Taidenäyttelyn avajaisten tarkoitus

Olen tänään kiertänyt jo neljännen kerran Lahden taidemuseon Jugend–näyttelyn. Ensimmäinen kerta oli avajaiset maaliskuun alussa - silloin oli Lahden Historiallisen museon avariin tiloihin pakkautunut lahtelaisia niin paljon, että kyynärpää kyynärpäässä toisiinsa sulloutuneet sadat kansalaiset suorastaan tönivät toisiaan - näky saati kokemus oli kulttuuritapahtumalle poikkeuksellisen lohduton. Syy avajaisten näyttelyn kansansuosioon ei ollutkaan itse näyttely, vaan se, että nuori kuntaministeri oli tullut paikalle avaamaan näyttelyn: itse näyttelyn sisällöstä siis viis. Museon avarissa tiloissa loppui nopeasti ilma ja jouduimme sieltä paljonkaan itse näyttelyä kokematta poistumaan hapen puutteessa. Sitten muutamia päiviä myöhemmin, pari kertaa kiersin näyttelyn ja pystyin tutustumaan siihen kaikessa rauhassa, ja nyt tämänpäiväinen käynti oli tutustuminen samaan näyttelyyn entisten työtovereiden kanssa, aloittelevan oppaan seurassa.

Taidenäyttelyiden avajaisissa tuppaa olemaan jo sama idea kuin teatterin ensi-illoissakin, joita kaiken kokeneena kartan mahdollisimman paljon: niiden päätarkoitus on, että kansankerma saa näyttäytyä toisilleen. Mikäpäs siinä - silloinhan valtaosa paikallaolijoista on tyytyväisiä näkemästään, teatterista ei niin väliä. Niin - ja kaikissa taiteeseen liittyvissä kutsutilaisuuksissa  tarjoillaan yleensä pieni tilkka alkoholia - varma  taiteenviettelemiskeino, jolla entisinäkin aikoina taattiin miessukupuolen tulo paikalle.



Tämänkertaisen näyttelykutsun aistikas etusivu

Galleria Aila Seppälän taidenäyttelyn avajaiset 11.9.2012

Kun kuvataiteilija ripustaa töittensä näyttelyn, yksi tarkoitus on näyttää vilpittömästi oman taiteentekemisen tuloksia meille taiteen kuluttajille ja taiteesta nauttijoille ja ehkä vähän myydäkin töitä. Tänään sain olla jälleen taidenäyttelyn avajaisissa, jo menneiltä vuosikymmeniltä tutun Satu Loukkolan töiden näyttelyssä Galleria Aila Seppälässä. Kun pari minuuttia ennen avajaisia riensin sisään, ehdin tutustua taiteilijan maaseudulta ja lapsuusmenneisyydestä kumpuaviin uutuuksiin: isänsä miehuusajan sielukkaan henkiviin kasvotutkielmiin ja moninaisiin lintueläimiin, varsinkin niiden vallanhauskoihin luomuhenkisiin karaktääriluomuksiin.


Loukkolan%2520n%25C3%25A4yttely.jpg

Sitten yhtäkkiä näyttelyn avajaishetkellä melko kookas galleria tupsahti kymmenittäin täyteen avajaisvieraita ja lähempi tutustuminen itse teoksiin jäi toisarvoiseksi, monien tuttujen eri alan taiteilijoiden, tutkijoiden ja harrastajien kohdatessa toisensa, puheensorinan ja ihmismassan täyttäessä sekä värittäessä jälleennäkemisriemuisen tunnelman.
 


Inkku.jpg

Helsingin ja  Padasjoen näyttelyissä veistos ei tiettävästi saanut tällaista mallinsa näyttelijä Inkeri Luoma-ahon teatterintäyteistä syleilyhalausta.

Kuvataide siirtyi taas taka-alalle ja ihmisten kohtaaminen, heidän kättelynsä sekä kuulumisensa jäivät  pääasiaksi: onneksi myös kiehtovan impulsiivisen taiteilijan itsensä kanssa sai keskustella. Hapen väheneminen kansanpaljouden täyttämästä näyttelytilasta johdatti nytkin turhan nopeahkoon poistumiseen näyttelystä. Näyttelyn teosten mielenkiintoisuus ja yllättävyys takasivat sen, että tässäkin näyttelyssä aion vierailla uudelleen.
 
 
http://www.kehystamogalleria.fi/