoanalyyttista tasoa. Entä Jonnakaisa Risto, jonka laajaskaalaisuus näyttelijänä on ihmeteltävää, nautittavaa, hauskaa, sensuellia, vauhdikasta, komean vaistomaisesti rytmitettyä – ja kuitenkin samalla näyttelijätaiteen moniuloitteisuuden sekä huimaa totista realismia että absurdia perheen äitihahmon vastustamatonta mielikuvituksellisuutta.
 
K
un kaikki teatteritaiteen parhaat tunnusmerkit olivat kohdallaan - erinomainen, intiimi, nousevakatsomoinen ja kaunis teatterisali kuudellekymmenelle katsojalle, maulla toteutettu viitteellinen ja mielikuvituksellisen toimiva lavastus, täsmentävät ja alleviivaavat valot, äänikulissien tarkka ja tunnelmallinen toteutus sekä ennenmuuta persoonallisesti tulkitseva, taitava näyttelijäkaarti erinomaisessa vedossa - voi vain ihastella lopputulosta. Valloittavan hallittu teatterielämys!  

 
Näyttelijät Antti Autio, Hennariikka Laaksola, Matti Pajulahti, Eppu Pastinen ja Jonnakaisa Risto
Musiikki Antti Autio, Matti Pajulahti, Heikki Turppo ja Timjam Uddström
Ohjaus Laura Halonen
Käsikirjoitus Laura Halonen ja Eeva-Maaria Halonen
Lavastus Laura Halonen
Ääniteknikko Paltsa-Kai Salama
Valot Luca Sirviö
Puvustus Rosa Vasara, Laura Halonen
Tuottaja Rosa Kettumäki


Esitykset: la 4.8. ensi-ilta, ma 6.8., ti 7.8. ja to 9.8. klo 19
Narrin näyttämöllä osoitteessa Sörnäisten rantatie 31, Helsinki
Liput: 3,00 e
Lippuvaraukset: 046 8453211 tai [email protected]


PS
Jos ihan nyt oikein hiuskarvan tarkkuudella teatterikokemustani erittelen, niin näin taitavan ensemblen näyttelijätyötä turhaan teatterisavuin avitettiin - ne kun ovat sitä tarpeetonta teatteritekniikkaa, aikansa elänyttä, sisällyksetöntä kuorrutusta.
Tämä arvio on kirjoitettu esityksen ensi-illasta, mutta Vuodatus-palvelimen teknisten ongelmien vuoksi pystytään julkaisemaan vasta nyt.
TV